Taas langoilla

Ilosilmukan blogi on hiljentynyt kesäksi. Pahoittelut. Uusi työ, perhe ja koti tuntuvat täyttävän elämän niin tarkasti, että ylimääräistä koneellaistumisaikaa ei tahdo löytyä. Käsitöitä on kuitenkin valmistunut tasaiseen tahtiin. Ilosilmukan pää ei kestä arkea ilman jokapäiväistä käsityötuokiota television edessa sen jälkeen kun lapset on laitettu sänkyihinsä. Tai parhaimmillaan jopa ennen sitä. 

Tiskirätit tein alennusmyynnistä ostamastani Novitan Hangosta. Hanko toimii tiskirättinäkin, vaikka ei ole kokonaan luonnonkuitua. En viitsinyt säätää sen kummemmin, reunat on kahden kerroksen helmineuletta, keskusta sileää oikeaa. 

 Huivi on sovellettu Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numeron ohjeesta. Tupsujen tekeminen ja kiinnittäminen huiviin oli yllättävän työlästä, mutta eihän niitä poikaan voinut jättää. Ilman niitä huivi olisi paljon tylsempi. Huivi meni Tipulle, tosin lainasin sitä jo itsekin.

 Tätä piti kokeilla minunkin: maton virkkaamista trikookuteesta. Iso matto on ikävä käsitellä ja päädyinkin tekemään maton pienemmistä paloista, jotka virkkasin viimeisellä kerroksella yhteen. Maton halkaisija on 160 cm ja kudetta meni lähes neljä kiloa. Ehkä lievästi pääsi mopo karkaamaan käsistä, mutta hauskaa oli. Täytyy varmaan käydä hakemassa lisää kudetta.

 Villasukat tein työkaverille häälahjaksi. Kirjoneulemallit sovelsin Eeva Haaviston kirjasta "100 kansanomaista kuviokudinmallia". Muuten mallit ovat suoraan kirjasta, mutta ässänväärien silmukkamääriä piti vähän rukata.

 Haarukkapitsitopin ohje on myös Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numerosta. Haarukkapitsi on kyllä yksi lempitekniikoistani: helppoa, yksinkertaista ja näyttävää. Yhdistelemällä nauhoja eri tavalla saa aikaan erilaisia pintoja.

 Vanhat puuhenkarit saivat ensin ylleen kerroksen valkoista spraymaalia, sen jälkeen eri värisistä puuvillalangoista virkatut päälliset. Päädyin päällystämään joka henkarin erivärisellä langalla, tykkään, että näin on hauskempi kuin neljä samanväristä henkaria.

Tässä vielä lähikuva pitsipinnasta. Virkkasin koristeeksi vielä tuommoiset kierrejutut.

 Tein pannulappuparin Isännän mummulta joskus vuosia sitten saamieni pannulappujen mallilla. Värit ovat Tipun käsialaa. Toinen puoli on sateenkaariseiskaveikkaa, toinen puoli tumman harmaata ja reunus ja koristepistot pinkkiä. Kun yritin ohjata valintaa rauhallisempiin väreihin, Tipu melkein kimpaantui ja tokaisi, että hän kyllä ymmärtää näistä väriasioista. Ihan oikein, jos kerran itse kysyn Tipun mielipidettä, täytyyhän minun sitä silloin kuunnellakin. Sievähän tämäkin pari on, eiköhän se vielä löydä itsellensä kodin.

Syksyn, koulujen sekä harrastusten alun myötä elämä tuskin käy yhtään rauhallisemmaksi. Blogia päivittelen sitä mukaa kun ehdin ja jaksan. Palataan langoille sitten!

Kaappeja ja... lisää kaappeja

Olen toivonut askarteluhuoneeseen kaappeja. Isäntä toi tutun keittiöremontista vanhat kaapit meille. Rungot ovat ehjät ja siistit, ovet putsasin ja maalasin harmaiksi askaarteluhuoneen värien mukaan. Lupasin Tipulle ja Pupulle, että kumpikin saa oman kaapin ja että saavat itse valita värit kaappiensa oviin. Tipun ovi on nyt pinkki ja Pupun sininen. Työtason valo järjestyi näppärästi liimaamalla edullinen ledinauha alakaappien yläreunaan. Ledinauha ei tarvitse sen kummempia sähkötöitä, kunhan työntää töpselin seinään. Sopii tähän käyttöön mainiosti! Projekti on vielä vähän kesken, työtasoa on hankittava lisää. Taidan käydä etsiskelemässä kierrätystasoa. Se kelpaisi vallan hyvin kierrätyskaappien seuraan. 

 Myös keittiöön on muuttanut uusi kaappi. Ilosilmukan puuseppäisä teki kaapin vanhan tiikkikaapin mittojen mukaan. Aioin ensin maalata kaapin valkoiseksi, mutta päädyinkin lakkaamaan sen valkoisella lakalla. Lasiovien taakse on mukava laittaa vähän nätimpiä astioita ja säilytystilaa tuli lisää. Kiitos isä!

 Nelisen vuotta sitten perustin etupihalle kukkapenkin. Penkki on vähän koholla ja reunustettu kivillä. Eipä siinä monta vuotta mennyt, kun ruoho alkoi kasvaa kivien koloista ja kukkapenkki oli epäsiistin näköinen. Tänä keväänä väänsin kivet pois ja kaivoin kukkapenkin ympäri ojan. Sitten oja täyteen betonia ja kivet takaisin. Katsotaan, josko tämä olisi vähän pitempiaikainen ratkaisu. Kivien reunus on nyt helppo leikata ruohonleikkurilla ja sen saa tarvittaessa vaikka pestyä painepesurilla, jos näyttää, että kivien ja betonin väliin alkaa kasvaa jotain ei-toivottua.

Onpa muuten kukkapenkki rehahtanut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Taitaa olla jo jokunen viikko tästäkin.

Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, siitä todisteena tämä räsymaton näköinen baktus-huivi. Lanka väittää olevansa enimmäkseen bambua, mutta en ole ihan varma, uskonko sitä. Kovin muoviselta se ainakin tuntui neuloa. Kiva huivista silti tuli, vaikka tuskin jää omaan käyttöön. Niin että tänä vuonna ensimmäinen joululahja taisi valmistua jo toukokuussa. Ohhoh.

 Tytöt inusivat virkattuja pehmoja itselleen. Pupu saikin sitten pikku hämähäkin, isosisku-Tipun viime kesänä tekemän rakkaan Hämppis-pehmon mallilla. Hämppis kulkee nykyään Pupun mukana joka paikassa ja alkaahan tuo olla aikalailla rakastettu ruttuun. Taitaisi olla uusien täytteiden tarpeessa.

 Tipu toivoi valkoista pikkuista yksisarvista. Tässä yksisarvinen nojailee tillipionin varteen ja kuvittelee olevansa palmujen katveessa aurinkorannalla.

Tytöt valitsivat itse värit pehmoihinsa, Tipu viimeistelikin itse yksisarvisensa. Ompeli napit silmiksi ja kiinnitti harjan ja hännän. Yksisarvinen ehti kulkea pari viikkoa Tipun kanssa koulussa repussa roikkuen ennen kesäloman alkua.

Ilosilmukka viettää nyt "kesälomaa". Hipsut, koska työt jatkuvat normaalisti, lomaa, koska Isäntä ja lapset lähtivät tulevaksi viikoksi Lappiin. Olen ihan yksin kotona, ei tarvitse passata ketään, pyykinpesua on vain murto-osa normaalista ja ruoanlaittokin jää vähiin. Toisaalta tämän viikon to-do-lista on kyllä pitkä, kaikenlaista pitäisi saada aikaan nyt, kun on ei ole passattavia. Ja tokihan noita passattavia tulee ikävä. Jokohan he ovat päässeet perille? Kohta pitäisi puhelimen soida.

Toinenkin Wingspan

Ilosilmukka vaihtoi viikko sitten työpaikkaa. Uusi työ vie pidemmän työmatkan takia lähes tunnin verran enemmän aikaa päivittäin ja uusien kuvioiden opettelu vie myös vähän enemmän paukkuja kuin vanhat ja tutut kuviot. Edellisestä postauksesta onkin päässyt jo vierähtämään aikaa. En millään muotoa aio parantaa tapojani, vaan aion edelleen postata silloin, kun on jotain asiaa, ehdin ja jaksan. Ilosilmukan blogi on minulle mitä suurimmassa määrin huvia, ei pakollista työtä.

 

Käsitöitä valmistuu joka tapauksessa tasaiseen tahtiin, isompia hitaammin ja pienempiä nopeammin. Näinä aikoina kevätkelit houkuttelevat myös liikkumaan ja pihatöihin, mikä verottaa päivittäistä neulomisaikaa. Tällä hetkellä pajalta tuntuu kaikesta huolimatta valmistuvan huiveja.

Edellisen postauksen Wingspan muutti uuteen kotiin ja tein omaan käyttöön uuden, tällä kertaa vähän isommalla silmukkamäärällä. Tässä Wingspan roikkuu omenapuun oksalla kevättuulen leyhyteltävänä. Kuten näkyy, viikossa pihamaalta on lumet lähes hävinneet. Kevät on tullut uskomattoman nopeasti, sitten kun se lopulta pääsi vauhtiin.

Wingspan-huivi

Käsityörintamalla ei ole nyt juuri mitään välttämätöntä tai edes tarpeellista tehtävää. Hiukan meinaa olla hankaluuksia saada asetukset päässä kohdilleen tekemään sitä mitä huvittaa. Ideoita ja hahmotelmia on, mutta mikään niistä ei ole päässyt toteutusasteelle asti. Aloitan jotain, en tykkääkään ja puran pois.

Inspiraatiota odotellessa sain kuitenkin aikaiseksi Wingspan-huivin, joka on oikeasti älyttömän helppo tehdä. Jopa niinkin helppo, että lisäsin nuo pitsireiät, kun pelkkä ainaoikeinneule ja lyhennetyt kerrokset on niin puuduttavan tylsää. Liukuvärjätty lanka sopisi tähän malliin yksiväristä paremmin ja olisi hauskempi tehdäkin. Tämä huivi on väriltään kauniin vaalean harmaa. Langasta ei ole teknisiä tietoja, jotain ohutta ja vähän pörröistä se kuitenkin on. Nyt on puikoilla toinen Wingspan vähän isommalla silmukkamäärällä. Lanka ei näytä vähenevän yhtään. Olen tainnut löytää päättymättömän lankakerän!

Pääsiäishommia

Mikäs se tässä? Sehän on omenapuun kuivunut vänkkyräoksa. Mutta mitä se tekee sisällä? Odottaa tietysti sitä, että maalaan sen valkoiseksi ja pinkiksi ja koristelen timanteilla ja pääsiäismunilla. Mitäs muutakaan!

Tällainen pääsiäispuusta tuli:

Koristeita on - ööh - tarpeeksi. Tipun ja Pupun mielestä minimalismi ei todellakaan ole in. No, näin pääsiäisen jälkeen koristeita oli enää vähän vähemmän. Suurin osa suklaamunista oli jotenkin mystisesti kadonnut. Kohta riisun puusta pääsiäisjutut pois ja se saa roikkua toistaiseksi tuvan katossa. Laittelen siihen sitten koristeita vähän ajankohdan mukaan. Tässähän on tulossa vielä ainakin Tipun synttärit ja vappu.

Pupu rakastaa hämähäkkejä. Löysin Ravelrystä hämähäkkikuvioiset villasukat ja nappasin niistä koristeet Pupun pipoon. Takapuolella keikkuu langoissaan monta pikkuhämähäkkiä...

... ja etupuolella yksi iso.

 Tässä vielä kuva päälaelta. Pupu muisti esitellä pipoaan kaikille tutuille, jotka sattui tapaamaan. Taitaa olla mieleinen.

Tämä taisi löytyä Niksi-Pirkasta: huovutusvillaa laitetaan yllätysmunan sisällä olleeseen, rei'itettyyn koteloon ja kotelo pyykinpesukoneeseen. Tässä kokeessa toisessa kotelossa on isompia ja toisessa pienempiä reikiä.

 Lopputuloksena oli kaksi pientä huopahelmeä. Isommat reiät toimivat paremmin. Helmet ovat vielä melko pehmeitä, taidan nakata ne toiselle kierrokselle pyykkiin ilman koteloita. Tämähän taitaa toimia!

Semmoisia askarteluja tällä kertaa! Huopahelmiä ainakin on tulossa lisää, mutta mitä muuta, sitä en tiedä vielä minäkään. Pitäsi varmaan aloittaa joku isompi neule, niin ei tarvitsisi aina miettiä, mitä seuraavaksi tekisin. Tai itse asiassa aloitin jo, mutta en tykännytkään ja purin pois.

Kahden euron peitto

Nappasin viime viikolla Eurokankaalta yhden niitä poistopalapusseja, joita myydään kahdella eurolla. Löysin pussista näytepaloja sisustuskankaista, niitä sellaisia, jotka on teippilistassa kiinni. Samaa kangasta oli myös isompi pala, lisäksi muita sisustuskankaita erilevyisiä kaitaleita. Höystin pussillista joillakin sisustuskankailla tilkkulaarieni kätköistä. Leikkasin koko kasan reilun kokoisiksi tilkuiksi ja sitten vain ompelemaan tilkkuja yhteen. Lopputulos roikkuu tässä kuvassa navettarakennuksessa olevan pihasaunan ovesta.

Tilkkupeiton koko on suunnilleen 160 x 120 cm. Peitto oli nopea ommella, tietysti, tuon kokoisista tilkuista. En jaksanut (taaskaan) juurikaan sommitella peittoa. Ehkä joskus on aikaa oikein tehdä oikea, suunniteltu ja sommiteltu peitto. Sitä odotellessa syntyy näitä sattumanvaraisia tuotoksia. Tälle peitolle ei ole minkäänlaista tarvetta, kankaat vaan pyysivät niin painokkaasti päästä peittoon, että en malttanut olla tekemättäkään. Täytyy varmaan työntää peitto kaappiin vastaisen varalle. Omassa huushollissa alkaa peittoja olla jo tarpeeksi monta. Tykkään kyllä tämän peiton väreistä ja pintamateriaaleista kovasti. Tipun suorasukainen kommentti oli: "Kumman värinen."

Päivällä ei juurikaan tule villasukkia käytettyä, lattialämmitteisessä talossa kun ei niille ole tarvetta. Yöllä villasukat ovat minulla aina käytössä. Keltaiset pitsisukat menevät unisukiksi. Pitsimalli on minulle vanha tuttu, en edes muista, mistä olen sen alunperin oppinut. Muuten sukat ovat ihan perussettiä: kiilakantapää ja kärki tällä kertaa tiimalasikantapään ohjeella.

Tein Pojalle neuleliivin paremmaksi vaatteeksi pidettäväksi suorien housujen ja kauluspaidan kanssa. Löysin Teetee:n nettilehdestä jo sopivan ohjeenkin, mutta en siihen sopivaa lankaa. En halunnut tehdä liiviä villasta, jotta siitä ei tulisi liian lämmin. Poika kun ei yleensä palele.

Lopulta päädyin hankkimaan langaksi Novitan Hankoa ja soveltamaan ohjeen itse. Teetee:n mallissa oli hyvä mittakuva, josta oli apua. Tosin pitkälle ja hoikalle Pojalle muutin mittoja vähän.

Mallineule oli simppelisti eri levyisiä joustinneuleraitoja ja kaksi elämänpuukuviota etu- ja takakappaleessa. Napituslistan, kauluksen ja kädenteiden reunat tein ainaoikeinneuleella yhtä aikaa liivin kanssa. Sain näin liivin tehtyä minimaalisella viimeistelyllä. Ompelemista jäi ainoastaan olkasaumojen ja nappien verran. Tipun kommentit liivistä olivat: "Onpa Poika komea!" Mitäs tuohon äiti muuta tuumaamaan, kuin "Eikö olekin."

Untuva-vauvanpeitto

Ostin joulun alla lähitorilta lähitilan lampaiden villasta tehtyä hahtuvalankaa kauniin violetin sävyiseksi liukuvärjättynä. Tämä suomenlampaan hahtuva on todella pehmeää ja lämmintä. Neuloin hahtuvasta peiton suvun uudelle tulokkaalle. Tämä peitto ei varmasti tunnu karkealta edes vauvan herkällä iholla.

 

Etsiskelin peittoon sopivaa mallia, mutta mieleista ei sattunut eteen. Mitään kovin monimutkaista pitsimallia en halunnut hahtuvasta edes yrittää. Toisaalta halusin, että peitossa ei olisi selkeää oikeaa ja nurjaa puolta. Ja vielä jos mallissa olisi minimaalisesti luotavia ja pääteltäviä silmukoita, se oli suuri etu. Mistä lie alitajunnan syövereistä tuo malli putkahtanut, yöllä herätessä se tuli mieleen.

Peiton koko lienee jotain 70 x 85 cm ja puikot olivat muistaakseni 4,5 mm. Peitto oli hauska tehdä ja liukuvärjätyn langan värivaihtelut pääsevät hyvin esiin. Annoin peitolle nimeksi "Untuva".

 En saanut ihan kaikkea hahtuvaa menemään peittoon. Lopusta virkkasin kaksinkertaisena tällaisen astian.

Tyrkkäsin astian huopumaan pyykinpesukoneseen muun pyykin sekaan, sen jälkeen kevyt pingotus sopivan kokoisen peltipurkin päälle ja ulkopinnan harjaus pörröiseksi.

Olen ihaillut toisten onteloneule-tekniikalla tekemiä töitä. Tekniikan perusteet toki olivat tuttuja minullekin, mutta en ollut tullut koskaan kokeilleeksi. Sydän-lappu on ensimmäinen kokeilu ja olen siihen varsin tyytyväinen. Toinen puoli:

Ja toinen puoli:

Muotopuolihan tuo sydän on, ja joitain virheitäkin tuli tehtyä, mutta tekniikka tuli tutuksi. Onteloneuleessa vältytään kirjoneuleessa kiusana olevilta nurjan puolen langanjuoksuilta, myöskään kirjoneuleelle ominaista kasaan vetämistä ei ole. Tekniikka ei ole vaikea, tosin tarkkuutta se vaatii ja on melko työläs. Etuna on paksu, molemmilta puolilta edustava neule. Tekniikan käyttömahdollisuudet ovat tosin rajalliset, työläänä sitä ei kannata käyttää, jos neuleen molemmat puolet eivät ole näkyvillä. Kääntöpipo, -lapaset, ehkä jopa kääntöliivi voisivat olla asiallisia, ja kovin kauniita ja paksuja pannulappuja näin saisi tehtyä. Kaulaliinaakin ehkä, mutta siitä tulisi kyllä aika paksu ja jäykkä. Näin neulotusta peitosta tulisi aivan ihana ja lämmin, mutta työmäärä olisi melkoinen. Kiinnostava tekniikka joka tapauksessa. Saas nähdä nyt.