keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Sohvia

Raahattiin mökiltä puusohva, ajatuksena tehdä siitä telkunkatselupaikka kotiin. Haluan niiiin kovasti päästä eroon noista nykyisistä tummanruskeista sohvista. Vaahtomuovipehmusteille tein päälliset tähän malliin:
 Toisella puolella on jo joitakin vuosia kaapissa marinoitunut Pentikin kangas. Ei ole omia ostoksia, tämä(kin) on meille jostain kulkeutuneita. Toisen puolen kasasin tilkuista. Selkänojassa tuollainen summassa kaitaleista yhteen ommeltu simppeli malli.
 Istuinosan tein tällaisella mallilla. Ulkomuistista tapailin tätä Amerikan perinneblokkia, ei näköjään osunut ihan maaliin... Sohvalle pitää hankkia vielä tarpeeksi tyynyjä, jotta itse kukin saa tehtyä siihen mieleisensä pesän.
 Laitoin tyttöjen sängyt kiertoon: Tipulle hankittiin uusi runkopatja ja Pupu sai Tipun vanhan sängyn. Sänky on ihan väärän värinen Pupun huoneeseen, mutta ei nyt välitetä siitä. Päiväpeite oli alunperin kirjahyllyyn kiinnitetty tilanjakaja Tipun ja Pojan huoneiden välillä. Tämä on siis toiselta puolelta vaaleanpunainen ja kukallinen. Pupulle vaan sopii paremmin tämä safariteema kuin kukkaset. Lipaston on Lundian kirjakaapista Isännän nuoruudesta. Sen pinta on niin kulunut, että sen voisi vaikka joskus maalata. Tulisi kalusteen muotokin paremmin esiin.
Pupun vanha pinnasänky taas kierrätettiin sohvaksi Pupun huoneeseen. Tässä on hyvä istua lukemassa iltasatua tytöille. Ja maalaamista odottelee tämäkin.
 Toinen puoli on jotain ikivanhaa Tampellan kangasta, jonka olen ostanut joltain kirppikseltä jo vuosia sitten. En vain ole hennonut käyttää sitä vielä. Nyt tuli käyttöön. Toinen puoli on hiljattain myös kirppikseltä ostamastani lasten huoneen verhosta. Safariteemalla mennään edelleen. Niin ja tämä on se arkipuoli, Pupulle mieleen ja ei niin harmita, jos (tai kun) tulee sotkuja. Tässä sohvalla normaali miehitys :)
 Kun nyt kerran Pupun huoneeseen päästiin, vilkaistaan vielä ympärillemme. Seinällä käyskentelevä kirahvi on saanut selkäänsä Tipun tekemän kuvan safariasuisesta Pupusta. (Se on siis tuo epämääräinen tuhru tuolla kamelin kyydissä.) Kampauspöytä on puuseppäisäni äidilleni tekemä joskus 70-luvun alussa. Muksuna tämä oli tietysti minulla, ainoa tytär kun olen, ja nyt tuotiin se Pupulle. 
Semmoisia tällä kertaa. Huomasitteko, en puhunut kehräämisestä mitään!

Ei kommentteja: