...se tietysti tehdään! Huomasin viime yönä, että tarvitsen välttämättä uuden laukun. Sellaisen lyhytripaisen, ei mitään olkalaukkua. (Kukapa nyt sellaista ei tarvitsisi?!) Aamulla suoritin kaivauksia kangasvarastossa ja löysin palan punaista vuosikertaensteksiä. Ja näin siinä sitten kävi: Vetoketju pitää kutsumattomat vieraat (kuten Pupun) poissa laukultani. Vetoketjujen värivalikoima varastossani oli melko suppea: valkoinen tai tummansininen... öh...
Poika sai ostaa synttärilahjaksi itselleen kännykän. Vanha olikin jo hajalla. Minä sanoin, että pidä puhelin sitten pussissa, että kameran linssi ja näyttö eivät naarmuunnu. Poika siihen, että tee pussi. (Hyvin koulutettu: ostamisesta ei ollut mitään puhetta.) Ja minä tietysti tein. Sen kerran, kun Poika jotain käsitöitä pyytää tekemään.
Vihreä on Pojan uusi pussi, värikäs on ystävältä saatu lahja ja palvelee minun kännykkäni suojana. Minusta on kiva saada itsetehtyjä lahjoja. Ihanaa, että joku on viitsinyt nähdä vaivaa minun lahjani eteen! Harmi vain, että niitä tulee niin harvoin.
Lanka Pojan pussissa on Seitsemän veljeksen vihreää Polkkaa. Tämä lankahan oli keskenloppumisuhan alla jo edellisessä postauksessa, mutta kuinkas kävikään? Kuvitelkaa: Isäntä toi minulle lankaa kylältä, kun soitin ja sitä pyysin! Ja vieläpä juuri oikeaa lankaa. Voi minua onnen tyttöä!
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti