Sukat ja lapaset

Siinä se joulu taas vilahti. Ajattelin tehdä jouluksi jäälyhtyjä, mutta eihän siitä tullut mitään näillä keleillä. Sen sijaan lumilyhtyjä pyöriteltiin paria päivää ennen aattoa. Nekin ehtivät sulaa aattoon mennessä. Aatoksi saatiin pikkuisen uutta lunta ja Poika teki niistä uudet lyhdyt, joihin laitettiin aattoillaksi öljykynttilät palamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että tapaninpäivänä lyhdyt olivat sulaneet ympäriltä ja kynttilät paloivat yksikseen pihamaalla. Ja jäälyhdyt odottavat edelleen jäätymistään ulkona. Että semmoista talvea. Alkaa jo kyllästyttää tällainen puliveivaus. Lunta ja pakkasta, kiitos!

 Ilosilmukan joululahjapaja lopetti toimintansa taas ensi syksyyn asti. Nyt tehdään jotain muuta. Ensin Pupulle uudet sukat ja lapaset Nalle kukkakedosta. Tuli vähän reilut, on kasvunvaraa.

Sama kuva vielä isompana. Pikkupalmikoita laitoin koristeeksi ja sekä sukkien että lapasten suihin tein nirkkoreunukset. Tipukin tarvitsisi sukat, mutta villasukat eivät nyt ole mieleiset. Pitäisi kuulemma olla sellaiset "ihanat pörrösukat", siis semmoiset akryylihärpäkkeet, joita saa vain kaupasta. Höh! Täytyy varmaan ostaa, Tipun persoonallisuudella tappeluita tulee ihan tarpeeksi tärkeämmistäkin asioista.

Hyvää joulua

Ilosilmukan blogi hiljenee nyt jouluksi. Olen päättänyt jälleen tänä vuonna rauhoittaa joulunpyhät blogaamiselta ja joulunaluspäivinä taas riittää muutakin tekemistä. Tämä kuva on joulukortista vuodelta -52 tai -62, en ihan saa postileimasta selvää. Kehräävän tonttutytön myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Iloista joulunaikaa ja siunattua uutta vuotta 2012.

Joulu tulla jollottaa

Tuleehan se joulu sieltä kuitenkin, vaikka kelit nyt ovat mitä ovat. Itsestäni huomaan, miten pakkanen ja lumi ja niiden mukana tuleva valo piristävät mieltä. Tänä vuonna, kun maa oli pitkään musta, joulu tuntui kaukaiselta, vaikka ihan lähellähän se jo on. Nyt ollaan sentään saatu lunta tänne Keski-Suomeen. Tosin viime päivien suojakelit ovat siitä osansa verottaneet, mutta maa on vielä enimmäkseen valkoinen. Nyt sääkartoilla on enemmän lunta kuin vettä ja pikkupakkastakin näyttää olevan luvassa.

Viime viikko vierähti taas koulussa, koepainotteinen viikko näin lukuvuoden lopussa olikin. Kummasti se aina vie naisesta mehut, ei tule blogattua, ei. Nyt alkaa kuitenkin olla koulutyöt tehtynä, ainakin muutamaksi päiväksi. Yksi koe siirtyi tammikuulle, joten kyllä tässä joulun jälkeen saa taas painaa nenää kirjaan. Mutta näiden joulunaluspäivien ajaksi aion unohtaa koulun tyystin. Nyt on joulusiivousten, -askartelujen ja -leipomisten vuoro! Käsi-ihottuma vaivaa tosin vielä niin, että eiköhän siivoilut ja leipomiset jää vähiin. Jos nyt jotain kuitenkin. Kummaa muuten, kun koulu loppuu, tuntuu siltä, että loma alkaa, vaikka työt toki jatkuvat vielä pari päivää ennen joululomaa. Osa-aika opiskelu taitaa kuormittaa enemmän kuin osa-aika työ.

Yhdet sukat tein vielä pukinkonttiin, nämä taisivat jo omistajansa löytää, terveisiä vaan isä-T:lle! Minä kyllästyin jo vuosia sitten pähkäilemään, mitä kukin haluaa/tarvitsee, mistä väristä pitää ym. Aloin tehdä sekalaisen kokoelman kaikenlaisia käsitöitä, mitä minäkin vuonna sattuu tulemaan. Tänä vuonna on tullut enimmäkseen jalkineita: sukkia ja tossuja. Laitan kokoelman koriin, josta sukulaiset saavat joulun alla valita mieleisensä. Pyrin tekemään pari ylimääräistäkin lahjaa, olisi sitten viimeisilläkin lahjottavilla vähän valinnanvaraa. Reilu viikko sitten juhlittiin Pupun nelivuotissynttäreitä ja lahjojen jakelu alkoi silloin. Isäntä on leiponut uuteen kotiin muuton jälkeen melkein kaiken talossa syötävän ruisleivän - mummonsa reseptillä - ja leipiä on lähtenyt myös joululahjoiksi. Ostolahjoja on hankittu lähinnä omille ja sukulaislapsille.

Omia ja muiden käsitöitä

Anopilla on ollut pari ryijyä, joista toinen on ollut tulossa meille jo jonkin aikaa. Viikonloppuna appiukko sitten kiikutti ryijyt meille sovitettavaksi. Molemmissa on paperilappu takapuolella, jonka mukaan nämä ovat Neoviuksen malleja, ryijyn ja taiteilijan nimi löytyy ja toisesta myös tekijä ja valmistusaika. Tässä nämä nyt roikkuvat, tuvan seinällä.

 Sinisävyinen on nimeltään "Kuutamo".

 Punainen taas "Loitsu". Sininen vai punainen? Punainen kävisi, koska vastapäätä olevalla seinällä on leivinuuni ja puuhella, jotka on molemmat maalattu punaisiksi. Sininen taas saa kaverin tuosta tuvan vihreästä. Mitä mieltä olet? Minä kallistuin sinisen puoleen.

 Tämän verran sain harrastettua kirjoneuletta puuvillahanskat kädessä. Yhdessä sukassa on peräti 9 krs kirjoneuletta. Nyt iho on vähän paremmassa kunnossa, ei vuoda mistään mitään tai muuta sellaista. Hanskat on välillä huilimassa.

 Kaulaliina oli parin illan urakka. Oranssinkirjavaa lankaa oli yksi vyötteetön kerä, saattoipa olla vajaakin. Kaulaliina jäi tietysti ihan liian lyhyeksi. Jatkoin sitä virkkaamalla sävyyn sopivista Nalle-langoista ruudut ja ompelin ne molempiin päihin. Ja tietenkin tummanpunainen loppui kesken, jatkoin oranssilla. (Tämä ilmiö tuntuu vaivaavan Ilosilmukan neuleita vähän päästä.) Lisää mittaa tulee vielä hapsuista. Nyt kaulaliina on sen mittainen, että se saattaisi jollekin kelvatakin. Minä tykkään, että kaulaliinan pitää ulottua kaulasta ympäri ja takaisin, joten minulle tämä on liian lyhyt.

 Pajutöitäkin on tullut harrastettua, kun sain aikaiseksi lähteä rämpimään risukossa pajuja hakemassa. Vielä ei paljon lumi kulkemista haittaa. Tämä kehikko, vai miksi tätä nyt kutsuisi on tehty tuoreista pajuista, joten parin viikon sisällä olemisen jälkeen se mahtaa olla vähän erinäköinen.

 Tässä vielä yksityiskohta pohjasta ja laidasta. Harrastepiirin jouluaskartelupäivässä oli yllättävän paljon porukkaa. Seuraavalla kerralla aiheena on pajutyöt, joten Ilosilmukka yrittää nyt kuumeisesti keksiä sellaisia pajutöitä, jotka saa kivasti tehtyä parissa tunnissa, vaikka ei olisi ennen punonutkaan. Tämä malli on hyvä!

 Sitten joulupalloja! Menin antamaan aikaisemmin tekemäni pallot pois, ja nythän on jo reilusti joulukuu, joten tein lisää palloja. Nämä on kivoja tehdä ja hauskan näköisiä. Voi olla, että annan nämäkin pois, saan sitten tehdä vielä lisää. Vielä löytyy kortteja jemmasta.

Tästä tekeleestä onkin sitten vastuussa Isäntä, ja vähän Poikakin. Vanhat maitokärryt ovat saaneet uuden maalin ja uudet renkaat. Uusi väritys on ihan täydellinen näin itsenäisyyspäivän jälkimaininkeihin. Pitäähän talossa nyt maitokärryt olla! Vielä toinenkin kärryjen raato ait astalöytyy, senkin saisi joku kunnostaa... kukahan ehtisi...

Tossuja...

...tossujapa hyvinkin! Ensimmäinen pari näyttää hullusti erikokoiselta. Kyllä nämä ihan oikeasti ovat melkein saman kokoiset. Lanka on kaupan superwashia ja itsekehrättyä. En nyt tiedä, onko tämä oikein sallittua, mutta kehräsin mustat jämävillat yhteen valkoisten kanssa, joita minulla oli alun perinkin vain vähän, ja laitoin lisäksi vielä ruskeaa, jota onkin sitten enemmän. Kertasin langan kaksinkertaiseksi, toinen säie on sekavilloista, toinen ruskeasta.

 Neulomisen jälkeen huovutin tossut pariin otteeseen pyykinpesukoneessa, ennen kuin suostuivat huopumaan tarpeeksi. Siinä sivussa superwash-lankakin päätti huopua pikkuisen. Eri villojen käyttö samaan huovutettavaan projektiin ei tosin ollut kovin viisasta. Ne nimittäin huopuivat eri tavalla. Tämä homma meni "tulipahan kokeiltua, aina sitä viisastuu" -luokkaan!

Kehrääminen on jäänyt tauolle, enimmäkseen sen takia, että Ilosilmukkaa jo vuosia vaivannut rasitusihottuma kehittyi kokonaan uudelle tasolle tänä syksynä. Toinen kämmen ja sormet ovat niin hurjassa kunnossa, että en viitsi karstaamista edes yrittää. Siinä kun pitäisi pitää ihan tukevasti karstoista kiinni, eikä nahka tuon tyyppistä työtä kestä. Kysyä sopii, mitä työtä se sitten kestää :/ Lähete ihotautilääkärille lähti jo kuukausi sitten, ja aika meni ensi vuoden puolelle. Tänä vuonna voi joululeipomiset jäädä vähiin ja saattaa olla, että ostan laatikkososeetkin valmiina kaupasta...

Neulominen onnistuu jotenkin, kun oikea käsi on tolkullisessa kunnossa ja vasen käsi on puuvillahanskan suojassa. Kunhan puikot on tarpeeksi paksut, että ne ei yhtenään mene hanskasta läpi ja malli on tarpeeksi simppeli. Tämän tragedian seurauksena Ilosilmukka on pysytellyt tossulinjalla.

 Seuraavat tossut ovat kahdeksan neliön palatossut, naisten kokoa. Lanka on jotain Novitan lankaa, olisiko Jussia. Seiskaveikan paksuista kuitenkin.

Kolmannet tossut ovat palatossu-variaatio dominopaloista. Koko yrittää olla miesten, tiedä häntä sitten. Sen verran muhkuraiset dominoneliöistä tuli, että nämä tossu päätyivät kostutettaviksi. Voisin sanoa, että vanhassa vara parempi: perinteinen malli on mielestäni parempi kuin uusi.

Kierrätysaskarteluja

Ihan oikeasti, jopa minusta on liian aikaista aloittaa jouluaskartelut ennen joulukuuta. (Joululahjapaja sen sijaan aloittaa toimintansa viimeistään syyskuulla, ettei tule kiire ja hoppu ja joulustressi.) Tälle pläjäykselle minulla on kuitenkin hyvä selitys: tuumattiin parin emännän kanssa, että tarvitsemme kylätalona toimivalle entiselle koululle lisää toimintaa ja päätettiin aloittaa harrastepiiri, jonka vetäjäksi tituleerataan Ilosilmukkaa. Ensimmäinen aihe on jouluaskartelut kierrätysmateriaaleista. Minä olen yrittänyt kulkea silmät ja mieli avoimina ja näperrellä mallikappaleita askarteluista. Mainitsen nyt vielä heti alkuun, että suurin osa malleista on varmaan vilahtanut jossain muodossa Taikalehden sivuilla viime vuosina.  

 Iso koristetähti: muropaketista leikattuja kartonkisuikaleita, sekalaisia nappeja ja kaapista löytynyttä punaista nauhaa sekä kullanväristä spraymaalia ja kuumaliimaa.

 Pieni koristetähti: tyhjä WC-paperirulla, kierrätyshelmi, narua sekä sitä samaa spraymaalia ja kuumaliimaa.

 Ruusu: kananmunakennoa, liimaa, hilettä, kultamaalia ja rautalankaa.

 Iso pallo: vanhoja joulukortteja, helmiä, rautalankaa, kuumaliimaa ja musta leimasintyyny.

Pieni pallo: samat materiaalit kuin isossakin, vähän vähemmän vain.

Semmoisia :) Yhteenvetona voisin tuumata, että kierrätysjouluaskartelijan paras ystävä on kullanvärinen (tai miksei hopeanvärinenkin) spraymaali. Sillä saa melkein mistä tahansa kierrätysmateriaalista jouluisen näköistä, helppo käyttää, kuivuu nopeasti eikä ole edes kallista.

Jalkuri

Löytyihän se jota edelliseen postaukseen etsiskelin, Jalkuri nimittäin. Pupu ehti antaa Jalkurille jo sukunimenkin: Nelukka. Tässä siis istuskelee Jalkuri Nelukka, hyvää päivää! Jalkuri on ehtinyt käydä Pupun kanssa hoidossakin jo parina päivän. Hänet on tehty rennosti lonkalta vaan, mitään kaavoja tai ohjeita etsiskelemättä. Silmät ja suu ovat askarteluhuopaa ja nappeja, muut kankaat on kaiveltu tilkkukankaista. Terveisiä vaan Jalkurilta, jos kädet muistuttavat vanhoja keittiön verhojasi!