Ostin joulun alla lähitorilta lähitilan lampaiden villasta tehtyä hahtuvalankaa kauniin violetin sävyiseksi liukuvärjättynä. Tämä suomenlampaan hahtuva on todella pehmeää ja lämmintä. Neuloin hahtuvasta peiton suvun uudelle tulokkaalle. Tämä peitto ei varmasti tunnu karkealta edes vauvan herkällä iholla.
Peiton koko lienee jotain 70 x 85 cm ja puikot olivat muistaakseni 4,5 mm. Peitto oli hauska tehdä ja liukuvärjätyn langan värivaihtelut pääsevät hyvin esiin. Annoin peitolle nimeksi "Untuva".
En saanut ihan kaikkea hahtuvaa menemään peittoon. Lopusta virkkasin kaksinkertaisena tällaisen astian.
Tyrkkäsin astian huopumaan pyykinpesukoneseen muun pyykin sekaan, sen jälkeen kevyt pingotus sopivan kokoisen peltipurkin päälle ja ulkopinnan harjaus pörröiseksi.
Olen ihaillut toisten onteloneule-tekniikalla tekemiä töitä. Tekniikan perusteet toki olivat tuttuja minullekin, mutta en ollut tullut koskaan kokeilleeksi. Sydän-lappu on ensimmäinen kokeilu ja olen siihen varsin tyytyväinen. Toinen puoli:
Ja toinen puoli:
Muotopuolihan tuo sydän on, ja joitain virheitäkin tuli tehtyä, mutta tekniikka tuli tutuksi. Onteloneuleessa vältytään kirjoneuleessa kiusana olevilta nurjan puolen langanjuoksuilta, myöskään kirjoneuleelle ominaista kasaan vetämistä ei ole. Tekniikka ei ole vaikea, tosin tarkkuutta se vaatii ja on melko työläs. Etuna on paksu, molemmilta puolilta edustava neule. Tekniikan käyttömahdollisuudet ovat tosin rajalliset, työläänä sitä ei kannata käyttää, jos neuleen molemmat puolet eivät ole näkyvillä. Kääntöpipo, -lapaset, ehkä jopa kääntöliivi voisivat olla asiallisia, ja kovin kauniita ja paksuja pannulappuja näin saisi tehtyä. Kaulaliinaakin ehkä, mutta siitä tulisi kyllä aika paksu ja jäykkä. Näin neulotusta peitosta tulisi aivan ihana ja lämmin, mutta työmäärä olisi melkoinen. Kiinnostava tekniikka joka tapauksessa. Saas nähdä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti