Liivihame eli edellisen elämänsä nuttuna. Vetoketju, helmapäärme ja olkasaumat on vanhaa. Etu- ja etusivukappaleiden saumassa olleet taskut purin ja taskunsuun kaitaleet ovat jälleen taskunsuussa, tällä kertaa paikkataskussa ja paljon ylempänä. Joustosametti on ihanan pehmeää. Etumustaan pitäisi kuulemma vielä ommella samettinauhasta iso sydän. Katsotaan, jos ehditään, muistetaan ja jaksetaan.Jotenkin tässä on pämähtänyt päälle semmoinen kiirus, että ei meinaa ehtiä tehdä mitään. Kangasläjän lajittelu, peseminen ja silittäminen on työllistänyt yllättävän paljon. Nyt se homma alkaa olla loppusuoralla. (Kunhan vain keksin, minne saan kaikki uudet tilkkukankaat mahtumaan...) Huushollin pito tuntuu epätoivoiselta yritykseltä hallita kaaosta, joka ryömii aina esille jostain nurkasta, kun toisen nurkan saan selväksi. Apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti