Ensiaskeleita ja syysaamun sumuja

Vauva astui eilen ensimmäiset askeleensa! Kiire tuntuu tyttösellä olevan, ikää kun on vasta muutama päivä päälle kymmenen kuukautta. Hyvä Vauva!

Syysaamun maisemia:
Ikkunasta avautuvat näkymät ovat ehdottomasti maalla asumisen hyviä puolia. Tykkään, nautin ja ihastelen!

Mitäs tässä on? Tipu arveli, että nämä ovat jotain uusia viinirypäleitä. Nämä värkättiin illalla yhdessä Tipun kanssa ja Vauvan avustuksella. Huovutusvillaa oli Vauvan mielestä mahdotonta laittaa suuhun, joten hän tyytyi vain heittelemään tupsuja lattialle.

Pyykinpesukoneen jälkeen irroittelin sukasta tällaisia omituisen näköisiä palleroita:
Ei tullut pyöreitä ei. Pintakin on vielä liian pehmeä. Taidan pestä nämä vielä uudelleen koneessa. Kelpaa nämä ainakin Tipun kaulakoruksi tai leikkeihin.

Työn alla on monenlaista:

Mekko Tipulle vanhasta essusta. Ja virkkuukoukun ja mohairlangan yhdistyminen. Onneksi lanka loppuu kohta, pääsen tekemään jotain muuta. Mohair ei ole kivaa. Tätä lankaa ei pysty purkamaan ollenkaan. Se hyvä puoli tosin, että päättelemisen kanssa ei ole niin nuukaa.

Vauva tekee helpoistakin hommista haasteellisia. Otetaan ensin vaikka silittäminen. Vauva pitää siitä kovasti. On kiva mennä silityslaudan alle telttaan ja nykiä kankaita alas. Lisäviihdykkeenä roikkuu vielä silitysraudan johtokin. Varsinainen puuhamaa! Ompelemisesta Vauva ei sen sijaan pidä ollenkaan. Hänen mielestään äidin pitäisi keskittyä häneen eikä mihinkään huriseviin koneisiin. Ompeleminen on vähemmän rentouttavaa, kun Vauva kitisee vieressä ja kurkottelee pöydältä saksia ja neulatyynyjä. Tai konttailee pöydän alla tutkimassa polkimia. Tiskikoneen tyhjennys taas on mukavaa hommaa. Vauva tyhjentää yleensä aterinkoria sillä aikaa kun minä vien lautasia kaappiin. Täyttäminen on vielä mukavampaa: silloin aterimet maistuvatkin jollekin! Nam!

Oikeastaan minun siis pitäisi Vauvan päiväunien aikaan paitsi blogata ja laittaa ruoka myös ommella, silittää, tyhjentää ja täyttää tiskikone. Ja pestä vessa ja viedä roskat ja siivota Tipun huonetta. Ja tietysti tuohuta vähän Tipun kanssa, jotta hänkin saisi positiivista huomiota ja vähän aikaa ihan vain äidin kanssa. Mihinkähän se oma aika joutui, se jolloin tehdään käsitöitä ilman, että kukaan tulee nyhtämään lahkeesta, tai langasta?