Muutostarinoita

Penkki on yksi niistä harvoista kalusteista, joita meillä on tällä paikalla ennen sijainneesta, puretusta talosta. Kalustoon kuuluu penkki, jakkara ja pöytä. Paitsi, että istuimet ja pöytä eivät kuulu yhteen, ne oli vain maalattu samanvärisiksi ja nostettu vierekkäin. Tässä siis penkki sellaisena, kuin se meille tuli.

 Poistin istuimista maalit. Istuinosasta tuli ihan hyvä niin, mutta jaloista ei. Siispä pensseli käteen ja maalaamaan. Nyt istuimet näyttävät tältä, taidan tykätä tästä. Jos joskus tuumaan, että en tykkääkään, maalaan istuimet sitten. Pöytä tuli käsiteltyä jo aikaisemmin tässä blogissa. Amppelimansikka muutti ulkoa pöydälle kypsyttelemään vielä viimeistä satoa. Penkin kiilat ovat vielä irrallaan. En viitsi yrittääkään niitä paikoilleen näin kostealla ilmalla. Selviän vähemmällä väkivallalla, kun maltan odottaa talveen.

 Meille ilmestyi myös tällainen istuin:

 Tassutuoli löytyi eräästä varastosta, jonka isäntä lupautui tyhjentämään. Tuoli on tukevan oloinen ja varsin hauska tassuntekeleineen. Sisälle siis ja käsittelyyn!

 Ensin vanhat maalit pois. Maalin alta paljastui tumma puupinta. Kannoin tuolin tupaan harkittavaksi. Kangasvarastoja pengottuani ja aikani tuolia tuijoteltuani päätin, että kyllä tämä kuitenkin kaipaa maalia.

Ja tässä: Sama valkoinen maali kuin penkissä ja jakkarassa ja sekalaisista kankaista ommeltu tilkkukangas pehmusteen päällä. Kankaan kiinnittäminen tämän muotoiseen tuoliin oli kyllä vähän haasteellista, eikä lopputulos ole täydellinen. Kelpaa kuitenkin siihen saakka, kunnes kyllästyn tähän tai kangas hajoaa tai likaantuu liikaa.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kalustetta keskeneräisenä kellarissa pyörimässä :o Pitäisi varmaan raahata joku lipasto maalinpoistoon!

Sukkia ja pyyhkeitä

Puikoilta pullahti ulos pari paria kirjoneulesukkia. Näissä lankana Nalle ja Nalle colori ja koko on miesten. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja kantapäänä tiimalasikantapää. En osaa kärjestä aloittaen muutakaan tehdä. Juu, ei oikein kiva väriyhdistelmä. Muistinkin, kun olin neulonut pari kerrosta, että nämä värit eivät näyttäneet ennenkään hyvältä yhdessä. Menevät siis "tulipahan tehtyä" -lokeroon. Kirjavaa Nalle ei vain ota loppuakseen.

Toisen sukkaparin värit ovat oikeammat tässä kuvassa. Punainen lanka on Nallea, monivärinen Polkua ja koko on naisen. Tämä pari on aloitettu varresta, kantapää on joku muunnos siitä normaalista vahvistetusta kiilakantapäästä, jonka olen oppinut joskus koulussa tai äidiltä tai jostain. En muista, mikä tämän version nimi mahtaa olla, ehkä puolalainen kantapää. Tai sitten jotain muuta. Kärki on tehty tiimalasikantapään ohjeella niin, että silmukat on lopuksi päätelty yhteen kolmen puikon päättelyllä nurjalta puolelta tuossa varpaiden yläpuolella. Siihen jää vähän paksumpi kohta, mutta sen aiheuttama haitta tuolla kohtaa on minusta niin pieni, että en viitsinyt ruveta silmukoimaan neulalla silmukoita yhteen. Polku on - samasta puikkosuosituksesta huolimatta - selvästi ohuempaa kuin Nalle ja sen neulottavuutta ei kyllä voi kehua. Kaksi säiettä, joista toinen on ohut ja toinen, paksumpi löyhästi sen ympärillä, aiheuttivat pientä lisähaastetta. Lopputulos on joka tapauksessa kaunis!

 Molemmat kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia".

Tämä käsipyyhepari valmistui jo aiemmin syksyllä.

 Sama äidiltä peritty pitsimalli, jota olen virkkaillut useammankin pyyhkeen päähän. Kuvia löytyy, jos klikkaat tuolta sivupalkista tunnisteen "virkkuut" ja selailet sieltä.

Pyyhkeet menivät pikkuviemisenä kylään mennessä. Tässä vielä paketoituna, tai oikeammin ilman pakettia. Turha näin kauniita pyyhkeitä on paperiin peittää.

Radio Deillä on menossa Paljaat päät -keräys ja Tipun koulu osallistuu sillä tavalla, että pipoja saa viedä sinne. Pikapuoliin taitaa siis olla tulossa parit pipot, Tipu saa sitten viedä niitä koululle ja romanialaiset lapset päälle lämmikettä. Iloa molemmille!

Jakkara

Jalkajakkara sai uuden päällisen. Tämä lähempi puoli on edellisen postauksen sohvan selkänojasta ylijäänyt kappale, toisen puolen surruuttelin kasaan tilkkukankaiden jämistä. Eihän tämä oli viimeisen päälle suunnitellun näköinen, mutta ei se nyt niin nuukaa ole.

Olen päällystänyt jakkaran edellisen kerran kolme vuotta sitten. Näköjään Pupu oli juuri ottanut ensimmäisiä askeleitaan ja raksalla valettiin kellarin lattioita. En todellakaan ikävöi raksaa, en muuten myöskään vauva-aikaa. Kyllähän näitä pikkuihmisiä hoitelisi, jos saisi välillä nukkua täysiä öitä.

Tämä on hyvä: Pupu on sen verran iso, että touhuilee enimmäkseen itsekseen tai Tipun kanssa eikä tarvitse jatkuvaa auttamista, passaamista ja vahtimista, toisaalta Pupu on vielä sen verran pikkuinen, että häntä voi helliä, sykyttää ja suukotella.

Sohvia

Raahattiin mökiltä puusohva, ajatuksena tehdä siitä telkunkatselupaikka kotiin. Haluan niiiin kovasti päästä eroon noista nykyisistä tummanruskeista sohvista. Vaahtomuovipehmusteille tein päälliset tähän malliin:

 Toisella puolella on jo joitakin vuosia kaapissa marinoitunut Pentikin kangas. Ei ole omia ostoksia, tämä(kin) on meille jostain kulkeutuneita. Toisen puolen kasasin tilkuista. Selkänojassa tuollainen summassa kaitaleista yhteen ommeltu simppeli malli.

 Istuinosan tein tällaisella mallilla. Ulkomuistista tapailin tätä Amerikan perinneblokkia, ei näköjään osunut ihan maaliin... Sohvalle pitää hankkia vielä tarpeeksi tyynyjä, jotta itse kukin saa tehtyä siihen mieleisensä pesän.

 Laitoin tyttöjen sängyt kiertoon: Tipulle hankittiin uusi runkopatja ja Pupu sai Tipun vanhan sängyn. Sänky on ihan väärän värinen Pupun huoneeseen, mutta ei nyt välitetä siitä. Päiväpeite oli alunperin kirjahyllyyn kiinnitetty tilanjakaja Tipun ja Pojan huoneiden välillä. Tämä on siis toiselta puolelta vaaleanpunainen ja kukallinen. Pupulle vaan sopii paremmin tämä safariteema kuin kukkaset. Lipaston on Lundian kirjakaapista Isännän nuoruudesta. Sen pinta on niin kulunut, että sen voisi vaikka joskus maalata. Tulisi kalusteen muotokin paremmin esiin.

Pupun vanha pinnasänky taas kierrätettiin sohvaksi Pupun huoneeseen. Tässä on hyvä istua lukemassa iltasatua tytöille. Ja maalaamista odottelee tämäkin.

 Toinen puoli on jotain ikivanhaa Tampellan kangasta, jonka olen ostanut joltain kirppikseltä jo vuosia sitten. En vain ole hennonut käyttää sitä vielä. Nyt tuli käyttöön. Toinen puoli on hiljattain myös kirppikseltä ostamastani lasten huoneen verhosta. Safariteemalla mennään edelleen. Niin ja tämä on se arkipuoli, Pupulle mieleen ja ei niin harmita, jos (tai kun) tulee sotkuja. Tässä sohvalla normaali miehitys :)

 Kun nyt kerran Pupun huoneeseen päästiin, vilkaistaan vielä ympärillemme. Seinällä käyskentelevä kirahvi on saanut selkäänsä Tipun tekemän kuvan safariasuisesta Pupusta. (Se on siis tuo epämääräinen tuhru tuolla kamelin kyydissä.) Kampauspöytä on puuseppäisäni äidilleni tekemä joskus 70-luvun alussa. Muksuna tämä oli tietysti minulla, ainoa tytär kun olen, ja nyt tuotiin se Pupulle. 

Semmoisia tällä kertaa. Huomasitteko, en puhunut kehräämisestä mitään!

Rukkini ja minä

Rukkini ja minä olemme yrittäneet tehdä tuttavuutta. Vanha rouva on osoittautunut luonteeltaan varsin temperamentikkaaksi. Ja kun minun kokemukseni kehräämisestä on täysi nolla, lopputuloksen voitte arvata. 

Ensimmäiseen pulmaa törmäsin välittömästi. Rukin pitäisi vissiin vetää lanka rullalle. Ei vedä. Kierrettä kyllä tulee. Kun hoksasin kääntää ruuvista ämmää kauemmaksi, sain lopulta langan kiertymään rullalle. No hyvä!

Ensi hätään hain kehruuvillaksi Novitan hahtuvaista. Vanhan rouvan kärsivällisyys oli koetuksella, kun minä räpelsin hahtuvaisen kanssa. Lopputulos näkyy tästä:

Ei tätä lankaa sentään neuloa voi. Taidan jättää vyyhdin muistoesineeksi. 

Kehruuvillan saatavuus näyttää olevan heikkoa. Netistä sitä saa, mutta eipä juuri muualta. Satuin sitten kysäisemään muutaman kilometrin päässä olevasta lampolasta, olisiko heillä villaa. Olihan siellä. Muutama lava väreittäin lajiteltua raakavillaa. Ei muuta kuin pahvilaatikko mukaan ja Isännän leipoma ruisleipä kainaloon viemisiksi. Kotiin tulin ilman leipää, pahvilaatikko täynnä villaa ja karstatkin sain lainaan. Villoissa on sen verran tuhti lampaan tuoksu, että päätin ensimmäiseksi pestä ne. 

Siispä pihasaunalle tulet padan alle. Siellä on touhu vähän huolettomampaa kuin sisällä kylppärissä. Sekoitin käden lämpöisen pesuveden 80 litran saaviin ja annostelin siitä pesuvatiin. Näin lämpötilakin pysyi tasaisena. 

Villojen kuivuttua pääsin karstaamaan. Karstat ovat vanhat, mutta ehjät ja toimivat. Tässä pahvilaatikossa sitä tuotosta. Työn alla ensimmäisenä musta lammas.

Hahtuvaisen jälkeen oman karstavillan kehrääminen tuntui paljon helpommalta. Vanha rouvakin tuntuu käyneen vähän kärsivällisemmäksi opettajaksi, kun pääsi käsittelemään vanhaa, tuttua tavaraa. Kehräsin kaksi rullallista ja kertasin ne sitten yhteen. Lopputuloksena oli kaksi n. 50 gramman vyyhtiä ihanaisen pehmeää luonnonmustaa suomenlampaanlankaa! Olo on luottavainen: eiköhän me vanhan rouvan kanssa vielä opita tulemaan toimeen keskenämme.

Neulelankana tykkään kyllä ohuemmasta ja onhan tämä hurjan möykkyistä. Kuvittelisin kuitenkin käyttäväni nämä johonkin huovutettavaan. Tipu yritti olla kannustava ja tuumasi: "Et sää äiti ole kovin hyvä kehräämään, mutta kyllä sää vielä opit!" Naulankantaan! Hyvä Tipu!

Ruskea villa on kylppärin lattialla odottamassa kuivumista ja karstaamista, sen jälkeen pääsen taas kehräämään. Näyttää siltä, että joudun hakemaan vielä lisää raakavillaa, terveisiä vain lampolaan! Vieläkö edelliskertaisella leivällä heltiää toinen pahvilaatikollinen vai tuonko lisää leipää tullessani? Nyt olisi tuoretta...

Tämä postaus lipsahti taas kehruun puolelle. Seuraavaksi kerraksi lupaan sitten jotain muuta: kutileita, virkkuita tai tilkkutöitä.

Tunnustus

Aava lähetti tällaisen:

Kaunis kiitos Aava!

Tunnustukseen kuuluu viisi tiukkaa kysymystä. Tässäpä tentti minun osaltani:

1. Lempiruokani: Ihan lyhyesti lohi. Monessa eri muodossa: uunilohi on hyvää, medaljongit myös, savustettu lohi on tosi hyvää, loimulohi vielä parempaa. Ja siihen sitten tietysti sopivat lisäkkeet ja salaatit. Nam!
2. Lempimakeiseni: Yleisesti suklaa, jos pitää valita parhaat sanoisin... hmm... Pakko sanoa kaksi, kun en osaa valita: Fazerin sininen ja Pandan suklaakonvehdit. Suomilinjalla mennään siis edelleen!
3. Lempiluettavani: Kirjapuolelta lukeminen keskittyy nykyään enimmäkseen noihin koulukirjoihin, joten pitänee sanoa käsityö- ja askartelulehdet. Silloin, kun koulu ei kuormita, tulee kyllä lueskeltua romaanejakin.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Minä, sohva, telkku ja käsityö. Ja mieluiten vielä ihana rauha yksin. Siinähän se!
5. Lempielokuva: Mitähän tähän? Tykkään monesta, mutta semmoista yhtä ylitse muiden en osaa valita. Menisi varmaan scifi-fantasiapuolelle.

Nyt en ehdi laittaa tätä eteenpäin, enkä taida viitsiä enää palata asiaan. Laiska minä, hyi!

Kertausharjoituksia

Viime viikolla kannoin aitasta tupaan vanhan rukin. Rukki on myös niitä vehkeitä, jotka olivat aitassa, kun tämä paikka ostettiin. Mitään tietoa sen historiasta ei ole. Minähän en tiedä mitään kehräämisestä, joten ei muuta kuin surffaamaan. Käspaikan sivuilta löytyy selkeä kuva, jossa on nimetty rukin osat. Näyttäisi, että kaikki on tallella, naruja lukuunottamatta, ne ovat tainneet vuosien saatossa lahota. Pari rullaa kehrättyä lankaa rukin mukana on ja kolmas rulla paikoillaan. Vähän lisää neuvoja Ravelrystä, pari päivää kuivumista sisällä ja vähän öljyä muutamaan paikkaan, niin johan alkoi pyöriä. Ainoa kehräämiseen mitenkään käyvä materiaali sattui olemaan Tiimarin huovutusvillaa, mutta pakkohan tätä oli päästä kokeilemaan. Lopputulosta en taida viitsiä esitellä täällä!

 Toinen juttu onkin sitten nuo rukin mukana tulleet valmiiksi kehrätyt langat. Rullat olivan sen verran likaisia, että purin niistä suosiolla päällimmäiset kerrokset pois. Sitten kertaamaan, jotta saan rullat tyhjiksi. Pienen säätämisen jälkeen homma alkoi sujua jotenkin. Yhden aamupäivän jälkeen langat oli kerrattu. Vähän ylikierteistä tästä tuli, mutta ihan hyvä noin ensi kokeiluksi. Tässä yksi rullallinen vyyhdinpuilla ja toinen odottamassa vyyhtimistä.

 Tämän verran siitä tuli. Isommat vyyhdit on siinä 50 grammaisia, pienempi alle puolet siitä. Ihmettelin vähän näitä käsitellessäni, että onpa tämä lanka kumman tuntuista. Ei oikein tuntunut villalta. Päätin pestä vyyhdet.

 Villanpesuainetta, lämmintä vettä ja langat sekaan. Lopputulos näytti tältä. Huhhuh! Tässä vaiheessa tuntui, että saako näitä puhtaiksi ikinä. Muutaman huuhteluveden jälkeen tilanne näytti kuitenkin jo paljon paremmalta. Semmoinen toistakymmentä kertaa taisin langat huuhdella, ennen kuin niistä lähti kirkas vesi.

 Pesun jälkeen langat näyttävät tältä. Väri on aivan eri kuin tuolla ylempänä. Nyt nämä näyttävät rakenteeltaankin jo villalangalta.

Kummasti nämä langat olivat likaisia läpensä. Tokihan pintakerrokset ovat voineet likaantua vuosikymmenten aikana aitassa, mutta silloin langan olisi pitänyt olla rullan sisältä puhtaampaa. Tuntuu, että nämä on kehrätty likaisesta villasta tai sitten ne ovat likaantuneet kehrätessä rukista. Epäilen tuota ensimmäistä, niistähän se rukkikin likaantuu. Ja likainen se on, pahimmillaan lyhdyssä oli kolmen millin kerros mustaa, kovettunutta töhnää siinä, mistä lanka juoksee yli. Enimmät rapsin puukolla pois, loput täytyy vielä putsata. Nyt pitäisi hommata jostain kehräämiseen soveltuvaa villaa, sormia syyhyttää jo!