Ensiaskeleita ja syysaamun sumuja

Vauva astui eilen ensimmäiset askeleensa! Kiire tuntuu tyttösellä olevan, ikää kun on vasta muutama päivä päälle kymmenen kuukautta. Hyvä Vauva!

Syysaamun maisemia:
Ikkunasta avautuvat näkymät ovat ehdottomasti maalla asumisen hyviä puolia. Tykkään, nautin ja ihastelen!

Mitäs tässä on? Tipu arveli, että nämä ovat jotain uusia viinirypäleitä. Nämä värkättiin illalla yhdessä Tipun kanssa ja Vauvan avustuksella. Huovutusvillaa oli Vauvan mielestä mahdotonta laittaa suuhun, joten hän tyytyi vain heittelemään tupsuja lattialle.

Pyykinpesukoneen jälkeen irroittelin sukasta tällaisia omituisen näköisiä palleroita:
Ei tullut pyöreitä ei. Pintakin on vielä liian pehmeä. Taidan pestä nämä vielä uudelleen koneessa. Kelpaa nämä ainakin Tipun kaulakoruksi tai leikkeihin.

Työn alla on monenlaista:

Mekko Tipulle vanhasta essusta. Ja virkkuukoukun ja mohairlangan yhdistyminen. Onneksi lanka loppuu kohta, pääsen tekemään jotain muuta. Mohair ei ole kivaa. Tätä lankaa ei pysty purkamaan ollenkaan. Se hyvä puoli tosin, että päättelemisen kanssa ei ole niin nuukaa.

Vauva tekee helpoistakin hommista haasteellisia. Otetaan ensin vaikka silittäminen. Vauva pitää siitä kovasti. On kiva mennä silityslaudan alle telttaan ja nykiä kankaita alas. Lisäviihdykkeenä roikkuu vielä silitysraudan johtokin. Varsinainen puuhamaa! Ompelemisesta Vauva ei sen sijaan pidä ollenkaan. Hänen mielestään äidin pitäisi keskittyä häneen eikä mihinkään huriseviin koneisiin. Ompeleminen on vähemmän rentouttavaa, kun Vauva kitisee vieressä ja kurkottelee pöydältä saksia ja neulatyynyjä. Tai konttailee pöydän alla tutkimassa polkimia. Tiskikoneen tyhjennys taas on mukavaa hommaa. Vauva tyhjentää yleensä aterinkoria sillä aikaa kun minä vien lautasia kaappiin. Täyttäminen on vielä mukavampaa: silloin aterimet maistuvatkin jollekin! Nam!

Oikeastaan minun siis pitäisi Vauvan päiväunien aikaan paitsi blogata ja laittaa ruoka myös ommella, silittää, tyhjentää ja täyttää tiskikone. Ja pestä vessa ja viedä roskat ja siivota Tipun huonetta. Ja tietysti tuohuta vähän Tipun kanssa, jotta hänkin saisi positiivista huomiota ja vähän aikaa ihan vain äidin kanssa. Mihinkähän se oma aika joutui, se jolloin tehdään käsitöitä ilman, että kukaan tulee nyhtämään lahkeesta, tai langasta?

Keittiöön

Keittiön pöytä sai suojakseen uuden liinan. Liinan on tosiaan tarkoitus suojata pöydän pintaa lapsiperheen kovassa käytössä. Liina on justiin pöydän kannen kokoinen, siis kutakuinkin 100 x 150 cm. Vanutikattu liina käy hyvin tällaiseen ahkeraan pesuun ja käyttöön, koska sitä ei tarvitse silittää. Ikinä. Sopii minulle!

Alapuoli näyttää tältä. Tipun mielestä tämä on parempi kuin etupuoli. Voihan sen kääntää huvikseen joskus näinkin päin, jos etupuoli sattuu vaikka likaantumaan. Näitä liinoja pitäisi tehdä vielä pari lisää, niin pääsisin kokonaan eroon kaitaliina-tabletit -yhdistelmästä.
Virkkailin pari auringonkukkapatalappua. Tein tällaisen jo Salaiseen patalappuun. Tykkäsin mallista niin, että näitä piti tehdä vielä pari lisää. Ja mallihan oli tosiaan ihan omasta päästä. Keskusta on ruskeaa Mamboa ja terälehdet keltaista Samosta, virkattu lastavirkkauksella.

Vauvan villapuku

Vauvan vaaleanpunainen villapuku valmistui eilen illalla. Merimiestakin ohje on sovellettu Baby-nimisestä neulelehdestä, joka on lienee julkaistu joskus 70-luvun puolessa välissä. Aika paljon soveltamista se vaatikin, siihen aikaan neuleet olivat malliltaan vielä kapeampia kuin nykyään. Meidän pikku-emännän makkarat vaativat vähän enemmän leveyttä. Sekä takissa että housuissa on reilusti pituutta. Mahtunevat vielä ensi talvenkin.

Ja kuten tarkkasilmäisimmät jo saattoivat todetakin, kuva on otettu suihkukaapissa. Tähän järjestelyyn oli kaksi syytä: 1) Vauva oli illalla kuvatessani jo niin väsynyt, että hänen laskemisensa pois sylistä mihinkään muualle aiheutti välittömästi kitinän ja konttaamisen takaisin minulle. 2) Kylppärissä on talon parhaat valot ja salamattomalla kännykällä kuvatessa valo on todella tarpeen.

Tätähän se Vauvan kuvaaminen on:

Ehkä joka kymmenes kuva on suunnilleen tarkka ja esittää suunnilleen sitä, mitä pitikin. Onneksi ei tarvitse ostaa filmiä!

Rakennuksella on vedetty pikeä seinään vesieristeeksi. Rautakaupan myyjä oli kuulemma moittinut, että ei ole pikeä tarvinnut vuosiin tilata kenellekään. No meillepä piti! Pitää se ainakin paremmin vettä kuin patolevy. Pikiurakka on enää vähän kesken ja seinän vierusta osittain täytettykin.

Hameen uusi elämä ja muita ompeluksia

Kesähame palveleekin tästä eteenpäin puserona. Kangas riitti justiinsa, helma on ehkä sentin lyhyempi kuin mallissa. Kaavat ovat Suuren Käsityölehden syyskuun numerosta. Olipas kiva ommella vaihteeksi jotain itselle. Tykkään puserosta! Talvella pitänee tosin vetäistä pitkät hihat alle. Tällainen malli peittääkin sopivasti Vauvalta vielä jääneet vatsalöllöt. (Joo, jumppaan joskus, kun ehdin ja jaksan...)
Toinenkin kirjahylly sai lopulta seinän taakseen. Tipun puoli vetää jotenkin tyhmästi vinoon.
Tässä sitten Pojan konttori. Sinisen toisella puolella on siis Tipun kirjahylly. Poika valitsi itse kankaat ja hyväksyi suunnitelman.
Päärmäsin pari kangasta. Olkoot vaikka sitten pöytäliinoja. Tai ruskea pellavainen voi olla vaikka laudeliina. Aika näyttää. Pakkasin nämä laatikkoon, ne menevät odottamaan uuden kodin valmistumista.
Ja tämä sitten:
Vauva saatiin kiinni verekseltään lätsyttelemässä vettä suihkukaapin lattialla. Kaapin ovet olivat jääneet viimeiseltä suihkuttelijalta auki. Kiinnostava paikka tuo suihkukaappi!

Liivihame

Tipu poseeraa uuden liivihameensa kanssa.
Liivihame eli edellisen elämänsä nuttuna. Vetoketju, helmapäärme ja olkasaumat on vanhaa. Etu- ja etusivukappaleiden saumassa olleet taskut purin ja taskunsuun kaitaleet ovat jälleen taskunsuussa, tällä kertaa paikkataskussa ja paljon ylempänä. Joustosametti on ihanan pehmeää. Etumustaan pitäisi kuulemma vielä ommella samettinauhasta iso sydän. Katsotaan, jos ehditään, muistetaan ja jaksetaan.
Jotenkin tässä on pämähtänyt päälle semmoinen kiirus, että ei meinaa ehtiä tehdä mitään. Kangasläjän lajittelu, peseminen ja silittäminen on työllistänyt yllättävän paljon. Nyt se homma alkaa olla loppusuoralla. (Kunhan vain keksin, minne saan kaikki uudet tilkkukankaat mahtumaan...) Huushollin pito tuntuu epätoivoiselta yritykseltä hallita kaaosta, joka ryömii aina esille jostain nurkasta, kun toisen nurkan saan selväksi. Apua!

Merimiesnutun tekele

Vauvan nutun miehusta on valmis. Tämä oli taas niitä töitä, joita kannatti vähän ajatella ennen tekemistä. Kaikki on neulottu yhtenä kappaleena ja työssä on vain kuusi langanpäätä pääteltävänä ja ommeltavaksi jäi noin kolmen sentin pituiset reiät molemmin puolin takakappaleen kauluksessa. Ohjeen mukaan olisin tehnyt etu- ja takakappaleet sekä kauluksen erikseen. Helmalle pitää varmaan tehdä vielä jotain, jotta siitä tulee napakampi. Lörpötyksen olisi tietysti voinut välttää, jos olisin luonut silmukat toisella tavalla, mutta en millään vain viitsinyt silloin.
Meillä on ollut varsinainen myyräinvaasio. Viime viikolla joku ilta myyrä kipitteli tyynesti tuvan lattialla, kun katsoimme Isännän kanssa telkkua. Viritimme nakin sille ja aamulla se siitä löytyikin. Eilen aamuna pitkin taloa juoksenteli kaksikin myyrää. Taisivat reppanat olla niin kauhuissaan että edes nakissa oleva juusto ei kelvannut. Toisen sain tuvassa pyydystettyä sangon alle ja toinen taisi häipyä omia aikojaan. Hiiriä taas on pyydetty nakeilla komeroista jo muutama kappale. Pitäisi ostaa lisää nakkeja, kaksi tuntuu olevan liian vähän. Komeroissa on pakko pitää koko ajan, jotta hiiret eivät sotke siellä olevia tavaroita.

Rakennuksella alimman kerroksen ulkoseinät on nyt muurattu. Poutakelikin vaihtui sopivasti sateeksi, mutta onneksi Åkessa on vedenpitävä katto. Kaivuhommia siis löytyy sadepäivien varalle.

Kauniita peittoja

Sain käsiini tällaisen aarteen:
Peitto on kirjailtu käsin ilmeisesti kevyesti huovutetulle pohjalle. Kirjaillut kohdat ovat hyvässä kunnossa, väleissä on reikiä. Ei tarvitse hakea kaukaa syytä siihen, miksi peitto on näinkin tiukkaan kirjottu: kestää paremmin. Peitossa on muutamia tahroja. Pituus taitaa olla parin metrin luokkaa. Harmi, kun siihen ei ole laitettu vuosilukua. En ole ennen nähnytkään tällaista peittoa. Onkohan nämä kuinka yleisiä?

Pelastin vielä tämänkin peitonraadon.
Hiiretköhän tästä ovat kukkien välit vieneet? Tuumasin, että tämä on liian huonokuntoinen, jotta edes harkitsisin korjaamista. Revin riekaleet kappaleiksi sillä tavalla, että sain järkevän kokoisia ja kuvioisia paloja. Täytyy katsella, mihin niitä voisi käyttää. Pari rumimman näköistä pesin kokeeksi pyykinpesukoneessa villanpesuohjelmalla ja kylmällä vedellä. Eivät menneet miksikään. No ehkä vähän puhdistuivat kuitenkin. Näiden riekaleiden kanssa voisi testata, pystyisikö ehjempää peittoa korjaamaan huovuttamalla.