Ponchot kiertoon

Tein Tipulle taannoin pikkuponchon kultalangasta. Puolessatoista vuodessa tyttö on venähtänyt niin paljon, että vanha poncho alkoi näyttää liian pieneltä. Kierrätin sen Pupulle ja Tipulle piti tietysti saada uusi. Onneksi äidiltäni löytyi vielä pari kerää samaa kultalankaa.

Kas tässä: Tipu uuden ponchonsa kanssa. Pienistä vaatteista luopuminen on joskus niin kovin vaikeaa. Nyt ei tyttöä harmita, vaikka pikkusisko liehuu kultaponchossa.

Poncho valmistui jo joskus joululomalla, en ole vain tullut kuvanneeksi sitä aikaisemmin. Tällä kertaa puikoilla on jotain sen verran vaativampaa, että sen parissa vierähtää vielä useampi päivä... tai viikko... Vielä löytyy jotain aiemmin tehtyä, postaamatta jäänyttä. Sen jälkeen on varmaan vilauteltava keskeneräistä työtä, vaikka sitä en yleensä harrastakaan.

Pajukoreja

Joulukuun alussa käyntiin polkaistu harrastepiiri tuossa kylätalona toimivalla koululla kokoontui tammikuussa toista kertaa. Aiheena oli pajutyöt, mihin liittyen vääntelin vielä pari mallityötä. Käsi-ihottuma vaivaa sen verran, että enempää uusia töitä en tullut tehneeksi. Onneksi vanhoja töitä löytyy nurkista aika monta.

 Riippumaan ripustettava kori on helpompi tehdä kuin perinteinen. Ei tarvitse tehdä pohjaa, selviää pelkällä laidalla ja päättelyllä.

 Tässä kuva vielä toisesta suunnasta. Paria päivää ennen kuvaamista tuoreesta pajusta tehty kori kiiltelee vielä uutuuttaan. Näitä on ollut joskus parikin riippumassa ulkona kesäkukkineen, mihin lie olen taas vanhat laittanut... Jonnekin hyvään talteen ilmeisesti!

 Kaaospunontaakin tuli kokeiltua, sitä en ole ennen tehnytkään. Korin muodon aikaan saaminen oli vaikeaa, pari ensimmäistä yritelmää purin jo alkuvaiheessa kokonaan. Kunhan sain muodon esille parilla ensimmäisellä pajulla, niin homma alkoi sujua.

Tässä kaaoskori vielä ylhäältä päin. Ei taida olla oikein mun juttu, tämä kaaospunonta. Pidän enemmän sellaisesta punoksesta joka selkeästi alkaa jostain ja loppuu johonkin. Kaaospunontaa kun voi jatkaa siihen asti, kunnes vain tuumaa, että nyt tämä on valmis. Kannatti kyllä kokeilla, enkä mene laittamaan päätäni pantiksi, ettenkö tee joskus lisääkin samalla tekniikalla.

Mitä harrastepiiriin taas tulee, olen vallan hämmästynyt sen suosiosta. Jouluaskarteluissa oli kymmenkunta emäntää, pajutöissä meitä oli jo toistakymmentä. Minä olin ajatellut, että jos sinne nyt pari kolme tekijää sattuisi tulemaan... Hyvä näin! Helmikuussa aiheena on risutyöt, osa varmaan jatkaa vielä pajutöillä. Ohjausvastuu ei olekaan sillä kertaa minulla, sillä risutyöt on Ilosilmukalle ihan uusi aihe.

Kännykkäpussi ja kortteja

Poika on käyttänyt vanhan kännykkäpussinsa loppuun. Hajalle meni, mokoma. Puolitoista vuotta pussi näköjään kesti. Kännykkä on sen verran uusi ja hieno (paljon uudempi ja hienompi kuin minulla), että Poika tilasi sille uuden pussin.  

Lankana on ruskea Nalle ja vihreä mohairlanka, joku vyötteetön jämäkerä. Koko on juuri sopiva, näin uutena kännykkä menee hyvin tunkemalla juuri ja juuri pussiin. Venyy se kuitenkin käytössä. 

Appiukko täyttää puolipyöreitä ja tyttöjen kanssa innostuttiin askartelemaan juhlapäiväksi kortteja.  

 Tässä on Pupun suunnittelema kortti. Pientä apua vielä tarvittiin toteutuksessa. 

 Sitten Tipun tulkinta. Vuodenaikaan sopivasti lumisadeaiheinen. Tipu ei apua tarvinnut. Laitetaan pussiin kartonkia, liimaa, sekalaisia nauhoja ja papereita sekä Tipu, ravistellaan hyvin ja katsotaan, mitä sieltä tulee ulos!

 Viimeisenä minun versioni aiheesta. Helmitähden ohje oli uusimmassa Taikalehdessä. Tähteä tehdessäni muistinkin taas, miksi en oikein pidä helmitöistä. Kamalaa näpertelyä, ei mitään sellaista lennokkuutta ja sujuvaa jatkuvuutta kuin neulomisessa tai virkkaamisessakin. Pikkuruiset siemenhelmet eivät varmasti auttaneet asiaa, ja ehkä harjoituksen puutteellakin oli oma osuutensa... Mutta kaunis tähdestä tuli kuitenkin, kunpa viitsisin tehdä lisää.

Sukat ja lapaset

Siinä se joulu taas vilahti. Ajattelin tehdä jouluksi jäälyhtyjä, mutta eihän siitä tullut mitään näillä keleillä. Sen sijaan lumilyhtyjä pyöriteltiin paria päivää ennen aattoa. Nekin ehtivät sulaa aattoon mennessä. Aatoksi saatiin pikkuisen uutta lunta ja Poika teki niistä uudet lyhdyt, joihin laitettiin aattoillaksi öljykynttilät palamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että tapaninpäivänä lyhdyt olivat sulaneet ympäriltä ja kynttilät paloivat yksikseen pihamaalla. Ja jäälyhdyt odottavat edelleen jäätymistään ulkona. Että semmoista talvea. Alkaa jo kyllästyttää tällainen puliveivaus. Lunta ja pakkasta, kiitos!

 Ilosilmukan joululahjapaja lopetti toimintansa taas ensi syksyyn asti. Nyt tehdään jotain muuta. Ensin Pupulle uudet sukat ja lapaset Nalle kukkakedosta. Tuli vähän reilut, on kasvunvaraa.

Sama kuva vielä isompana. Pikkupalmikoita laitoin koristeeksi ja sekä sukkien että lapasten suihin tein nirkkoreunukset. Tipukin tarvitsisi sukat, mutta villasukat eivät nyt ole mieleiset. Pitäisi kuulemma olla sellaiset "ihanat pörrösukat", siis semmoiset akryylihärpäkkeet, joita saa vain kaupasta. Höh! Täytyy varmaan ostaa, Tipun persoonallisuudella tappeluita tulee ihan tarpeeksi tärkeämmistäkin asioista.

Hyvää joulua

Ilosilmukan blogi hiljenee nyt jouluksi. Olen päättänyt jälleen tänä vuonna rauhoittaa joulunpyhät blogaamiselta ja joulunaluspäivinä taas riittää muutakin tekemistä. Tämä kuva on joulukortista vuodelta -52 tai -62, en ihan saa postileimasta selvää. Kehräävän tonttutytön myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Iloista joulunaikaa ja siunattua uutta vuotta 2012.

Joulu tulla jollottaa

Tuleehan se joulu sieltä kuitenkin, vaikka kelit nyt ovat mitä ovat. Itsestäni huomaan, miten pakkanen ja lumi ja niiden mukana tuleva valo piristävät mieltä. Tänä vuonna, kun maa oli pitkään musta, joulu tuntui kaukaiselta, vaikka ihan lähellähän se jo on. Nyt ollaan sentään saatu lunta tänne Keski-Suomeen. Tosin viime päivien suojakelit ovat siitä osansa verottaneet, mutta maa on vielä enimmäkseen valkoinen. Nyt sääkartoilla on enemmän lunta kuin vettä ja pikkupakkastakin näyttää olevan luvassa.

Viime viikko vierähti taas koulussa, koepainotteinen viikko näin lukuvuoden lopussa olikin. Kummasti se aina vie naisesta mehut, ei tule blogattua, ei. Nyt alkaa kuitenkin olla koulutyöt tehtynä, ainakin muutamaksi päiväksi. Yksi koe siirtyi tammikuulle, joten kyllä tässä joulun jälkeen saa taas painaa nenää kirjaan. Mutta näiden joulunaluspäivien ajaksi aion unohtaa koulun tyystin. Nyt on joulusiivousten, -askartelujen ja -leipomisten vuoro! Käsi-ihottuma vaivaa tosin vielä niin, että eiköhän siivoilut ja leipomiset jää vähiin. Jos nyt jotain kuitenkin. Kummaa muuten, kun koulu loppuu, tuntuu siltä, että loma alkaa, vaikka työt toki jatkuvat vielä pari päivää ennen joululomaa. Osa-aika opiskelu taitaa kuormittaa enemmän kuin osa-aika työ.

Yhdet sukat tein vielä pukinkonttiin, nämä taisivat jo omistajansa löytää, terveisiä vaan isä-T:lle! Minä kyllästyin jo vuosia sitten pähkäilemään, mitä kukin haluaa/tarvitsee, mistä väristä pitää ym. Aloin tehdä sekalaisen kokoelman kaikenlaisia käsitöitä, mitä minäkin vuonna sattuu tulemaan. Tänä vuonna on tullut enimmäkseen jalkineita: sukkia ja tossuja. Laitan kokoelman koriin, josta sukulaiset saavat joulun alla valita mieleisensä. Pyrin tekemään pari ylimääräistäkin lahjaa, olisi sitten viimeisilläkin lahjottavilla vähän valinnanvaraa. Reilu viikko sitten juhlittiin Pupun nelivuotissynttäreitä ja lahjojen jakelu alkoi silloin. Isäntä on leiponut uuteen kotiin muuton jälkeen melkein kaiken talossa syötävän ruisleivän - mummonsa reseptillä - ja leipiä on lähtenyt myös joululahjoiksi. Ostolahjoja on hankittu lähinnä omille ja sukulaislapsille.

Omia ja muiden käsitöitä

Anopilla on ollut pari ryijyä, joista toinen on ollut tulossa meille jo jonkin aikaa. Viikonloppuna appiukko sitten kiikutti ryijyt meille sovitettavaksi. Molemmissa on paperilappu takapuolella, jonka mukaan nämä ovat Neoviuksen malleja, ryijyn ja taiteilijan nimi löytyy ja toisesta myös tekijä ja valmistusaika. Tässä nämä nyt roikkuvat, tuvan seinällä.

 Sinisävyinen on nimeltään "Kuutamo".

 Punainen taas "Loitsu". Sininen vai punainen? Punainen kävisi, koska vastapäätä olevalla seinällä on leivinuuni ja puuhella, jotka on molemmat maalattu punaisiksi. Sininen taas saa kaverin tuosta tuvan vihreästä. Mitä mieltä olet? Minä kallistuin sinisen puoleen.

 Tämän verran sain harrastettua kirjoneuletta puuvillahanskat kädessä. Yhdessä sukassa on peräti 9 krs kirjoneuletta. Nyt iho on vähän paremmassa kunnossa, ei vuoda mistään mitään tai muuta sellaista. Hanskat on välillä huilimassa.

 Kaulaliina oli parin illan urakka. Oranssinkirjavaa lankaa oli yksi vyötteetön kerä, saattoipa olla vajaakin. Kaulaliina jäi tietysti ihan liian lyhyeksi. Jatkoin sitä virkkaamalla sävyyn sopivista Nalle-langoista ruudut ja ompelin ne molempiin päihin. Ja tietenkin tummanpunainen loppui kesken, jatkoin oranssilla. (Tämä ilmiö tuntuu vaivaavan Ilosilmukan neuleita vähän päästä.) Lisää mittaa tulee vielä hapsuista. Nyt kaulaliina on sen mittainen, että se saattaisi jollekin kelvatakin. Minä tykkään, että kaulaliinan pitää ulottua kaulasta ympäri ja takaisin, joten minulle tämä on liian lyhyt.

 Pajutöitäkin on tullut harrastettua, kun sain aikaiseksi lähteä rämpimään risukossa pajuja hakemassa. Vielä ei paljon lumi kulkemista haittaa. Tämä kehikko, vai miksi tätä nyt kutsuisi on tehty tuoreista pajuista, joten parin viikon sisällä olemisen jälkeen se mahtaa olla vähän erinäköinen.

 Tässä vielä yksityiskohta pohjasta ja laidasta. Harrastepiirin jouluaskartelupäivässä oli yllättävän paljon porukkaa. Seuraavalla kerralla aiheena on pajutyöt, joten Ilosilmukka yrittää nyt kuumeisesti keksiä sellaisia pajutöitä, jotka saa kivasti tehtyä parissa tunnissa, vaikka ei olisi ennen punonutkaan. Tämä malli on hyvä!

 Sitten joulupalloja! Menin antamaan aikaisemmin tekemäni pallot pois, ja nythän on jo reilusti joulukuu, joten tein lisää palloja. Nämä on kivoja tehdä ja hauskan näköisiä. Voi olla, että annan nämäkin pois, saan sitten tehdä vielä lisää. Vielä löytyy kortteja jemmasta.

Tästä tekeleestä onkin sitten vastuussa Isäntä, ja vähän Poikakin. Vanhat maitokärryt ovat saaneet uuden maalin ja uudet renkaat. Uusi väritys on ihan täydellinen näin itsenäisyyspäivän jälkimaininkeihin. Pitäähän talossa nyt maitokärryt olla! Vielä toinenkin kärryjen raato ait astalöytyy, senkin saisi joku kunnostaa... kukahan ehtisi...