Lisää pikkuvirkkuita ja askarteluja

Keittiön pöydällä korppupurkin virkaa hoitaa vanha, kahden litran vetoinen lasitölkki. Tölkki on sen niin mukavan kokoinen, että oikean merkkiset korput mahtuvat sinne poikittain, reilu puoli pussillista kerrallaan. Tölkistä puuttuu kansi, olisikohan ruostunut ja heitetty pois. Korppupurkissa kannen puuttuminen ei niin nuukaa ole, korput pitävät ilmavasta säilytyksestä.

Virkkasin ohuehkosta virkkauslangasta pikkuliinan purkin kanneksi. Malli on tuttu tähtimalli, tähän otin ohjeen Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjasta, käyttötarkoituksen mukaan soveltaen.

Tarkoitus oli, että keskiosa olisi niin tiivis, että ei kärpäset pääse lentämään purkkiin ja reuna taas niin löysä, että liina asettuu kauniisti purkin päälle. Pujotin lankaan helmiä, jotka sitten sirottelin reunukseen painoksi. En vain osannut päättää, laittaisinko vihreitä, turkooseja vai ruskeita helmiä. Näin siinä sitten kävi.

Liina istuu purkin päälle hyvin, se on juuri sopivan kokoinen ja helmet pitävät reunan hyvin alhaalla. Onhan tämä yltiöromanttinen, mutta menköön nyt. Ei näitä kovin montaa ole tarkoitus keittiöön sirotella.

Edellisen postauksen pahvipurkit saivat nurkkiinsa vähän lisää väriä. Nyt ne taitavat olla valmiita, luulisin ainakin.

Purkit saivat kaverikseen kenkälaatikon.

Laatikko on maalattu sillä samaisella seinämaalilla. Kannen päällystin decoupagelakalla ja serveteistä revityillä suikaleilla. Ja tämä oli sitten ensimmäinen kerta, kun käytin ko. lakkaa servetteihin, mihin se on tarkoitettu. Aikaisempia projekteja löytyy täältä ja täältä.

Samalla tekniikalla kiinnitin kanteen vanhan kiiltokuvan. Pariskunnan isäntä oli jo vähällä menettää päänsä, nyt pää ainakin pysyy paikallaan. Ei enää giljotiini uhkaa. Kenkälaatikoiden tuunaaminen on sen verran mukavaa hommaa, että voisin vaikka Tipun kanssa tuunata vielä loputkin nurkissa pyörivät laatikot paraatikuntoon. Ja saahan noita laatikoita lisää hakemalla kenkäkaupasta, jos omat nurkat tyhjenee.

Puikoilla on jotain isompaa, moneen kertaan purettua ja taas uudelleen aloitettua. Saas nähdä, montako välityötä vielä ehdin tehdä ennen kuin se varsinainen keskeneräinen käsityö valmistuu.

Pikkuvirkkuita ja askarteluja

Laitoin tässä vähän aikaa sitten itselleni pienen hyllykön käsityötarvikkeille. Etsiskelin muutamasta paikasta hyllykköön sopivia koreja tai rasioita, mutta en löytänyt mieleisiä. Päädyin etsimään kotoa tarkoitukseen sopivia laatikoita tuunattavaksi. Ensimmäinen pari uunista ulos!

 Nämä rasiat on tehty maitopurkista. Maalasin purkit pariin kertaan raksalta ylijääneellä seinämaalilla. (Juu, meiltä löytyy tätä nykyä ihan mukava varasto erilaisia maaleja.) Bonuksena seinämaalin käytössä on sekin, että rasiat ainakin sopivat sisustukseen.

 Pitsit virkkasin Suuren Käsityölehden heinäkuun numeron ohjeilla. Lehdessä näitä oli ommeltu kankaisten huivien reunoihin. Sitten vain reilusti decoupage-lakkaa pitsin alle ja varsinkin päälle. Olisihan nämä voinut ihan vain liimata, mutta tykkään nyt tällä kertaa tästä lakkapinnasta. Pitsin rakenne näkyy mukavasti lakasta läpi. Vahva lakkakerros myös tukevoittaa rasian reunaa huomattavasti.

 Toiseen rasiaan on meininki laittaa akuutisti käytössä olevat puikot ja koukut ennen kuin lajittelen ne taas paikoilleen. Toinen saa toimia roskiksena. Minähän en viitsi joka langanpätkää kiikuttaa roskiin sitä mukaan kuin niitä tulee.

Tyttöjen kanssa askarreltiin taas. Tai oikeastaan minä askartelin Tipun kanssa ja Pupu touhusi omiaan siinä vieressä. Taikalehden ideoilla mentiin tälläkin kertaa.

 Pupulle hämähäkki. Tipu ompeli tässä taannoin Pupulle punaisen hämähäkin. Hämähäkki kulkee nimellä Hämppis ja se kulkee myös Pupun mukana melkein joka paikassa. Pupun mielestä hämähäkin on nykyään muutenkin niin ihania, niin ihania. Meillä ei uskalla enää edes litata lattialla juoksevaa hämähäkkiä, jos Pupu on näkemässä. Päällystin pari kertakäyttölautasta silkkipaperiympyröillä, leikkasin kartongista yhden ison ja monta pientä ympyrää vartaloksi ja jaloiksi. Sen jälkeen kaikki osat liimalla yhteen ja hämähäkki roikkumaan seitistä. Pupu piirsi itse silmiin mustat osat.

 Tästä kuvasta näkee hämähäkin rakenteen paremmin. Hämähäkki laitettiin roikkumaan Pupun sängyn jalkopään päälle. Siinäpähän killuu. Niin ja Taikalehdessä oli kyllä tehty ihan muita eläimiä kuin hämähäkkejä.

Tipu teki itselleen turkoosin kalan. Yhden lautasen päällystäminen oli tytölle tarpeeksi. "Mä voisinkin laittaa tämän uimaan siihen turkoosille seinälle", tuumasi tyttö. Siinä se nyt uiskentelee.

Länkipeilin kunnostus

Mökillä on ollut vanha länkipeili. En tiedä, mistä tämä on sinne kulkeutunut, siellä se roikkui entisen saunan pukuhuoneen seinällä, kun minä ensi kerran mökille tulin. Tänä kesänä sillä ainoalla kerralla, kun mökillä olen käynyt, nappasin peilin mukaan.

Tällaisessa kunnossa se oli. Huomaa erityisesti tyylikkäät oranssit muoviköydet peilin ylä- ja alareunassa. Längissä oleviin reikiin on lyöty tapit, joista pidempien päässä on ruuvit. Isännän mukaan niistä on joskus roikkunut hylly.

 Ei sitten muuta kuin peili kappaleiksi ja kuumailmapuhallin ja pakkelilasta käteen. Alapuolella olevassa kuvassa vasen puoli on kuumailmakäsittelyn jäljiltä, oikea puoli jo hiottu. En halunnut hioa länkiä aivan puhtaiksi, koska se olisi samalla poistanut niistä eletyn elämän jäljet, jotka minusta ovat olennainen osa vanhaa esinettä.

 Öljysin länget parafiiniöljyllä. Varsinaiset huonekaluöljyt ovat usein sen verran tömäkkää tavaraa, että niihin en halunnut länkiä sotkea. Sitten vain palapeli uudelleen kasaan. Tälleen.

 Ylä- ja alapäähän tein nahasta siteet, nahan leikkasin loppuun pidetystä nahkatakista. Jemmasin takin talvella askartelumateriaaliksi. Takkinahka oli sen verran ohutta, että parin yrityksen jälkeen päädyin kiertämään nahkasuikaleet nyöriksi. Nyt kestää.

Länget jatkavat elämäänsä edelleen peilinä. Minä talletan ne omalta osaltani tällä tavalla, tehköön jälkipolvi taas omat ratkaisunsa.

Nyt kun peili vielä löytäisi paikkansa seinältä. Pikku homma, eikös vain? Homma vain kasvaa vähän isommaksi, kun muistaa, että meillä on kaikki taulut sun muut tuvan puusohvan mahassa odottamassa ripustamista. Pitäisi ottaa koko läjä esille ja miettiä, mihin huoneeseen ja mille seinälle kuuluu mikin kuva. Pikku homma...

Tunika Miamista

Novitan Miami-langan herkullinen värikartta  houkutteli tuomaan lankaa kaupasta kotiin. Novitan nettisivuilla Miamia luonnehditaan "puuvillaiseksi". Langassa on 50 % puuvillaa ja saman verran akryyliä. Jotenkin puuvillan tuntu on onnistuttu peittämään akryylihöttöön ja lanka tuntuu erinomaisen keinokuituselta. Värit ovat kuitenkin kauniita.

Aikani suunniteltuani päädyin tekemään langasta pitsihelmaisen tunikan. Valitsin vyötteen isomman puikkokoon, 4,5 mm, koska halusin neuleesta laskeutuvan. Aloitin yläpäästä, niin ei tarvinnut suunnitella kovin tarkkaan ennen aloittamista. Suunnittelu eteni käsi kädessä neulomisen kanssa, kuten minulla yleensäkin. Väri on oikeasti kirkkaampi kuin valokuvassa. Langan keinokuituisesta tunnusta huolimatta tunikaa tulee ihan varmasti pidettyä. Tykkään sekä mallista että väristä. Lankaa jäi yli pari kerää, niin tuppaa käymään, kun ostaa langan ennen neuleen suunnittelua. Jämäkerille löytyy varmasti  jotain käyttöä.

Parit tiskirätit ja muita höpinöitä

Pikaisena välityönä virkkasin Lidlin puuvillalangasta pari tiskirättiä. Päällimmäisen rätin aaltokuvio on virkattu kiinteillä silmukoilla ja eri pituisilla pylväillä. Alimmaiseen upotin useamman lankanöttösen. Jospa sekin pöydän pyyhkimiseen kelpaisi, vaikka hassu onkin.  

 Kuvassa rätit on jo pesty kertaalleen pyykinpesukoneessa 60 asteessa muun pyykin seassa. Rättien koko on vajaa 20 senttiä kantilleen.


Haettiin vene kotiin. Eipä se ollut vielä tässä pihassa käynytkään. Muutaman vuoden tauon jälkeen nyt oli aika huoltaa moottorit käyttökuntoon ja pestä paatti. Jospa Isäntä edes ehtisi mökkeillä ja kalastella lasten kanssa tänä kesänä. Ilosilmukka kulkee töissä koko kesän, joten mökkeily jää väkisinkin vähiin.

 Venetraileri on kuitenkin katsastettava ennen kuin sitä uskaltaa käyttää. Siispä vene pois kärryn päältä ja pihalampeen. Siinä saa ohikulkijat hieraista silmiään, vene ei nimittäin mahdu lammessa edes kääntymään omalla koneellaan. Kuvan kävin ottamassa lammen vastarannalta, siitä leveimmältä kohdalta.

Pihan ruusupensaat innostuivat kukkimaan tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla. En tiedä, missä ruusut ovat alunperin kasvaneet, vanhan talon purun ja purkujätteen polton jälkeen niitä kuitenkin alkoi putkahdella ihan uuteen paikkaan. Siellä niitä nyt rehottaa hyvinkin parin neliömetrin alalla. Lajista en tiedä, jokin pimpinella-ruusu tämä varmaankin on. "Vaaleanpunainen juhannusruusu" -hakusana antaa ainakin kovin tutunnäköisiä kuvia. Vanhasta pihasta löytyy erilaisia puutarhakasveja yllättävistäkin paikoista. Rakentamisen yhteydessä on kaivettu paljon ja varmastikin osa lajeista on siirtynynyt ja levinnyt siinä rytäkässä. Ukonhattua löytyy pitkin pihaa, vahvavartista maatiaislajiketta, ja kerrottua valkoista narsissia, joka vasta nyt lopettelee kukiintaansa. Ilosilmukka vain kiertelee katselemassa ja ihmettelemässä kaikkea sitä kauneutta, jota Luoja on pihalle ripotellut!

TV-tähti teetti talon turkispeitteisen

Kesäkuisessa Taikalehden kierrätysteemanumerossa oli niin hauskan näköisiä maitopurkeista tehtyjä taloja, että niitä piti tyttöjen kanssa kokeilla. Tipun talo sai otsikon lasten laulun mukaan turkispeitteen. Aika hauska mökki!

 Kolme kerrosta, kaikissa erilaiset seinäpaperit. Angry birdsit näkyy muuttaneen jo sisään.

 Tipu halusi tehdä taloonsa rullaverhot. Vähän kuumaliimaa, kankaanpaloja ja jotain askartelunauhaa. Näin se käy!

 Nämä talot olivat Pupulle liian vaikeita tehdä itse. Pupu toimi suunnittelijana ja minä toteutin. Punaista ja vaaleanpunaista. Aaltokartonki toimii hyvin ulkoseinässä. Pupun taloon tehtiin ristikkoikkunat, tiilikatto ja savupiippu.

 Yläkerran seinissä ruusutapetti, keskimmäisessä kerroksessa kaloja ja kellarissa (jossa on  kuulemma punttisali) vihreää.

Täälläkin on jo asukkaat. Taloja olisi voinut varustella vielä lisää, Taikalehden mallitaloissa oli kukkalaatikot ikkunoilla ja maitopurkkikartongista tehtyjä huonekaluja. Tähän kuitenkin loppui Tipunkin kärsivällisyys, ja silloin on parasta vaihtaa ihan muihin hommiin. Olipa ihan kiva askarrella tyttöjen kanssa pitkästä aikaa. Nyt kun joku vielä siivoaisi askarteluhuoneessa kaikki tavarat paikoilleen ja roskat roskiin.

Kaksi tervettä kättä

Ilosilmukka on käsi-ihottuman onnellinen omistaja. Ihottuma on vaivannut aika-ajoin jo pitkään, viime talvena se äityi ihan uusiin mittasuhteisiin. Pitkän odottelun jälkeen pääsin lopulta ihotautipoliklinikalle ja testeihin. Brick-testien lisäksi selkään tehtiin lappu- eli epikutaanitestit. (Googlatkoon, jota kiinnostaa.) Lopputulos oli minun näkövinkkelistäni paras mahdollinen: löytyi allergian aiheuttajia ja ne olivat sellaisia, että niiden välttäminen onnistuu melko pienin ponnistuksin. Pienempi paha oli luonnonhartsi ja se isompi paratertiäärinen butyylifenoliformaldehydihartsi. Mistä näitä sitten löytyy? Luonnonhartsia valmistetaan pihkasta ja sitä käytetään mm. mäntynestesaippuassa ja Tolussa. Juu, siivouskaapin sisältö meni uusiksi. Ja minä haluan sitten tästä eteenpäin lehtipuiset saunapuut. Tuota toista hartsia käytetään mm. nahka- ja puuliimoissa ja maalarinteipeissä. Nahkalompakon vaihtaminen kankaiseen oli yksi urakka. Niitä kankaisia ei ihan joka kaupasta löydykään. Maalarinteippejä on tullut käytettyä paljonkin raksa-aikaan. Selvää on, että näiden käsittelyä pyrin välttämään. Kun tähän lisätään käsi-ihottuman perussabluuna: shampoihin ja saippuoihin paljain käsin koskemisen välttäminen (käsien pesu saippuan sijaan siihen sopivalla rasvalla), käsien tunnollinen suojaaminen hanskoilla sekä kunnon rasvaus ja puuvillahanskat päälle vähintään kerran päivässä, lopputulos näkyy alla.  

Terveen näköinen, eikös vain? Ja todellakin, pidän itsäni onnellisena nyt, kun ihottuma on saatu näinkin hyvin kuriin.
Hanskoja kuluu, paljon. Laskin tässä, että minulla on kymmenkunta paria hanskoja aktiivisesti käytössä eri puolilla huushollia eri tarkoitusta varten. Hyvä esimerkki on pikku maalaushomma, jonka sain äsken valmiiksi: Ensin tarvitaan ohuet, hyvin istuvat vinyylihanskat, saman tyyppiset, joita lääkärit ja hoitajat käyttävät. Niillä onnistuu teippaaminen juuri sillä allergisoivalla maalarinteipillä, kömpelömmillä hanskoilla ei siitä hommasta tule muuta kuin itkua ja hammasten kiristystä. Teippaamisen jälkeen vaihdoin hiostavat vinyylihanskat maalaushanskoihin ja niihin puuvillaiset aluskäsineet. Sitten olikin vuorossa pensselin pesu, sitä varten tarvitsin paksummat siivoushanskat (ei tietenkään kumiset) ja niihin alushanskat. Maalarinteippien pois repiminen ei onnistu ilman kynsiä, joten lopulta jouduin kuitenkin käsittelemään teippiä ilman suojaa ja sotkemaan käteni maaliin. Parin päivän päästä nähdään, seuraako tätä toimenpidettä kortisonikuuri.

Näillä käsillä kuitenkin mennään eteenpäin. Villa ei onneksi ollut allergisoivien aineiden joukossa, joten käsitöitä teen entiseen malliin. Tyttöjen huoneiden siivoamiseen liittyen vaihdon Pupulle isomman kirjahyllyn. Pupun vanhan kirjahyllyn toin käsityönurkkaukseeni ja uuteen käyttöön.

Tässä ei tosiaankaan ole kaikki, mitä siinä sohvan ja kaukosäätimen vieressä tarvitaan. Seuraavaksi pitäisi hommata hyllyyn sopivia koreja. Kiva tähän on lankakeriä läjätä, ihan noin silmän iloksi ja  inspiraatioksi.

Tekeillä oleva tilkkupeitto otti taas askeleen eteenpäin. Blokit on nyt sommiteltu ja neulattu aina kaksi vastakkain. Tällaista hassun väristä. Näyttää ihan minun suunnittelemalta!

Ja tässä sitten: Ilosilmukka perheineen muutti maalle muutama vuosi sitten. Olisipa se näky, jos tämä kalusto ajettaisiin keskusta-alueen pihaan.

Kaksi autoa on välttämättömyys, jos meiltä meinaa kaksi aikuista päästä töihin. Poika vaihtoi äskettäin moponsa kevytmoottoripyörään, jotta pääsee kulkemaan valitsemaansa lukioon. Muuta tarpeellista kalustoa kuvassa ovat traktori ja mönkijä peräkärryineen, päältäajettava ja pienempi ruohonleikkuri ja auton peräkärry. Lisäksi kuvasta löytyy raivaussaha ja kaksi muuta peräkärryä, kun osaa tarkasti katsoa. Juu, kyllä meidän porukalle ehdottomasti on oikea paikka asua maalla!