Jakkara

Jalkajakkara sai uuden päällisen. Tämä lähempi puoli on edellisen postauksen sohvan selkänojasta ylijäänyt kappale, toisen puolen surruuttelin kasaan tilkkukankaiden jämistä. Eihän tämä oli viimeisen päälle suunnitellun näköinen, mutta ei se nyt niin nuukaa ole.

Olen päällystänyt jakkaran edellisen kerran kolme vuotta sitten. Näköjään Pupu oli juuri ottanut ensimmäisiä askeleitaan ja raksalla valettiin kellarin lattioita. En todellakaan ikävöi raksaa, en muuten myöskään vauva-aikaa. Kyllähän näitä pikkuihmisiä hoitelisi, jos saisi välillä nukkua täysiä öitä.

Tämä on hyvä: Pupu on sen verran iso, että touhuilee enimmäkseen itsekseen tai Tipun kanssa eikä tarvitse jatkuvaa auttamista, passaamista ja vahtimista, toisaalta Pupu on vielä sen verran pikkuinen, että häntä voi helliä, sykyttää ja suukotella.