Viistosukat

Toinen pari viistosukkia Lana Holdenin ohjeilla valmistui lopulta. Lankana Tico tico, kuten edellisessäkin postauksessa, nyt vain punaisena. Tämän parin tein 2,5 mm:n puikoilla. Nyt tuli omaan jalkaan sopivat. Tykkään kovasti! Nämä lähtee huomenna jalkaan. En viitsinyt timprata raitoja samoille kohdille. Minulle käy vallan mainiosti tämän verran eripariset sukat.

Ensimmäinen työviikko meni ihan mukavasti, kun muistaa ottaa huomioon, että en ole tuon alan töissä ennen ollut. Päivät menee töissä ja illat opiskellessa, ruokaa laittaessa, pyykkiä pestessä ja taloa lämmittäessä. Tähän aikaan vuodesta Isäntää näkyy kotona sen verran vähän iltaisin, että apuja ei juuri tarvitse sieltä odotella. Käsitöitä valmistuu hissukseen, enhän minä ilmankaan osaa olla. Viimeistään lasten mentyä sänkyihinsä pitää saada kutile käteen ja telkku päälle.

Terveisiä Lapista!

Ilosilmukka vietti viime viikon pesueensa kanssa Lapissa. Isäntä laittoi villinä nuoruusvuosinaan kämpän Enontekiön korpeen ja nyt oli taas aika käydä katsomassa, ovatko rakennukset vielä pystyssä. Tällä kertaa paikat olivat kunnossa (kerran yllärina oli kaatunut puucee, toisen kerran myyrien haisevaksi sotkuksi mälläämät eristeet keittiön kaapin yläpuolella) ja siivouksen ja lämmityksen jälkeen päästiin asettumaan taloksi. Mökki on tehty vanhasta riihestä ja sinne mahtuu pikkuruinen keittiö, pari korituolia, vuodesohva ja parvelle kolme nukkumapaikkaa. 

 Eihän viisi ihmistä oikein tuohon tilaan mahdu ja pihapiirissä onkin useitä muitakin rakennuksia. Kämppä on alakuvassa vasemmalla, se musta mölli siinä. Keskellä näkyy koivujen takana aitta, jossa on toinen vuodesohva varavuoteeksi ja kerrossänky. Siellä siis kaksi nukkumapaikkaa lisää. Kuvan oikeassa laidassa on sauna. Lisäksi pihassa on varasto/liiteri ja tottakai se jo mainittu ulkohuussi.

 Kelit nyt oli mitä oli, kaikkea räntäsateen ja kirpakan pakkasen välillä, pehmeää lunta liki metri. Isäntä sairasti pari päivää kuumetta ja Tipu oksensi yhden päivän alkulomasta ja ripuloi toisen loppulomasta. Juuri missään ei siis tullut käytyä tai juuri mitään ei tullut tehtyä. Pihassa touhuttiin mitä touhuttiin, rakenneltiin lumesta igluja ja angry birds -hahmoja, lämmitettiin rakennuksia ja vettä. Siinähän se aika kului. Tipu tirautti pikku itkun viimeisenä iltana, kun Lapissa on niin ihanaa ja huomenna pitää mennä kotiin. Söpö pikku-Tipukulta!

 Sen verran oli kuitenkin keliä ja terveyttä, että päästiin yhtenä päivänä käymään Norjassa, kämpältä kun ei Jäämeren rannalle ole kovin pitkästi. On siellä, pojat, maisemia!

Käsityöksi reissuun otin mukaan pari kerää Tico ticoa ja läjän sukkaohjeita. Toteutukseen valikoitui Lana Holdenin Viistosukat ("Skew"). Tämä pari on tehty 2 mm:n puikoilla ja minun 38 nron jalkaan se on harmittavasti vähän pieni. Täytyy varmaan tarjota kälylle, jospa nämä mahtuisivat hänelle.

 Tässä vielä toisesta suunnasta. Malli oli sen verran kiehtova, että aloitin toisen parin vähän isommilla puikoilla.

Reissusta tuliaisena sain Isännän flunssan. Huomenna pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa ja poskipäätä kivistää ikävästi. Hankin viime syksynä nenäkannun ja se on kyllä helpottanut minun oloani. Meneehän tämäkin flunssa ohi ahkeralla huuhtelulla, meneehän? Olisi vähän liian noloa olla heti viikko pari sairaslomalla poskiontelon tulehduksen takia.

Tilkku- ja lankavarastojen tyhjennystä

Muistin pari viikkoa sitten, että minunhan piti tehdä tilkkupeitto vietäväksi Lappiin, kun kämpällä oleva ikivanha vuodesohva alkaa jo ikävästi repsottaa. Tilkkupeitolla saisi repsotukset mukavasti piiloon. Pääsiäiseksi piti saada valmista, joten hommiin oli ryhdyttävä. Peitto on tehty samalla pikatekniikalla kuin viime kesäiset muumipeitot. Kankaina käytin tällä kertaa vuosikausia tilkkuvarastossa marinoituneita sini- ja vihersävyisiä kankaita. Logiikka meni suunnilleen niin, että kun en näistä oikein tykkää, saan ne pois pyörimästä, kun Lapissa kuitenkin ollaan niin vähän, ettei peittoa tule juuri katseltua. Ei sillä, ihan nätti tämä minusta on, värimaailma vain ei ole oikein mieleinen.

Peiton koko on suunnilleen 160*160 cm. Käytin tällä kertaa ohutta täytevanua, että sain peitosta vähän kevyemmän ja pienemmän. Kulku kämpälle on sen haastavaa, että koolla ja painolla on merkitystä. Talvisaikaan autolla pääsee parin kilometrin päähän, siitä jatketaan moottorikelkalla, ketä kyytiin mahtuu ja loput väet suksessa.

Lankavarastoja tyhjentelin neulomalla alennuksesta ostamastani Novitan Rose Mohairista paidan. Pitsimalli on Neulojan käsikirjasta, muuten ihan omasta päästä. Pääntieltä aloitin, enkä taaskaan tiennyt aloittaessani, mitä tuleman pitää. Ja näin siinä sitten kävi. Investointi lankaan oli sen verran pieni, sekä rahallisesti että ajallisesti, että uskaltauduin tekemään hassun vinon helman. Ja kyllä nuo hihat ovat oikeasti ihan saman mittaiset...

Lisää hyödytöntä puuhastelua

Helmikuussa valmistunut risukranssi on siitä asti roikkunut ovenpielessä orvon näköisenä. Tipun synttäripöytään tekemästäni perhoskranssista jäi yksi paperiperhonen yli. Liimasin sen kranssiin, lisäksi tekoterälehtiä ja timantti. Meni pikkuisen hempeilyn puolelle tämä projekti... Saa nähdä, kauanko tuollaiset koristeen pihalla kestävät. Katoksessa nämä toki ovat. Kestää sen minkä kestää. Kivahan näitä on muutenkin aika ajoin vaihdella.

 Nappasin kukasta vielä lähemmän kuvan. Kukan pohjana on pyöreä kartonginkappale. Liimasin siihen terälehtiä ulkolaidalta alkaen, ja timantti keskelle peittämään liitoskohta. Eipä enää näytä niin orvolta.

 Askartelupiirin aiheena oli tällä kertaa pääsiäisaskartelut. Taikalehden ohjetta mukaillen tein pari munakoristetta. Meillä ei tule pääsiäiseen kovin paljon panostettua, se ollaan yleensä reissussa. Työntäyteinen kevätkausi on hyvä katkaista, kun saa neljän päivän töistä poissa ololla kymmenen päivän loman.

 Käsityöpuolella tuntuu teemana olevan edelleen hyödyttömyys. Pionikoristeiden ohje on samasta paikasta kuin aikaisemmin postaamani Helena-pupun, Susan Cropperin kirjasta "Virkkaa uusvanhaa". Tässäpä nämä tulikin sen kirjan parhaat ohjeet kokeiltua. Tein kukkasia neljä kappaletta, yhden ehdin näppärästi antaa pois ennen kuvaamista. Lankana käytin Nallea, siitä kun löytyi varastoista ihan kiva värivalikoima. Ompelin takapuolelle hakaneulat, jotta kukat saa kiinnitettyä rintapieleen tai laukkuun.

 Loppuviikon ja viikonlopun aikataulu on rytmittynyt mukavasti: torstai-iltana lueskelin perjantain koetta varten mekaniikkaa, aiheena staattisesti määräämättömät rakenteet (voin ihan vilpittömästi sanoa, että tähän asti mekaniikka on ollut ihan kivaa, tämä ei enää ollut), perjantai-iltana tein mallitöitä lauantain pääsiäisaskarteluun, lauantaina aamupäivä meni siivotessa, alkuiltapäivä askartelussa, sen jälkeen leipoessa Tipun syntymäpäiviä varten ja loppupäivä aloitellessa synttäreitä varaslähdöllä veljen perheen kanssa, tämä sunnuntaipäivä onkin sitten ollut juhlapäivä. Oikein rupesi harmittamaan, kun porukat puhuivat, että on hankikanto ja aurinko rellottaa taivallaa. Ehdittiin syntymäpäivien jälkeen sentää pihalle mekin.

 Suunnattiin tyttöjen kanssa naapurin pellolle. Minä toimin kopparina alapäässä, ettei muksut laske päistikkaa pöpelikköön. Tuolta ne kohta tulee alas, ja vauhdilla. Muutaman laskun jälkeen tässä pienemmässä mäessä tuumattiin lähteä kokeilemaan isompaa.

Tästä alas, juu. Matkaa tuonne pellon alareunan pusikkoon tulee hyvinkin sata metriä. Ylöspäin jurpattavaa on tarpeeksi pitkästi, hanki kantoi ja hauskaa oli.

Hyödytöntä puuhastelua

Vaihdoin tässä pari kuukautta sitten puolipäivätyöt kokopäivätöihin, sillä puheella, että sitten en enää kanna koulutöitä kotiin, vaan teen ne töissä. Eikö kuulostakin hyvältä suunnitelmalta? Opintojen suhteen tämä kevät on hyvinkin tehokas: 9 eri kurssia, joista kertyy 30 opintopistettä. Lähiopetustunteja näin aikuisopiskelijalle tulee suunnilleen viisi per opintopiste, etätöitä puolestaan ihan tarpeeksi tähän muun homman lisäksi. Suunnitelma toimii hienosti. Tai toimi siihen asti, kunnes satuin saamaan kesäksi uusia töitä. Olisin halunnut aloittaa kesän pätkän toukokuussa, mutta kun ei. Pitää aloittaa jo huhtikuussa. Uudet työt ovat ihan jotain muuta, kuin mitä nyt teen, paremmin opintojani vastaavia, ja olen kyllä innoissani. Mutta koulutöitä en toki pysty siellä enää työaikana tekemään. Normaalit kokopäivätyöt vaihtuivat siihen, että töissä teen niin paljon koulutöitä, kun ehdin ja kehtaan, ajelen kotiin, ruokin lapset ja jatkan siitä, mihin työaikana jäin. Isännältä ei tähän aikaan vuotta tarvitse juurikaan kotona apua odottaa, sen verran työkiireitä tahtoo olla hänelläkin. Tässä menossa takki on tyhjentynyt yllättävänkin nopeasti. Ensi viikolla on taas lähiopetusviikko, siellä aloitetaan maanantaina tehokkaasti esitelmän pidolla ja rakennusfysiikkaan liittyvällä kokeella. Viikonloppuna olisi pitänyt opiskella ja katsella vielä sitä esitelmää. En vain ole saanut nenää kiinni kirjaan ja esitelmäaineistonkin unohdin töihin. Isäntä lupasi sentään hakea aineistoni, kun kuitenkin ajelee tänään työpaikan ohi. Eilinen räntäsateinen lauantaipäivä meni kokonaan kotona hissutellessa, edes ulos ei viitsitty lähteä. Mitään hyödyllistä ei tullut tehtyä. Tipun kanssa näperreltiin tällaisia lintumökkejä vuoden takaisen Taikalehden pääsiäisnumeron ohjeilla.

 Mökit menevät Tipun synttäreille ongintapalkinnoiksi. Niin söpöä, niin hyödytöntä ja niin terapeuttista. Unohdin muuten kameran purkujohdonkin töihin, ja näppäsin kuvat kännykällä. Ja sen kyllä huomaa, sorry... Mökit saa katosta auki ja tarranauhan kappaleella taas kiinni. Tänne on tarkoitus laittaa jotain pientä sisälle ongintaan. Mökin korkeus on 10 senttiä, joten sisälle sujahtaa kätevästi vaikka suklaamuna.

Vielä tämänkin aamupäivän suurin saavutus on ollut näiden näpertely. Nyt on suunnitelma sellainen, että kohta syödään, sitten mennään muksujen kanssa vähän pihalle saamaan aurinkoa, ja sen jälkeen jaksan lopulta katsella vielä huomiseen kokeeseen rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeita ja rakentamismääräyksiä. Suunnitelma on hyvä, saa nähdä, kuinka käy toteutuksen kanssa.

Orvokki-peitto

Suvun nuorimmainen sai viime kesänä yhdeksi nimekseen Orvokki. Minulla oli ollut jo pitempään ajatuksena kokeilla, miten ristipistomalli vääntyisi tilkkutyöksi. Koska en ollut pikku-Orvokille vielä omaa peittoa tehnytkään, päätin yrittää huitaista kaksi kärpästä yhdellä läpsäyksellä. Tikkaus jäi jostain syystä kesken ja peitto uhkasi jo muuttua ufoksi. En kuitenkaan pidä siitä, että minulla on useita töitä samalla tekniikalla kesken yhtä aikaa, ja tilkkukuumeen painaessa päälle sain itseäni niskasta kiinni ja ompelin peiton valmiiksi. Orvokki-peitto ehti juuri sopivasti pikkuneidin yksivuotislahjaksi. 

Peitolla on kokoa suunnilleen 120 x 120cm. Yritin korostaa tikkaamalla orvokin muotoa, jotta kukkanen erottuisi edes jotenkin tästä sekamelskasta. Tausta olisi saanut olla yksivärisempi. Noo, tulipahan kokeiltua tätäkin. Ei näistä päähänpistoista tahdo muutenkaan eroon päästä.

Ompelin kukan keskustaa koristamaan läjän nappeja. Eihän nyt yksivuotias enää näitä syö, eihän? Napit on kyllä lujasti kiinni. Ja jos vanhempia hirvittää, niin äkkiäkös nuo tuosta irti leikkaa, terveisiä vaan yksivuotiaan isälle ja äidille!

Risuja ja tilkkuja

Aurinkoisena lauantai-iltapäivänä lapsia ulkoiluttaessa vääntelin risuista uuden kiemuran. Vasemmanpuoleisen tein jo aiemmin, oikeanpuoleinen on uusi. Vähän hassu tästä tuli...

 Aikaisemmin arvelin, että tilkkutöitä taitaa olla tulossa lisää. Ja tulihan niitä. Peiton koko on suunnilleen 190 x 160 senttiä. Se on kasattu erilaisilla pikatekniikoilla tehdyistä blokeista, eksyi sinne sekaan muutama ohion tähti -blokki ja jokunen ihan vain kankaasta leikattu neliö. Tämmöinen pikatyöhän tämä on.

 Tikkasin peiton kolmessa osassa, koska tuon kokoisen työn tikkaaminen kerralla on aika hankalaa. Sitten ompelin osat yhteen, tikkasin vähän lisää ja huolittelin reunat kaitaleella. Mihin minä tätä peittoa sitten tarvitsen? Alla on kuva minun käsityötuolistani. Työvalo sitä pitää olla, ja käsityökori. Lisäksi vakiovarusteisiin kuuluu jalkajakkara ja kokoelma kaukosäätimiä, usein myös torkkupeitto. Nojatuoli on kyllä mukava, mutta kangas ei miellytä. Luulisin tuolin olevan melko vanha, verhoilu lienee jostain 80- luvun lopulta tai 90-luvun alusta. Ehjä ja siisti sinänsä, mutta niin tylsä.

 Tässä tuoli on saanut ylleen uuden mekon. Istuintyyny on vielä tarkoitus päällystää jollain paremmin sopivalla kankaalla. Enpä nyt tiedä, mitä tästä sanoisi. Saapa nähdä, jääkö peitto tuolin päälle vai ei. On tämä kuitenkin parannusta aikaisempaan.

 Takapuolelta laitoin peiton nipsulla kiinni. Eiköhän se nyt pysy paikoillaan. Ja käsityökori sen kuin pursuilee... kukahan sen siivoaisi ja laittaisi kaikki puikot ja lankakerät paikoilleen?