Mummu ja pappa tulevat meille lauantaina ja päästään Isännän kanssa kahdestaan matkaan.
1. muutos: pappa ei pääsekään. No, eipä se mitään. Toisen suunnitelman mukaan mummu tulee siis yksin.
2. muutos: Pojalla onkin lauantaina koulupäivä. Voi ei. Kolmas suunnitelma meni jotenkin näin: Isäntä tai minä käy nakkaamassa Pojan koululle kahdeksaksi, ajaa sitten takaisin kotiin, ja vielä ehditään kymmeneksi messuille. Toivottavasti toinen pappa tuo Pojan kotiin, ettei meidän tarvitse taas ajella kylälle päin.
3. muutos: Isäntä menee perjantaina seminaariin, eikä siis ehdi tuoda Poikaa kotiin. Neljäs suunnitelma: Poika menee koulun jälkeen mummolaan ja jää yöksi sinne. Menee sitten sieltä lauantaina kouluun. Pappa tuo Pojan kotiin lauantaina johonkin aikaan. Toinen mummu tulee meille aamulla paimentamaan tyttöjä ja me Isännän kanssa painellaan messuille.
Tähän asti siis hyvä näin. Tipu on lisännyt jännitysmomenttia: eilen illalla kerettiin justiin jumpasta kotiin, kun se oksentaa roiskautti eteisen lattialle. Minä jo ehdin ihmetellä, että miten se lähti jumpasta niin säyseästi kotiin. Yleensä kotiinlähtö aiheuttaa vähintään kohtuullista kitinää, joskus jopa itkua ja parkua. Onneksi tuo eilisiltainen näyttäisi jäävän ainoaksi, tänään on jo vähän maistunut ruokakin. Toivotaan nyt, että päästään lähtemään.
Meillä asustaa linssilude. Tällaisia otoksia sain tänään, kun yritin kuvata takan reunuksella kassintekelettäni:
Niin missä se kassi olikaan?
Seuraavassa kuvassa kassikin oli jo näkyvillä.
Tässä se sitten on:
Ruttuinen kuin mikä, en ole sitä vielä prässäillyt tai pingotellut. Ohje onInga’s crocheted bag, mutta isompana. Näköjään. Mustavalkoisesta tulosteesta yritin sihdata kerroksia, ei sitten osunut kohdalleen. Ei se mitään, näin lapsiperheessä on kyllä tarvista isommallekin kassille. Lankaa on jäljellä tuo kuvassa näkyvä nökkönen ja sangat ja reunan huolittelu puuttuvat vielä. En viitsisi ostaa enää 7 veikkaa, sille on niin vähän tarvista. Täytyy varmaan soveltaa taas jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti