Hairahduin taas kirppikselle. Enkä tälläkään kertaa päässyt ovesta ulos ilman ostoksia. Tilkkuvarastot hupenevat nykyään hyvällä tahdilla, niitähän täytyy tietysti täydentää.
Jos kankaassa on possuja, niin eihän sitä voi jättää ostamatta! Poika jo meinasi, että tämä kelpaa hänelle.
Tässä sitten parit verhot ja pöytäliina.
Vauva hommissa. Tämä kangas taisi olla mieleen, tai ainakin sopivan kokoinen. Missä Vauva, missä?
Laukunkin ostin itselleni. Kuvaamisesta tulee melko haasteellista, kun kahdeksankuinen vauva on innokkaasti mukana.
Rakennuksella on rapaa. Tipu huomasi, että kurakossa on kiva leikkiä ja jälki on tämän näköistä. Kaikkein parhaimpia ovat tietenkin ne kaikkein sitkeämutaisimmat lätäköt. Vauva kantoliinassa on muuten aika vaikea kiskoa Tipun saappaita irti rapakosta.
Pihapuro on ruopattu. Yläpuolelle tulevan kala-altaan takia puro piti saada juoksemaan syvemmällä. Isännän kanssa tuumattiin, että tämänhän ei tarvitse juosta suoraan. Pitäisi siirtää saniaisia tähän puron reunalle tuolta, mistä ei ole jouduttu kaivamaan. Ja pari tuomea, kunhan saadaan kaivut tehtyä. Tarkoitus olisi, että muutaman vuoden päästä puro olisi taas sen näköinen, että sitä ei ole koskaan kaivettukaan. Poika nauroi meidän puronkaivulle. Sen ajatusmaailma on vissiin liian insinöörimäisen suoraviivainen käsittämään sitä, että puroon pitää laittaa kiviä ja mutkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti