Lisää läjästä löytynyttä

Löysin läjästä toisenkin Marimekon kankaan:
Sivuverhot, jotka on ommeltu valkoisesta Maija Isolan "Presiosa" kankaasta vuodelta 1959. Kangas on leikattu puoliksi ja päärmätty kahdeksi n. 70 cm leveäksi sivuverhoksi, pituus lienee jotain 180 cm. Kangas on läpikuultavan ohutta. Tämän kuvan otin ikkunaa vasten, jotta sain painokuvion näkymään. Taidan laittaa nämä odottamaan uuden kodin valmistumista.
Lisäksi joukossa oli pari Tampellan juttua, alempana "Luumu" keittiöpyyhe. Eivätköhän sen värit ole olleet alunperin kirkkaammat. Yläpuolella taiteltuna pieni kappaverho "Yrtti" kankaasta. Siitä voisi leikata yksittäiset yrttien kuvat, laitella niihin muista kankaista kehyksiä ja ommella koko homma sitten yhdeksi peitoksi tai pöytäliinaksi.

Olen minä tehnyt muutakin, kuin pessyt ja silitellyt kankaita. Vauvan vaaleanpunainen villanuttu on ihan pian kainaloissa menossa. Olen tehnyt miehustaa yhtenä kappaleena. Suunnittelin viime yönä unta odotellessa, että taitaa olla viisainta tehdä takakappale ensin, niin saan kauluksen tehtyä sillei näppärästi samalla kuin etukappaleetkin.

Niin ja työmaalla muurataan edelleen. Isäntä olikin tuumannut, että muurataan nyt vielä nämä, ja nämä, jotka oli ollut meininki muurata vähän myöhemmin.

Mitä läjästä löytyikään?

Sain läjän kankaita, vanhoja verhoja ja pöytäliinoja ym. käytettäväksi kuten parhaaksi näen, vaikka tilkkutöihin tai lasten vaatteisiin. Läjää selvitellessäni huomion kiinnitti tämän näköinen kangas:
Tämähän on Marimekon pöytäliina. Kuosin nimi on Oona, ja sen on suunnitellut Maija Isola. Kankaan reunaan on painettu vuosiluku 1969. Liina on päärmätty päistään käsin ja on todella hyväkuntoinen. Tätähän ei tilkuiksi silputa! Minkähän lainen arvo tällaisilla kankailla on? Ei sillä, en kyllä aio myydä tätä. Tässä liina vielä leviteltynä.

Bunkkeri

Uusi koti näyttää nyt tältä:
Melkoinen bunkkeri! Nyt ollaan jo maanpinnan yläpuolella. Jos homma sujuu, niin tänään tulee muuraukset muurattua - tältä erää.

Välipalana tein pienet sukkaset. Koko on suunnilleen yksivuotiaan. Lanka on sitä riemunkirjavaa Nallea. Onhan nämä... ööööh... iloisen väriset. En viitsinyt säätää sen kummemmin, tällä kertaa menin siitä, mistä aita on matalin. Tämän väriset sukat ainakin löytyvät helposti sukka- ja lapaskorista. Nämä sukat tulivat tarpeeseen.
Vauvan syöttötuoli sai toisen irtopäällisen. Ja tämä on todellakin uusi päällinen, eikä vanha koristeltuna. Ensin aplikoin sydämen päälliseen ihan vain kolmiaskelsiksakilla, kun yritin päästä (taas) mahdollisimman helpolla. Siitä tuli kuitenkin niin ruma, että ompelin valkoisen nauhan reunan päälle. Paljon parempi! Nauha on tietenkin sitä, mitä sattui laatikosta löytymään (enhän tietenkään viitsi lähteä käymään kaupassa mokoman takia...), tällä kertaa litteää kengännauhaa. Yksi nauha riitti justiin sydämen ympäri, taisi jäädä sentti yli. Kengännauha oli niin helppo ommella mutkalle ja kivan näköinen, että voin vaikka käyttää sen toisenkin parin johonkin tällaiseen!
Ai niin! Tuula! Tänne pitää sitten jättää kommentti joka kerta, kun käy täällä!

Kuka syö mitä?

Tässä postauksessa ei tule olemaan yhtään kuvaa tai juttua käsitöistä. Taitaa turinat mennä tällä kertaa biologian puolelle.

Kaikki - tai ainakin useimmat - tietävät, että rastaat syövät mielellään mansikoita tai punaherukoita. Monet tietävät myös sen, että oravat syövät sieniä ja poroille sienet ovat suorastaan herkkua.

Tässä kesän ja syksyn mittaa olen itse huomannut tai kuullut muutamasta erikoisemmastakin mieltymyksestä. Eilen huomasin, että tyrnipensaassa oli viisi harakkaa ahmimassa marjoja. Enpä arvannut, että niin karvaat marjat maistuisivat millekään linnulle. Anopilta kuulin, että kurjet ovat ruvenneet syömään pellolta perunoita. Kuvittelisin, että ne tuskin osaavat kaivaa perunoita syvältä, taitavat nokkia vain lähellä maan pintaa olevia. Samalta taholta kuulin myös, että oravat ovat syöneet mansikoita. Hiukkasen erikoiselta sekin näin äkkiseltään kuulostaa. Kotona omenapuussa majailee rastaita jatkuvasti. Olisivatkohan nuo oppineet syömään omenoitakin?

Hiiret ja myyrät ansaitsevatkin sitten ihan oman kappaleen. Vanhoja tuttuja pikkujyrsijöiden ruokia on vaikkapa saippua. Varsinkin Lapissa on saippua pidettävä suljetussa astiassa, jos haluaa välttyä hampaanjäljiltä. Lapissa jyrsijöille tuntuu kelpaavan myös vuosikausia seinän koristeena olleet poronsarvet. Mökillä on jyrsitty lavuaarin kumista tulppaa. Tulppa on edelleen käytössä, mutta täysin vettä pitävä se ei enää ole. Olisikohan tulppaan jäänyt ruokahitusia. Vauvan purulelu - niin ikään kuminen - oli jyrsitty reikäiseksi. Siinä ei kyllä ollut ruoanjätteitä. Mattojen päistä viedään hapsut. Niiden kohtalona tuskin on joutua vatsaan, eivätköhän ne löydä tiensä pesänlämmikkeeksi. Tänä syksynä mökkiä tyhjennettäessä sängyn alta nurkasta löytyi Tipun helminauha pilkottuna kappaleiksi. Isommat helmet oli irroiteltu yksittäin, pienemmät olivat muutaman helmen pätkissä. Mitähän hiirirukka oli niistäkin kuvitellut hyötyvänsä.

Siis lyhyesti:
- kurjet syövät perunoita
- oravat syövät mansikoita
- harakat syövät tyrnin marjoja
- rastaat syövät omenoita (?)
- hiiret (ja myyrät) syövät saippuaa, kumia, sarvea, maton hapsuja ja helmiä

Kunhan pysyvät kaikki erossa langoistani!

Nenä päässä ja näpit jäässä

Vauvan syöttötuoli sai uuden päällisen. Alkuperäinen muovipäällinen oli tehty sulattamalla muovin reunat yhteen, eivätkä saumat kestäneet käyttöä. Eiköhän tämä kestä paremmin.
Ei tämä kyllä ihan nappiin mennyt. Vihreä vahakangas oli sellaista, että se ei tässä käytössä tule pysymään puhtaana. Enkä viitsi päällystää koko tuolia uudelleen ihan heti. Kangaslaarien kaivelu ja hetki ompelukoneen ja saumurin ääressä, niin sain aikaan tällaisen:
Irtopäällinen on jotain vanhaa (siis tosi vanhaa) keinokuituneulosta. Istuu kuin nenä päähän. Näitä surruuttelen vielä lisää muutaman kappaleen, voin sitten nakata niitä pyykkiin tarpeen mukaan. Tipu kerkesi jo vetää herneen nenään, kun varastoistani ei löytynyt sopivaa kukkakuvioista neulosta vaihtopäällisiin. Täytyy tyytyä näihin tylsännäköisiin.

Otsikon "näpit jäässä" viittaa siihen, että tänä aamuna olin todella - siis TODELLA - ahkera ja reipas ja menin keräämään tyrnin marjoja pihaan, kun Vauva meni päikkäreille. Lämpöä oli muutama aste ja sää oli sumuinen. Ilman kynsikkäitä ei työstä olisi tullut mitään, niiden kanssakin sormenpäät olivat aivan pökkelöt, kun tulin sisälle.
Vauvan villit villahousut on valmiit! (Tai vielä päättelemättä ja ilman kuminauhaa...) Lahjetta saa kääntää noin reilusti kaksin kerroin, joten eiköhän näillä pärjätä parikin talvea. Housuista tuli juuri sellaiset, kuin olin ajatellutkin. Lahkeet pysyvät napakasti paikoillaan kovemmassakin konttailumenossa. Alunperin meinasin soveltaa mallin Novitan syksyn 2006 lehdestä, mutta lopulta näistä meni silmukkamäärä, kerrosmäärä, mallineule, lahkeen levennykset, haaran kavennukset, kuminauhakuja ja puikkokoko oman mallin mukaan. Niin ja tein nämä tietysti pyörönä, niin että ainoa ommeltava sauma oli haarojen 10 silmukkaa. Luulisin, että voin siis sanoa, että malli on oma. Yhtymäkohtia lehden malliin on lähinnä siinä, että lanka on Woolia ja näissä on kaksi pitkää lahjetta.

Morsiamia ja vähän muutakin

Saatiin nuoripari onnellisesti häämatkalle. Tässä vielä museo-MB juhla-asussa. Hämmästyttävän hyvän näköisiä nuo ruusukkeet ovat vielä, tässä on kuitenkin jo kilometrejä takana.
Pysytään samassa teemassa: Vauva vetää vessapaperia hunnuksi päähän. Tästä tulee jotenkin hämärästi eräs mainos mieleen...
Tässä on tulossa villahousut Vauvalle. Koko noin 80 cm. Näissä on kyllä leveyttä (ja pituutta) riittävästi, joustinneule vain vetää kasaan. Housuista on tarkoituskin tulla vartalon myötäiset. Ylimääräisen pituuden voi sitten taittaa lahkeista kaksin kerroin. Onko tylsempää neuletta olemassa?
Uusi koti näyttää tältä. Isäntä sai ihan kiitettävästi aikaan kahdessa päivässä. Sen jälkeen se onkin potenut rannettaan. Eilen oli kuulemma hankaluuksia jopa kääntää hääauton virta-avainta. Oli vissiin äkistään vähän liian kova homma. Huomenna tulee muurari jatkamaan, pääsee Isäntä-parka vähän helpommalla. Mulle jääkin sitten Pojan kuljettelu kouluun. Kiva homma lähteä aamulla ennen puolta kahdeksaa ajelemaan molempien tyttösten kanssa. Saadaan ruveta lyömään kampetta päälle jo kymmenen yli seitsemän. Ja iltapäivällä sitten toinen keikka.

Patalappu saapui!

Salainen patalappu tuli postissa minulle. Sattui niin hauskasti, että meillä oli Katileinin kanssa yksityinen lankavaihto meneillään ja Katilein oli myös patalappuparini. Sain siis samassa paketissa Salaisen patalapun ja vaihtolangan. Ja kauniita tarroja ja suklaata. No mihinkäs se suklaa nyt joutui... öh...
Tipu huomasi tarrat pöydältä ja kävi sitten aina parin tunnin välein ihastelemassa niitä. "Kenen nämä tarrat on? Annatko mulle tarroja? Onko ne reippaustarroja? Saanko tarroja jos autan siivoamisessa?" ja niin edelleen.

Isäntä oli eilen muuraamassa suunnilleen kellonympäryksen. Tänään jatkuu sama peli. Jos sää jatkuu poutaisena ja muuraus etenee samalla tahdilla, parin kolmen päivän päästä alkaa alimman kerroksen seinät olla muurattuna. Voi kyllä olla, että kun seinä nousee, niin tahti hidastuu. Joka tapauksessa on mukava, kun päästään välillä ylöspäin, tähän asti on menty melkein pelkästään alaspäin, kun on kaivettu monttua.