Karvakaverukset

Edellisen postauksen nalle sai puuttuvat osansa ja kaverikseen kissan. Vaaleanpunaiset ja -siniset osat on tehty virkkaamalla Lidlin virkkauslangasta, joka minusta on virkkauslangan nimikkeellä kulkevaksi paksua. Virkkasin muistaakseni 2,25 koukulla, ja pinnasta tuli sopivan napakkaa vanulla täytettäväksi. Karvalanka on jotain ulkolaista halpalankaa, en edes muista nimeä. Karvaiset osat olen tehnyt neulomalla. Noin pörröisen langan virkkaaminen voisi olla haastavaa, pinnasta on nimittäin lähes mahdoton erottaa silmukoita. Toisaalta kavennusten ja levennysten paikalla ja tekniikalla ei ole juuri väliä, kunhan ovat edes likimain oikealla seudulla. Silmät näkyvät tässä kuvassa vähän huonosti, niiden virkaa toimittavat napit.

 Molemmat on aloitettu jaloista, lisätty jalkoväliin muutama silmukka ja jatkettu sitten vartalo. Nalle istuu, peppu on tehty tiimalasikantapään ohjetta mukaillen. Toimii, usko pois! Vartaloa tein kainaloihin asti, sitten tein kädet. Yhdistin kädet ja vartalon ja tein olkaseudulle raglankavennuksia, nallelle tiukemmin (kädet osoittavat sivulle) ja kissalle harvemmin (kädet enemmän alaspäin). Käsiä, jalkoja ja häntiä olen täyttänyt sitä mukaa kuin ne ovat edenneet. Vartalon täytin ennen kuin kaula meni liian kapeaksi. Pää syntyi kaulan jälkeen silmukoita lisäämällä ja myöhemmin taas kaventamalla. Masut, korvat ja nenät on tehty erikseen ja ommeltu paikoilleen.

 Pitsineuletakki valmistui jo aikaisemmin, on vaan jäänyt kuvaamatta. Se on tehty Lidlin "Lima"-nimisestä puuvillalangasta. Etsiskelin takkiin sopivaa ohjetta, huonolla menestyksellä. Taitaa olla vähän harvinainen paksuus. Aikani etsiskeltyäni päädyin jälleen kerran suunnittelemaan mallin itse. Tuumasin, että kun en kuitenkaan löytänyt juuri tämän paksuiselle langalle sopivaa ohjetta, samalla vaivalla, kun muutan jonkin mallin sopivaksi, teen myös oman mallin. Lankaa oli vain 400 grammaa, joten halusin sellaisen mallin, joka joustaa lankamäärän mukaan. Käytännössä siis ylhäältä alas neulottavan.

Pitsitakki on aloitettu niskasta, raglanlisäyksiä tein 8 s joka toinen krs kunnes korkeutta ja leveyttä oli riittävästi. Sen jälkeen muutama lisäsilmukka kainaloon, hihat ja pääntielle pieni kaulus. Lopulla lankaa teinkin sitten miehustaa niin pitkästi kuin lankaa riitti. Tästä tuli ihan kiva, on jo testattu käytännössä. Tämä puuvillalanka on aika kovaa neulottavaa. Sen vuoksi valitsin mallineuleeksi pitsineuleen ja vähän reilunpuoleiset puikot. Valmiista neuleesta tuli mukavan oloinen, ei ollenkaan kova ja jäykkä.

Syttyruusuja arkikäyttöön

Puulämmitteisessä talossa tarvitaan sytykkeitä jatkuvasti. Kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä tehdyt syttyruusut toimivat loistavasti. Ruusut syttyvät helposti ja palavat kauan. Nämä ruusut olen kastanut vain kerran steariiniin, useammalla kastamiskerralla ruusuista tulee näyttävämpiä. Ruusut toimivat hyvin näinkin ja nämä on tarkoitettu omaan käyttöön, joten menin siitä matalimman aidan kohdalta tällä kertaa. Ruusuja on tässä läjässä yli 60, joten näillä selvitäänkin sitten pari kuukautta.

 Tämän baktus-huivin lankana on polku. Vajaa kerä sitä meni, ja pituutta on näin muotoilun jälkeen 160 cm.

 Parit tiskirätit tein Hanko-langasta. Tässä rätit ovat 60 asteen konepesun jälkeen. Ei paha, kun ottaa huomioon, että Hangon pesuohjeessa lukeen 40 asteen varovainen pesu.

 Tämä pallopää on vielä kesken. En yleensä ole keskeneräisiä täällä viitsinyt esitellä, mutta tulkoon nyt poikkeus.

Nallelta puuttuu vielä korvat ja kasvot ja muutama muukin nallemainen osa. Valmiina nalle on menossa pukinkonttiin, en vielä tiedä kenelle. Tipu ja Pupu ihastelivat nallea ja melkein saivat aikaan tappelun siitä, kuka nallen saa. Minä olen (taas) ilkeä äiti, enkä lupaa mitään. Tipu väänsi jo itkuakin tänä aamuna töihin lähtiessä. Ei tyttöjen aina tartte saada kaikkea söpöä ja ihanaa, mitä mun puikoilta tulee, eihän? Minusta niille on ihan terveellinen oppitunti, kun ei välillä saakaan sitä, mitä haluaa. Välillä voi suoda muillekin jotain, mitä itsekin tekee mieli. Minusta ainakin.

Lämmin kiitos... vaikkakin myöhässä...

Nyt ois aikaa... -blogin Anu antoi Ilosilmukan blogille tunnustuksen. Nyt minä puolestani tunnustan olleeni epäkohtelias, aioin hoitaa asian myöhemmin ja melkein unohdin koko jutun. Hyi minua. Lämmin kiitos Anulle, vaikkakin myöhässä! Tunnustuksen säännöt alla.

Tunnustuksen saajan pitäisi sitten toimia seuraavasti:

TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta sen sait
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä
3. Kopioi Post it-lapun kuva ja liitä blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu Post it-lapulla ja toivo,että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin.

Kohdat yksi, kolme ja neljä on hoidettu, kakkosessa taidan vähän lusmuilla.
Laitan tunnustuksen eteenpäin vain kahdelle: Famulle virran varrelle ja Virkkausringille. (Virkkausringissä olen itsekin mukana, niin että tässä on nyt kyllä oma lehmä ojassa. Olkoon.)
Famu tekee kauniita käsitöitä kivalla asenteella ja Virkkausringissä on hyvä meininki, ei turhaa nillittämistä ja paljon kauniita töitä.

Sitten muuta asiaa. Ilosilmukalla on ongelma. Lankaa tuntuu nykyään löytyvän paikasta jos toisestakin. Tämä isäni tekemä kirstu toimii lankavarastona. Tämä on ihan oikein ja kohtuullista ja täällä lankojen kuuluisikin olla. Lankojen lisäksi kirstussa on valmiita töitä odottamassa uutta kotia.

 Jalkajakkara on varalankavarasto, myöskin isäni tekemä. Tänne laitetaan ne langat, jotka eivät mahdu lankavarastoon. Täällähän on jopa tyhjää tilaa! Näyttää hyvältä.

 Mutta sitten. Tänne amerikanarkkuun kuuluvat ne lasten lelut, jotka eivät juuri nyt ole akuutisti käytössä. Arvaas mitä noissa muovipussukoissa on? Lankaa tietysti! Tämähän alkaa vaikutta lankahamsterin kodilta.

 Enemmän Ilosilmukka on huolissaan näistä epämääräisistä nyssäköistä, joita löytyy vähän pitkin huushollia: lankaa, ja vähän lisää lankaa.

 Vielä lisää lankapussukoita. En millään voinut jättää näin herkullisen värisiä puuvillalankoja kauppaan.

 Puolustuksena voin sanoa vain, että kaikki langat on ostettu jotain tarkoitusta varten, tai sitten ne ovat olleet halpoja (ja lankaahan kannattaa ostaa aina, jos saa halvalla, eikös niin...). Yhtään kallista kerää en ole ostanut vain siksi, että se on niin ihkua. Tai en ainakaan muista ostaneeni...
Olen minä jotain saanut langoistani aikaankin.

 Miesten villasukkia, kaksi paria. Harmaiden varren kirjoneuleesta jotenkin huokuu se, että viime aikoina olen tehnyt monet kirjoneulesukat, ideat rupeavat käymään vähiin. Punainen kuvio on ommeltu jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Helpompi niin.

 Kun sivulla on tällainen timanttikuvio, tulee eteen ja taakse X-kuvio. Ja nythän mä vasta hokasin, että tämä oli sittenkin se sukka, jossa kämmensin kirjoneuleessa, enkä viitsinyt purkaa. Nyt nolottaa.

Tummissa sukissa kuviointina on silmukoita siirrellen tehty verkkokuvio. Minusta tämän tyyppisestä neulepinnasta tulee siistein, kun nuo nurjalla pinnalla risteilevät oikeat silmukan neulotaan vain joka toinen kerros ja nostetaan neulomatta joka toisella.

 Pannulappupari oli kiva välityö. Olen saanut tällä mallilla tehdyt pannulaput Isännän mummolta. Kaunis malli ja kaksinkertaisena tarpeeksi paksu.

 Toinen puoli on tehty seiskaveikan raitaversiosta ja toinen yksivärisestä punaisesta.

 Samalla väriteemalla jatketaan edelleen. Sain pari vuotta sitten äidiltäni kauniin ruusunmarjoista tehdyn kranssin. Nyt ovat Ilosilmukankin ruusupensaat kasvaneet niin suuriksi että ruusunmarjoja löytyy. Pupun kanssa käytiin eilen keräämässä pensaista marjoja jotka pujottelin sitten rautalankaan. Marjoja oli reilu litra ja niistä riitti nelinkertaiseen kranssiin.

 Äiti oli siivonnut omasta kranssistaan ruusunmarjoista nuo lehdet, vai miksi noita nyt sanoisi, pois, minä annoin olla.

Ripustin kranssin pihasaunan oveen, siinä se saa kuivua rauhassa, jos linnut eivät sitä ensin pistele poskeensa. Kaunis ja todella helppo kranssi, Ilosilmukka suosittelee!

Reissuneuleita ja vähän muitakin

Ilosilmukka kävi pesueineen ruskaretkellä Enontekiöllä. Ruska oli ihan hyvä tänä vuonna ja kelitkin kohtuulliset. Sateli vähän vettä, välillä rakeitakin, mutta saatiin myös auringonpaistetta.

 

 Olimme kämpällä viikon, tössöteltiin pihassa ja köllöteltiin mökissä. Isäntä kopisteli pihaan tällaisen pöntön. Mikä se siinä?

 Sehän on kiuas, sauna puuttuu vielä ympäriltä. Kiukaan lämmetessä Isäntä kopisteli saunaan kehikon ja lauteet. Sitten vain pressu koko komeuden päälle ja saunomaan. Tällä kertaa löylyt jäivät vähän vaisuiksi, seuraavalla kerralla tiedetään lämmittää kiuasta kovemmin. Tässä kunnossa sauna jäi odottamaan talvea. Toivottavasti löytyy samassa kunnossa, kun seuraavan kerran mennään kämpälle.

 Reissuevääksi otin pari kerää seiskaveikkaa, ajatuksena saada aikaan edes yhdet miesten sukat. Ja valmistuivathan ne. 100 gramman kerä riitti justiin, aivan pieni nökkönen jäi yli.

 Kirjoneulekuvio on muokattu vanhan kirjontakirjan kirjontakuvioista.

 Harmaat naisten sukat valmistuivat jo ennen reissua. Punainen lintukuvio on samasta kirjontakirjasta. Tumman harmaat kirjoneuleraidat on omasta päästä. Nämä sukat saivat nimekseen Lintuset.

 Pojalle tein pikaisesti pipon, väri on riittävän ei-värikäs, malli ihan simppeli 2o 2n -joustinneule ja kavennukset loppuun. Lanka on jotain nirskin-narskin-akryyliä, puikot taisi olla 3,5mm. 50 rgamman kerä riitti melkein, pari viimeistä kerrosta jouduin tekemään muulla langalla. Se ei onneksi erotu pahasti. Tarkoitus oli tehdä sellainen pipo, joka mahtuu tarvittaessa kypärän alle.

Valkoinen tilkkupeitto

Olipa kerran perheenäiti, joka halusi sänkyynsä uuden päiväpeitteen, koska vanha alkoi olla jo kovin kulunut. Koska hän harrasti tilkkutöitä, hän päätti tehdä peitteen itse. Hän leikkasi tilkkuja ja ompeli niitä yhteen. Peitto jäi kuitenkin kesken, unohtui kaiken muun työn ja tohinan alle, eivätkä väritkään tainneet olla ihan sitä, mitä perheenäiti halusi. Kuinka ollakaan, perheeseen syntyi kolmas lapsi, ja talo alkoi käydä ahtaaksi. Makuuhuone meni myyntiin muun talon mukana, eikä sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä, sehän ei ehkä käy uuden makuuhuoneen sisustukseen. Perhe muutti vuokra-asuntoon rakennusajaksi, eikä sinnekään toki kannata hankkia peitettä. Aikanaan talo valmistui sen verran, että perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Talo oli vielä kovasti kesken, eikä perheenäiti päässyt vielä sisustamaan uutta makuuhuonettaan. Perhe nakerteli taloa valmiiksi siinä muun toimen ohella, ja lopulta, puolentoista vuoden aherruksen jälkeen kaikki pääsivät muuttamaan omiin makuuhuoneisiinsa. Monen vuoden käytön jälkeen perheen vanhempien sänky alkoi olla siinä kunnossa, että se pitäisi uusia. Sänky oli kärsinyt kovia varsinkin viimeisessä siirrossa kellarista yläkertaan, se oli nimittäin niin suuri, että se ei mahtunut purkamatta portaita ylös. Alas se oli mahtunut vallan hyvin, koska silloin ei talossa vielä ollut ollut yläkertaan vieviä portaita siinä alakerran portaiden päällä. Suunnitelmissa oli vähän suuremman sängyn hankkiminen. Ei sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä. Kului vuosi, vähän toistakin, ja lopulta vanhemmat kävivät ostamassa itselleen uuden sängyn. Vihdoin viimein, monen vuoden odottelun jälkeen, kulunut vanha päiväpeite pääsi eläkkeelle ja perheenäiti ompeli uuden tilkkupeiton sängyn päälle. Sen pituinen se.

 

Sellainen tarina :) Uskomatonta, miten joskus tulee venytettyä asioita pitkään, syystä jos toisestakin. Uusi sänky on 180 cm leveä. (Nyt loppui tyttöjen narinat viikonloppuaamuina: "mee sinne päin, mä en mahdu tänne".)

 En viitsinyt yrittääkään tehdä koko sängyn kokoista peittoa. Tällä on kokoa 220*140 cm, ja senkin tikkaaminen oli ihan tarpeeksi hankalaa. Keräsin peittoon erilaisia valkoisia kankaita. No, onhan siellä muitakin vaaleita värejä seassa, ruskeaa, harmaata, lilaa ja muitakin.

 Pari käsinkirjottua kakkoslaadun pöytäliinaa leikkasin myös peittoon. Sinisellä langalla ristipistoin kirjottu oli puolikas liina, en yhtään tiedä, mihin toinen puoli lie joutunut. Kukkakuvioinen oli kahvitahrainen ja reikäinen.

 Peite riittää sängyn jalkopään peitoksi. Joskus voin tehdä toisen, värikkäämmän peiton pääpuoleen, ehkä, jos viitsin. Ajatus on, että värikkäämpää peittoa voisi sitten vaihdella vaikka vuodenajan mukaan. Valkoinen peite toimii melkein minkä kanssa vaan. Mutta toistaiseksi mennään näin, lakana saa näkyä peiton alta.

Valkoinen peite on ommeltu samanlaisista blokeista kuin tämä vaaleista kukkakankaista joskus vuosia sitten Tipulle ompelemani peitto. Blokki on hyvin yksinkertainen ja helppo ommella. Eri tavoin yhdistelemällä saa aikaan erinäköisiä pintoja. Valkoisessa peitossa blokkeja on vaikea hahmottaa, koska niiden välissä ei ole kaitaleita ja tikkaukset eivät korosta blokkien reunoja.

Tilkkupaja toimii vielä, vielä on suunnitelmia ja aloitettuja peitteitäkin. Neulepuolellakin on valmistunut parikin isompaa työtä. Kun nyt vain saisin ne kuvattua ja postattua.

Linna paperirullista

Sain käsiini ison tulostimen tyhjiä paperirullia. Mitähän niistä voisi tehdä? Rullat ovat todella tukevaa pahvia, pistosahalla, kuviosahalla ja reikäporalla saatiin rullat pätkiksi ja rei'ittyä. Ensimmäinen askartelu paperirullista on tällainen linna. Männynkävyt ovat kuvissa mukana ilmentämässä linnan kokoa.

 Tai kaksihan noita linnoja sitten lopulta tuli. Pupu päätti, miten mikin torni päällystetään. Neljässä on paperi päällä, yksi on maalattu. Pupu päätti myös, minkäväriset katot mihinkin torniin laitetaan ja miten tornit yhdistetään toisiinsa. Ja tietenkin myös koristeluista.

 Ovi linnaan piti saada. Päällystin rullasta irti leikatun kappaleen paperilla ja liimasin siihen pallon nupiksi.

 Ovi on teipattu niin paikoilleen, että se aukeaa ulospäin. Yhteen torniin piti tehdä kattoluukku ja lopuksi vielä köysitikkaat varrastikun pätkistä ja narusta, jotta asukkaat pääsevät kiipeämään kattoluukulle.

Tipulla on samanlainen linna tulollaan, vielä vähän vaiheessa. Pupun kanssa näperreltiin linna valmiiksi, kun Tipulla oli kaveri yökylässä ja Pupu tunsi itsensä yksinäiseksi, kun ei mahtunut koululaisten porukkaan.

Pieniä väkerryksiä

Mökillä on ylitarjontaa männynkävyistä. Tyttöjen kanssa kerättiin enimmät kävyt pihasta pois. Kuljetin yhden sangollisen kotiin askartelumateriaaliksi. Kotona ympäristön metsät ovat kuusivaltaisia, männynkäpyjä ei noin vain ole tarjolla. Ensimmäisestä käpyaskartelusta tuli tällainen:

 Pohjaksi kieputin muutamasta pajunvarresta ohuen kranssin. Sitten vaan kävyt kuumaliimalla kiinni kranssiin, ja lopuksi kerros valkoista spraymaalia. Useammalla kerroksella kranssista olisi saanut valkoisemman, mutta tämän ensimmäisen jätän näin.

 Viime silaukseksi suihkutin kranssin päälle sprayliimaa ja ripottelin valkoista kimalletta. Vähän piti saada glitteriä tähän työhön. Kranssi roikkuu nyt tuolla etuoven vieressä koekäytössä. Jos se kestää ulkoilmaa hyvin, teen näitä vielä lisää. Arvelisin, että heikoin kohta on joko kuumaliiman tarttuvuus pajuun tai pajun kuori. Tähän aikaan vuodesta kun pajun kuori ei ole kovin lujasti kiinni. Nythän ei ole mikään pajunkorjuuaika.

 Pupu sai pari viikkoa sitten sukat tunikasta ylijääneestä Miamista.

Samalla vauhdilla tein sukat myös Pupun kahdelle serkkutytölle. Pienimmät on tarkoitettu yksivuotiaalle, isommat neljä- ja viisivuotiaille.

Ensimmäinen lomaviikko on mennyt liesutessa pitkin kyliä. Kesän työputken jälkeen on ollut hoitamattomia asioita melkein koko viikoksi. Tilkkupajalla olen sentään ehtinyt istua, koulutyöt taas ovat jääneet luvattoman vähiin. Hyi, tuhma Ilosilmukka. Yritän parantaa tapani ensi viikolla.