Kammari

Saatiin Pojallekin huone yläkertaan ja alakerran varahuone tyhjäksi. Pintaremonttiinhan siinä piti ruveta. Uskomatonta muuten, miten paljon vaaleat pinnat ehtivät kulua teini-ikäisellä puolessatoista vuodessa! Seinät maalasin paikoitelen uudelleen. Onneksi vanhassa maalipöntössä oli vielä tarpeeksi jäljellä. Tästä sitten lähdettiin: tyhjä seinä. Tällehän täytyy tehdä jotain!

 Teippailin seinille nelisen rullaa maalarinteippiä. Muutama tunti tässä vierähtikin. Ilman ristiviivalaseria olisi mennyt vielä kauemmin, se kun näyttää kuitenkin vaaka- ja pystylinjat halutulle kohdalle.

 Seuraavaksi maalasin pensselillä nuo teipillä rajatut alueet tumman vihreiksi. Sen jälkeen tein kehyksiin maalipesun samalla vihreällä, ohennettuna Laseralla ja vedellä. Tässä kuvassa ollaan siinä vaiheessa.

 Alareunaan tein maalipesun siten, että siitä tuli pystyraidallinen. Lopuksi töppäsin nuo sablonikuviot keskelle kehyksiä. Sabloniin löysin mallin Maire Heikkisen Suomalaisesta tapettikirjasta, jostain 1800-luvun tapetista.

 Anopilla on ollut vanha kalusto jemmassa tulossa meille, kunhan saadaan tiloja valmiiksi. Isäntä kyyditsi eilen kaluston kotiin ja illalla raahasivat sen sitten Pojan kanssa sisälle. Mennäänpä kurkistamaan!

 Kahdenistuttava sohva, kaksi nojatuolia, mahalipasto ja pöytä kuuluvat kalustoon. Kankaat ovat paikoitellen kuluneet ja nappejakin puuttuu. Kunhan tästä rikastun, niin raahaan istuimet uudelleen verhoiltaviksi. Vuodelta 1927 peräisin oleva Singer 66 kannettiin myös kammariin.

 Myös piano tuotiin pois tuvasta. Nyt sekin pääsi paikoilleen.

Semmoinen kammari siitä tuli. Keskenhän se vielä on, ikkunalaudat odottavat vielä maalin kuivumista ja verhot parsimista ja pesua. (Ja tämä onkin sitten oman postauksensa arvoinen juttu.) Muutenkin kammarista tuntuu puuttuvan vielä jotain, siellä on nyt vähän liikaa kiemuraisia jalkoja ja hempeitä värejä. Huone kaipaa jotain tasapainottavaa. Katsotaan nyt, mitä keksitään.