Meille on muuttanut uusi asukas: Kettu Repolainen. Mistä lie metsästä taloon luikkinut.
On muuten käsittämättömän vaikeaa kuvata käsinukkea omassa kädessään. Siitä ei tullut yhtään mitään. Tässä on kuvausapuna rukki.
Ja tässä häntä pitää pystyssä rasvatuubi. Repolainen yrittää hymyillä. Melko ystävällinen hän on, joskus tosin vähän pahankurinen. Ketunhäntä kainalossa...
Tässä Repolainen esittelee pahinta irvistystään. Lapset varokoot! Poika ojensi auttavan käden tähän kuvaan.
Kettu Repolainen on tehty ilman ohjetta, omasta päästä. Siitä kiva työ, että lisäykset ja kavennukset tehdään vain kerran yhdelle kohdalle. Siis ei tarvitse tehdä toista samanlaista, ei siis tarvitse tehdä muistiinpanoja muotoiluista. Siitä vain päästää menemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti