Lämmin kiitos... vaikkakin myöhässä...

Nyt ois aikaa... -blogin Anu antoi Ilosilmukan blogille tunnustuksen. Nyt minä puolestani tunnustan olleeni epäkohtelias, aioin hoitaa asian myöhemmin ja melkein unohdin koko jutun. Hyi minua. Lämmin kiitos Anulle, vaikkakin myöhässä! Tunnustuksen säännöt alla.

Tunnustuksen saajan pitäisi sitten toimia seuraavasti:

TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta sen sait
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä
3. Kopioi Post it-lapun kuva ja liitä blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu Post it-lapulla ja toivo,että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin.

Kohdat yksi, kolme ja neljä on hoidettu, kakkosessa taidan vähän lusmuilla.
Laitan tunnustuksen eteenpäin vain kahdelle: Famulle virran varrelle ja Virkkausringille. (Virkkausringissä olen itsekin mukana, niin että tässä on nyt kyllä oma lehmä ojassa. Olkoon.)
Famu tekee kauniita käsitöitä kivalla asenteella ja Virkkausringissä on hyvä meininki, ei turhaa nillittämistä ja paljon kauniita töitä.

Sitten muuta asiaa. Ilosilmukalla on ongelma. Lankaa tuntuu nykyään löytyvän paikasta jos toisestakin. Tämä isäni tekemä kirstu toimii lankavarastona. Tämä on ihan oikein ja kohtuullista ja täällä lankojen kuuluisikin olla. Lankojen lisäksi kirstussa on valmiita töitä odottamassa uutta kotia.

 Jalkajakkara on varalankavarasto, myöskin isäni tekemä. Tänne laitetaan ne langat, jotka eivät mahdu lankavarastoon. Täällähän on jopa tyhjää tilaa! Näyttää hyvältä.

 Mutta sitten. Tänne amerikanarkkuun kuuluvat ne lasten lelut, jotka eivät juuri nyt ole akuutisti käytössä. Arvaas mitä noissa muovipussukoissa on? Lankaa tietysti! Tämähän alkaa vaikutta lankahamsterin kodilta.

 Enemmän Ilosilmukka on huolissaan näistä epämääräisistä nyssäköistä, joita löytyy vähän pitkin huushollia: lankaa, ja vähän lisää lankaa.

 Vielä lisää lankapussukoita. En millään voinut jättää näin herkullisen värisiä puuvillalankoja kauppaan.

 Puolustuksena voin sanoa vain, että kaikki langat on ostettu jotain tarkoitusta varten, tai sitten ne ovat olleet halpoja (ja lankaahan kannattaa ostaa aina, jos saa halvalla, eikös niin...). Yhtään kallista kerää en ole ostanut vain siksi, että se on niin ihkua. Tai en ainakaan muista ostaneeni...
Olen minä jotain saanut langoistani aikaankin.

 Miesten villasukkia, kaksi paria. Harmaiden varren kirjoneuleesta jotenkin huokuu se, että viime aikoina olen tehnyt monet kirjoneulesukat, ideat rupeavat käymään vähiin. Punainen kuvio on ommeltu jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Helpompi niin.

 Kun sivulla on tällainen timanttikuvio, tulee eteen ja taakse X-kuvio. Ja nythän mä vasta hokasin, että tämä oli sittenkin se sukka, jossa kämmensin kirjoneuleessa, enkä viitsinyt purkaa. Nyt nolottaa.

Tummissa sukissa kuviointina on silmukoita siirrellen tehty verkkokuvio. Minusta tämän tyyppisestä neulepinnasta tulee siistein, kun nuo nurjalla pinnalla risteilevät oikeat silmukan neulotaan vain joka toinen kerros ja nostetaan neulomatta joka toisella.

 Pannulappupari oli kiva välityö. Olen saanut tällä mallilla tehdyt pannulaput Isännän mummolta. Kaunis malli ja kaksinkertaisena tarpeeksi paksu.

 Toinen puoli on tehty seiskaveikan raitaversiosta ja toinen yksivärisestä punaisesta.

 Samalla väriteemalla jatketaan edelleen. Sain pari vuotta sitten äidiltäni kauniin ruusunmarjoista tehdyn kranssin. Nyt ovat Ilosilmukankin ruusupensaat kasvaneet niin suuriksi että ruusunmarjoja löytyy. Pupun kanssa käytiin eilen keräämässä pensaista marjoja jotka pujottelin sitten rautalankaan. Marjoja oli reilu litra ja niistä riitti nelinkertaiseen kranssiin.

 Äiti oli siivonnut omasta kranssistaan ruusunmarjoista nuo lehdet, vai miksi noita nyt sanoisi, pois, minä annoin olla.

Ripustin kranssin pihasaunan oveen, siinä se saa kuivua rauhassa, jos linnut eivät sitä ensin pistele poskeensa. Kaunis ja todella helppo kranssi, Ilosilmukka suosittelee!