Uusi perheenjäsen!

Tämä muutti meille! Jesh!! Johan kerkesin tästä Isäntää pehmitellä yli kymmenen vuotta.
Kone oli langoitettu tehtaalla, mutta langat olivat vissiin menneet solmuun kuljetuksen aikana. Molemmat neulalangat päksähtivät poikki muutaman sentin ompelun jälkeen. Tuumasin, että minäpä sitten langoitan saumurin uudelleen, että pääsen ompelemaan. Olipa helpommin sanottu kuin tehty. Tunnin äherryksen (ja suunnilleen viiden keskeytyksen) jälkeen sain koneen lopulta tekemään tikkiä. Olin laittanut yhden langan toisen langan yli, kun se pitikin laittaa sen ali. Käyttöohjeen kuvassa ei sitä toista lankaa näkynyt ollenkaan, vaikka muuten kuva kyllä oli selkeä.
Täällä nämä nyt sitten majailevat sulassa sovussa. Luukkukin mahtuu vielä kiinni ja ompelunurkkaus näyttää ihan siistiltä.
Koeajoina surruuttelin Vauvalle tällaisen. Kaava on Suuren käsityölehden numerosta 1/2008, koko 80 cm. Tästä tuli ihan passelin kokoinen ja mallikin on hyvä. Laitanpa kaavat talteen. Sen verran muokkasin, että laitoin olkapään neppareiden sijaan vetoketjun, kun sattui löytymään sopivan värinen varastoista ja vyötäröresorin sisään laitoin kuminauhan. Ohjeen mukaisella pelkällä resorilla nämä ei kyllä pysyisi jalassa. Jämäkankaista ompelin vielä solmupipon ilman mitään kaavoja tai ohjeita. Jos muistan, laitan siitä kuvan myöhemmin. Tikrustuulista!

Työmaalla on kaivettu. Isäntä kävi hakemassa tutun tutulta lainaan kapeamman kauhan Åkeen ja pääsi kaivamaan salaojaa rakennuksen pohjalta.

Kuraa riittää nyt sitten ojan pohjalta kasojen päälle, useamman metrin korkeudelta.

Jätin edellisen postauksen ongelmapeiton häpeämään vähäksi aikaa. Kiva ommella sen jälkeen vähän värikkäämmistä kankaista. Tästä on tulossa vauvan peitto. Tässä vaiheessa tämän tekeleen mitat on 58 x 86 cm. Laitan tähän vielä vähän reunuksia, sitten siinä rupeaakin jo koko riittämään. Kerrankin onnistuin saamaan kulmat suunnilleen niin kuin pitäisikin!
Kyllä täällä puikkojakin jatkuvasti heilutellaan. Syksy-Nallea kokeilen kirjoneuleena muidenkin värien kanssa. Jotain ehkä joskus valmistuukin.

Tilkkuongelma

Syksy alkoi, ja päiväkerhot. Tipu laski jo viime viikosta alkaen päiviä kerhon alkuun. Ja kerhoreppu oli pakattuna jo kahdeksalta aamulla, vaikka kerho alkoi vasta puolen päivän jälkeen. Muuton myötä myös kerhoryhmä vaihtui, mutta tätit ovat onneksi vanhoja tuttuja. Ja johan Tipu on ehtinyt tavata muutamia kerholaisiakin tältä kylältä.

Ja minä sitten! Minähän pääsen vaikka kävelylle, kun Tipu on kerhossa! Vauva rattaisiin ja töppöstä toisen eteen. Viisivuotiaan kanssa jos lähtee kävelemään, niin ei kyllä tarvitse kuntolenkistä haaveilla. Eikä pyöräilykään oikein suju, Tipulla kun on joku juttu pyöräilystä. Se taitaa olla pelottavaa. Pyörä kun vähän horjahtaa, niin jalat lentää pois polkimilta ja ohjaaminen unohtuu. Ja jokainen arvaa, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Eilen päästiin siis Vauvan kanssa vähän liikkeelle. Sataa tihuutti. En muistanutkaan, miten mukavalta tihkusade tuntuu kasvoilla. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Mukava vaihteeksi, kun joku ei puhu koko ajan, eikä tarvitse vastailla ja kommentoida. Näppäsin pari kuvaakin hakkuuaukealta. Toivottavasti näistä välittyy eilinen tunnelma.

Sitten se tilkkuongelma. Minulla on 12 blokkia, kooltaan 48 cm kanttiinsa. Nämä pitäisi yhdistellä niin, että niitä tulisi kolme rinnakkain ja neljä päällekkäin. Mutta mihin järjestykseen?
Näin niitä ommellessani suunnittelin, mutta ei tämä oikein tunnu hyvältä.
Tämä voisi olla toinen vaihtoehto, mutta joku tässäkin mättää.

Pitäisikö tästä jättää joku väri (musta? harmaa? ruskea?) kokonaan pois? Tehdä neljä uutta blokkia tilalle? Yhdistää vain kahdeksan jäljelle jäävää blokkia ja lisätä kaitaleita reunoihin, kunnes peitto on sopivan kokoinen? Vai ommella päräyttää kaikki 12 blokkia vaan yhteen? Ääähhhh... Auttakee nyt joku!

Nuo kuvat otin sängyn päällä pidellen kameraa niin ylhäällä kuin pystyin ja toivoin, että peitontekele osuisi suunnilleen kokonaan kuvaan. Lattialla ei kyllä pysty kuvaamaan, kun Vauva on hereillä.

Ostoksia

Hairahduin taas kirppikselle. Enkä tälläkään kertaa päässyt ovesta ulos ilman ostoksia. Tilkkuvarastot hupenevat nykyään hyvällä tahdilla, niitähän täytyy tietysti täydentää.

Jos kankaassa on possuja, niin eihän sitä voi jättää ostamatta! Poika jo meinasi, että tämä kelpaa hänelle.
Tässä sitten parit verhot ja pöytäliina.
Vauva hommissa. Tämä kangas taisi olla mieleen, tai ainakin sopivan kokoinen. Missä Vauva, missä?
Laukunkin ostin itselleni. Kuvaamisesta tulee melko haasteellista, kun kahdeksankuinen vauva on innokkaasti mukana.

Rakennuksella on rapaa. Tipu huomasi, että kurakossa on kiva leikkiä ja jälki on tämän näköistä. Kaikkein parhaimpia ovat tietenkin ne kaikkein sitkeämutaisimmat lätäköt. Vauva kantoliinassa on muuten aika vaikea kiskoa Tipun saappaita irti rapakosta.
Pihapuro on ruopattu. Yläpuolelle tulevan kala-altaan takia puro piti saada juoksemaan syvemmällä. Isännän kanssa tuumattiin, että tämänhän ei tarvitse juosta suoraan. Pitäisi siirtää saniaisia tähän puron reunalle tuolta, mistä ei ole jouduttu kaivamaan. Ja pari tuomea, kunhan saadaan kaivut tehtyä. Tarkoitus olisi, että muutaman vuoden päästä puro olisi taas sen näköinen, että sitä ei ole koskaan kaivettukaan. Poika nauroi meidän puronkaivulle. Sen ajatusmaailma on vissiin liian insinöörimäisen suoraviivainen käsittämään sitä, että puroon pitää laittaa kiviä ja mutkia.

Lapasia

Kirjoneulelapaset, naisen koko. Silmukoita oli 14 s/puikko, olisi voinut olla pari silmukkaa enemmänkin. Näistä tuli aika tyköistuvat. Lankana Nallen uusi Syksy-väri ja luonnonvalkoinen, puikot 3 mm. Tähtikuvion timprasin itse ruutupaperilla silmukkamäärään passeliksi.
Mitähän näistä nyt sanoisi... Kuva ainakin on (taas) aivan surkea. Onhan nämä ihan nätit, mutta ei tuo väriyhdistelmä nyt aivan paraskaan ole. Täytyy kokeilla muita värejä Syksyn kanssa.
On täällä tekeillä muutakin. En malta raivata tilkunleikkuuvehkeitä pois tuvan pöydältä ollenkaan. Niille tuntuu olevan käyttöä jatkuvasti.
Aitta seisoo paikallaan katto päällä! Harjapeltiä puuttuu vielä ja etuosan laudoitus on vissiin tehtävä uudelleen. Vanha taisi hajota siirrossa. Piha on tässä kuvassa melko kuiva kahden kokonaisen poutapäivän jälkeen.
Nämä tatit kasvavat mökillä pihassa. Pakkohan näistä oli kuva ottaa. Katsokaa nyt! Tässähän on ihan selvästi äititatti ja lapsitatti. Mökillä auottiin keittiön lattiaa. Kosteaahan sieltä löytyi. Tänä kesänä jäi venetsialaiset pitämättä.

Olen bongaillut lepakoita. Niitä on lennellyt tuossa talon vieressä pöpelikössä kahtena iltana peräkkäin. Taitavat asustella vintillä tai takapihan perukuopassa tai navetassa.

Ruutuja, raitoja ja kukkia

Pojan ja Tipun huoneeseen on rakennettu kirjahyllyista tilanjakaja, niin että molemmat saavat isosta huoneesta oman puolen. Kirjahyllyt ovat avonaisia ja nyt niihin pitäisi laittaa jotain takaseinäksi. Lapset meinasivat, että takaseinä saisi olla mieluummin kankaasta kuin levystä. Ja kummallekin tietysti oman maun mukaan. Näistä kyllä arvaa tuntemattomampikin, kumpi puoli on tulossa tytölle ja kumpi pojalle.

Tipulle kukkasia. Ompelin kilometriäpitkästi parikymmensenttistä kaitaletta satunnaisen mittaisista tilkuista ja leikkelin sen oikean mittaisiksi pätkiksi. Sitten vain pätkät yhteen.

Poika valikoi omalle puolelleen ruskeat kankaat. Tarkoitus on, että kirjahyllyn väliseinä tulee näiden kappaleiden sauman kohdalle. Nyt, kun vielä joku tekisi kirjahyllyn yläreunaan sopivat rimat, että voisin paukutella tämän niittipyssyllä kiinni. Ai niin, tämä tilanjakaja on 110 cm korkea ja 180 cm leveä.

Näitä pitäisi tehdä vielä toinenkin, Tipulle samoilla väreillä ja Pojalle taas ei. Ja eri mitoilla tietysti. Minulla taisi jämähtää tilkkuvaihe nyt päälle pahemman kerran...

Aitan aarteita

Aitasta löytyneet kankaat on nyt pesty, silitetty ja lajiteltu. Kun nyt saisi aittaan katon päälle, niin voisin viedä nämä takaisin sinne varastoon. Eihän nämä minnekään muuallekaan mahdu.

Kolme verhoa. Nämä on reilun mittaisia ja levyisiä. Ihan tasavärisiä nämä eivät enää ole. Kankaille onkin jo ihan muita suunnitelmia, kuin ikkunaan ripustus. Minkähänlaista pintaa tulisi tällä tavalla: maalataan seinä pohjamaalilla ja annetaan kuivua. Maalataan osa seinästä kuviointimaalilla, telataan sen jälkeen pala tätä kangasta maalin päälle ja otetaan pois. Tarkoitus olisi, että kangas imisi osan kuviointimaalista ja kankaan struktuuri jäisi näkyviin seinään. Seinä pitäisi jakaa jotenkin järkevästi osiin, jotta sen ehtisi kuvioida ennen maalin kuivumista. Ja tämän sepustuksen takia teen uuden luokkatunnisteen "sisustus", niin ehkä muistan tämän paremmin, kun sisustamisen aika lopulta uudessa kodissa tulee.
Lisää verhoja. Nämä on puuvillaisia ja menevät tilkkukankaiksi. Sinivalkoinen on ihan hyvässä kunnossa, vihreänkirjavassa on pesunkin jälkeen joitakin hiiren jälkiä.
Pieni pala neulosta. Pituus on jotain 40 cm. Voisihan tästä tehdä Vauvalle liivihameen tai jotain.
Lisää verhoja. Nämä vihreät ovat ihan hyvässä kunnossa ja näitä on paljon. Eivät kelpaa tilkkukankaiksi, joten taitavat mennä takaisin aittaan.

Ruudullisen pöytäliinan laitoin tilkkukankaiksi. Kukallinen verho taas joutuu varastoon. Verhoja oli alunperin kaksi, mutta toisen oli aurinko syönyt niin haperoksi, että laitoin roskiin.

Puikojakin on heiluteltu. Tässä pörröhuivi Tipulle Halpa-hallin Julia-langasta. Taitaa olla samaa tavaraa kuin Novitan Tango. Shokkipinkki lanka löytyi alekorista, maksoivat muistaakseni euron/kerä.

Neuloin huivia niin pitkäisti, kuin kahdesta kerästä riitti. Leveys 24 s, mallineule aina oikein ja puikot 5,5 mm. Huivista tuli justiin sopivan kokoinen ja ihanan pehmeä. Poika kämmötteli huivia ja sanoi, että hän voisi ottaa samanlaisen, mutta sammalen vihreänä. Eipä taida moista lankaa löytyä, ei.

Kaikenlaista pientä

Kirjahylly sai verhot lasien taakse. Meillä on niin vähän kaappitilaa, että kirjahyllyssä asustaa kaikkea muuta paitsi kirjoja. Laitoin sekalaiset pyyhepinot ja vauvanvaatekorit piiloon. Valkoinen kangas on tilkkukangasvarastosta. Se on ollut joskus edellisessä kodissa alakerran makkarin verhoina.
Lapaset on tehty Floricasta ja jostain höttölangasta. Olisikohan Novitan Palmaa. Koko on tarkoitus olla noin yksivuotiaan.
Sitten sukat Tipulle. Pitsiä tottakai. Lanka on purkulankaa. Luulisin tämän olevan Seitsemää veljestä. Eikös niillä ollut joskus tämmöinen tiplukas väri?
Tein samalla mallineuleella vielä pannan Calorimetryä mukaillen. Vastaanotto oli melkoinen, kun sovitin tätä Tipulle: "Kutittaa!!! Ota pois! Äääähhh!" No niin. Taidanpa mennä työntämään tämän saunan kiukaan alle tulipesään. Minulla oli vähän mielessä, että jospa tekisin vielä vaikka tunikan Tipulle samasta langasta ja samanlaista pitsiä, mutta en taida viitsiäkään.

Se kamera on edelleen hankkimatta, kuvat ovat taas aivan surkeita. Nöyrimmät anteeksipyyntöni!

Pitäisi varmaan kohta miettiä jotain isompaa puikoille. Näitä pieniä kun tekee, niin saa olla koko ajan miettimässä, että mitä sitä seuraavaksi tekisi. Mitähän sitä keksisi... Sain kyllä tilkunleikkuuvehkeet mökiltä kotiin, ja nyt on vähän semmoista vireillä.

Työmaalla on hirvittävän märkää. Vesi seisoo joka kolossa. Piha on kuulemma niin pehmeä, että takavetotraktorillakaan ei meinaa päästä. Rapaa riittää.

Katsastelin pajuja, kun kävin työmaalla tänään. Pihasta löytyy paljon hyvännäköistä kesän kasvanutta pajua. Kunhan tulee syksy, niin täytyy selvittää, että onko niistä mihinkään.

Lämmikettä

Kyllästyin vahtimaan, että Vauva pysyy yöllä peitossa. Niinpä kävin ostamassa fleeceä ja ompelin unipussin. Muistelisin, että minulla olisi ollut jossain lehdessä oikein kaavakin tällaiseen, mutta en nyt sattunut löytämään sitä. Otin mallia Vauvalle sopivan kokoisesta unihaalarista ja leikkasin pussin suoraan fleecestä. Pituutta tein niin paljon, kuin kankaasta riitti. Olisi saanut olla kyllä vähän isompikin, kasvunvaraa olisi saanut jäädä enemmänkin.
Vuori on vaalean ruskeaa fleeceä. Alunperin aioin laittaa fleecen päälle ja tehdä trikoosta vuorin, mutta varastoistani ei löytynytkään kivan näköistä ja riittävän isoa palaa trikoota. Prinsessakuvioista joustosamettia ostin taannoin Keskisen kangasosaston poistokorista. Tipun mielestä se on suunnilleen kauneinta kangasta, mitä voi olla. Makuja on monia... Pussi on ommeltu mahdollisimman yksinkertaisesti, tikkauksetkin tein vain nopeasti siksakilla. En viitsinyt ruveta kikkailemaan yhtään. Vetoketju on 40 senttinen.

Omalle kaulallekin tein lämmikettä:

Kaulaliina on tehty Mambosta. Siitä tuli siis lopulta kuitenkin yksivärinen. Leveyttä on suunnilleen 20 cm ja pituutta pari metriä. Silmukoita tein 18, puikot oli 8 mm ja mallineule on patenttia, lankaa meni kolme kerää eli 300 g. Muhkeaa neuletta tuli näin paksusta ja kuohkeasta langasta. Kaulaliina meni heti tuoreeltaan pyykkiin, kun Vauva kerkesi pulauttaa sen päälle jo ennen kuin se edes valmistui.

Kävin ostamassa Nallen uutta Syksy-väriä. Saa nähdä, mitä siitä tulee. En minä malta siitä ihan yksinkertaisia sukkia ainakaan tehdä.

Viimeinen osa aitan aarteista odottaa blogaamista. Näin pilvisenä päivänä nettiyhteys on sen verran hidas, että en viitsi ruveta latailemaan noita kuvia tänään. Odotetaan kirkkaampaa keliä.

Jämätilkkuilua

Surruuttelin laivapeiton jämäkappaleista Pojalle vielä tyynyn. Tyynyn koko on suunnilleen 40 cm kantilleen. Toinen puoli näyttää tältä:
Ja toinen tältä:
Tässä tyyny vielä paikallaan sängyn päällä.
Poika ei oikein ole ylimääräisten hörselöiden perään, saa nähdä, mitä mieltä hän on tällaisesta koristetyynystä. Tänä aamuna Poika oli muuten petannut sänkynsä ennen kouluun lähtöä. Mielenkiintoinen sivuvaikutus sille, että on saanut uuden, kauan kaivatun päiväpeiton... Ja tuo löhöpossuhan syntyi viime kesänä Pojan oman suunnitelman mukaan ja myös omalla kustannuksella.

Laivapeitto

Lupasin itselleni, että kun siivoan maanantaina, niin saan pitää ompelupäivän tiistaina. Porkkana tepsi ja tuli huusholli tuli siivottua. Tänään on siis pitkästä aikaa päässyt ompelukone laulamaan. Pojan tilkkupeitto valmistui. Tätä peittoa on tehty melkein kuin Iisakin kirkkoa, taisin aloitella kauemmin kuin vuosi sitten. Kun Vauva ilmoitteli tulostaan, jouduin pakostakin priorisoimaan.
Nyt peitto on kuitenkin tässä. Hupsu kuva, ihan kallellaan. Ei meidänkään lattiat ihan näin vinot sentään ole! Peitto on niin iso, että se ylettää roikkumaan joka puolelta sänkyä. (Ja minähän en peittoa jatka, jos Poika tuumaa siirtää sänkynsä toiselle reunalle huonetta!) Pituutta tällä siis on suunnilleen kolme metriä ja leveyttäkin melkein kahden metrin verran. Peitto on tikattu kahdeksassa osassa: ensin kukin purjelaiva erikseen ja sitten vielä jokainen reunakappale erikseen. Takapuolelta siis rumentavat saumat. Mutta takapuoli on kuitenkin takapuoli ja näin ison peiton tikkaus yhtenä kappaleena on jo ihan oma taiteenlajinsa.
Tässä vielä lähikuva. Noiden purjelaivojen malli on jostain netistä ladatusta tilkkuohjelman demosta. Minä olen niin vanhoillinen, että tilkkutöiden suunnittelu sujuu parhaiten kynällä ja ruutupaperilla. Tai jos oikein tiukalle laitetaan, saatan etsiä millimetripaperia. Ohjelma jäi siis ostamatta, mutta demon mukana saadut blokkimallit ovat visusti tallessa. Nyt voisi tilkkuilla sitten jotain muuta, sattui vaan niin ikävästi, että unohdin leikkurin ja alustan mökille.

Aloitin kaulaliinan Mambosta, mutta kaksi kerää ei millään riitä. Ensimmäinen kerä on neulottu, nyt täytyy hakea lisää lankaa. Jos sattuu, että en saa tuota samaa väriä, voin tehdä keskelle yhden kerän verran jotain toista väriä ja jatkaa sitten taas aloitusvärillä. Kaulaliina joutui siis jäähylle siihen asti, että ehdin kaupoille. Ja koska ilman käsitöitä ei voi olla aloitin Tipulle villasukkia. Voi olla, että villasukat poikivat vielä tunikankin, saa nähdä.

Erehdyin lainaamaan kirjastosta Tiina Rinteen "Kauneimmat pajutyöt ja muita käsityöideoita metsän puista". Nyt olisi kamala pajukuume. Minulla ei vain ole tälle kesälle kuin yksi vähäinen nippu kuivaa pajua eikä sitten minkäänlaista liotusastiaa täällä kotona. Pianhan tässä lehti putoaa puusta, sitten voisin tehdä jotain pihajuttuja tuoreesta pajusta. Jos vaan lapsilta ehdin ja univelalta kykenen. Kirjassa on kaikkea muutakin ihanaa. Kransseja, simppeleitä tuohitöitä ym. Isäntäkin oli sitä mieltä, että kyllä meillä nyt on tarpeeksi puita, että voin kerätä omilta mailta kaikki materiaalit, mitä ehdin harrastaa. Kun nyt vaan ehtisin harrastaa...

Nalle ja sen kaveri

Sininen nalle sai kaulaliinan. Meinasin alunperin laittaa kaulaan organza- tai silkkinauhan, mutta en viitsinyt raahautua tyttösten kanssa kangaskauppaan. Ihan selvästi nalle on pikkuisen ylpeä uudesta lämpimästä kaulaliinastaan.
Nalle sai myös isosiskon. Sisko on tehty keltaisesta Marinesta 3 mm:n puikoilla. Nallen ohje on "Neuleita kullannupulle" -kirjasta (vai mikä se nyt oli...) omin sovelluksin tietysti. Siskonalle on tehty pyörönä varpaista alkaen nenänpään korkeudelle asti, siitä eteenpäin tasona. Päähän jääneestä aukosta nalle oli helppo täyttää. Kaulastakin tuli hieno, kun ei tarvinnut ommella siihen saumaa. Siistiä ja kätevää. Enimmillään taisi kyllä olla 11 sukkapuikkoa yhtä aikaa varattuna. Siskonallekin halusi oman kaulaliinan. Sisko on vähän nyrpeissään, kun sen kaulaliina ei ole yhtä pehmeää lankaa kuin veljen.
Tässä vielä isosisko ja pikkuveli poseeraamassa. Pikkuvelinalle menee pikkuvelivauvalle ja isosiskonalle pienelle isosiskolle.
Vauva nousi muuten eilen ensimmäistä kertaa seisomaan ihan kunnolla vartalo pystyssä. Sitä taitoa onkin sitten harjoiteltu ahkerasti sen jälkeen. Nyt on melkoinen vauhti päällä: vajaassa kuukaudessa Vauva on muuttunut mahallaan peruuttelijasta istuvaksi ja seisomaan nousevaksi konttailijaksi. Hurjaa.

Lisää pientä ja sinistä

Toiset tumputkin valmistuivat. Tässä koko setti.

Lankana siis Wool Sävy ja puikkoina 3 mm:n sukkapuikot. Pipo, sukat ja tumput on kaikki sovitettu Vauvalle, ovat sille pikkusen ahtaita. Vauvalla kun on ikää pian kahdeksan kuukautta, niin näiden pitäisi mahtua elokuussa syntyneelle ensi talven ajan.

Hairahduin taas kirppikselle. Eikähän sieltä tyhjin käsi pois pääse.

Koreja. Pilkkahintaan. Täällä kun on nämä säilytystilat vähän niin ja näin, nämä tulevat tarpeeseen. Voipi olla, että joitakin näistä joutuu vähän maalailemaan tai jotain.
Kengät halusivat välttämättä meille, ne eivät millään suostuneet jäämään kirppikselle yksinään. Tuti on mukana mittakaavan takia. Näissä on vähän toppausta, eiköhän se talvikin tästä vielä tule eteen. Katsokaa nyt näitä! Eihän tällaisia voi vastustaa!
Sitten rakennukselle. Aitta on nykyään tällaisessa kunnossa. Kaikki osat on siirretty uudelle paikalle. Keskiosan etureunan laudoitus ei kestänyt siirtoa, se on tehtävä uudelleen. Katto puuttuu vielä päältä.

Ja tässä sitten! Tähän pitäisi tulla meille uusi koti. Pikkuisen on vielä kesken... Isäntä oli raapinut tästä Åkella enimmät ruokamullat kasaan. Saa sitten myöhemmin levitellä niitä sinne, missä tarvitaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taas on tullut vettä. Tela-alustainen kaivuri muuten tekee ihan mukavasti kuravelliä pihaan. Onneksi Tipu ei ole niin paljon kuran perään kuin Poika tuon ikäisenä oli.

Pojan oma työmaa näyttää tältä. Vanhempi vesimylly on kasattu panelinpätkistä, uudempi on Pojan itse hitsaama. Täällähän sillä kuluisi aika. Ehtiihän sitä 12-vuotias rakennuksen lomassa käydä vähän leikkimässäkin. Pitäisi ainakin.
Vauva taitaa luopua yösyönneistä. Viime yönä se nukkui puoli yhdeksästä puoli kuuteen melkein ilman hoitoa. Tästä on hyvä jatkaa.
Isäntä oli tilannut minulle kaikki seitsemän tuotantokautta Columboa. Hämmästyttävää! Aika suloisesti tehty. Nyt kun vielä ehtisi katsoa ne.

Univelkaa

Kyllästyin valvomiseen ja lopetin Vauvalta yösyömiset. Pikkuneidiltä on välillä meinannut vähän karata mopo käsistä näiden syömisten kanssa. Välillä se on ollut ruokaa vailla tunnin välein. Ensimmäinen yö meni hyvin: Vauva itkeä tuherteli vähää vaille yhdestätoista vähän yli puolesta yöstä ja nukkui sitten viiteen. Siis viiteen! Noin pitkää yhtäjaksoista unipätkää en ole saanutkaan nukkua moneen kuukauteen. Sen jälkeen seuraavat kaksi yötä meni ihan ketuille. Tuntuu siltä, että Vauva itkeskeli pitkin yötä ja vääntelehti vieressä sen loppuajan. Viime yö meni pikkuisen paremmin, Vauva nukkui parin tunninkin pätkiä välillä. Väsyttää vaan aivan hirveästi. On se kumma, miten vaikeita ihan yksinkertaisistakin asioista tulee, kun on näin väsynyt. Niin kuin esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys. Kyllähän minä tiedän, mihin kaikki astiat kuuluu, mutta jotenkin vaan ensin yritän laittaa niitä ihan vääriin kaappeihin. Mitenkähän sitten kävisi, jos pitäisi tehdä jotain vaikeaa ja vastuullista...

Pientä ja sinistä on edelleen tulollaan. Minulle tuli melkoinen arviointivirhe, kun ostin lankoja vauvaneuleisiin. Tulin vahingossa ostaneeksi 4 kpl 50 gramman kerää. Tähän mennessä olen käyttänyt pikkuisen reilusti kaksi kerää ja niistä on syntynyt pikkuinen nalle, kahdet sukat, pipo ja tumput. Mitähän vielä keksisi? Luovuus ei oikein tässä tilanteessa jaksa kukkia.

Pientä ja sinistä

Mininallukka, minisukat ja minitumput menossa tietysti mini-ihmiselle. Suvun uusin tulokas saa siis nämä. Ja lisää on tulossa, nämä ovat ihan pikkuisen kokoa. Vauva tarvinnee sukkia ja tumppuja ensi talvenakin. Ja tätihän tekee! Nallelle täytyy käydä vielä ostamassa silkki- tai organzanauha kaulaan rusetille. Lankana Wool Sävy, puikot 3. Silmukoita sekä sukissa että tumpuissa oli kokonaista 7/puikko. Ai niin, nallen ohje kirjasta "Neuleita kullannupulle" (vai mikä se nyt oli...) Sen verran sovelsin ohjetta, että sain tehtyä nallen vartalon pyörönä kaulaan asti. Käsikappaletta piti vähän muuttaa. Ja jalkoja jatkoin parilla kerroksella. Teen ehkä tulokkaan isosiskollekin oman nallen, siinä täytyy tehdä ensin ruumis ja jatkaa kaulan silmukoista suoraan pää. Tulee siistimpi ja vähemmällä vaivalla. Ommeltavaksi jää vain pään yläpuolen sauma ja pienet reiät raajojen päissä, kainaloissa ja haaroissa.

Pyykinpesukone on taas pyöritellyt aitan aarteita puhtaaksi. Ruskea kiikkutuolin matto tai seinävaate. Tämä on niin siistissä kunnossa, että kovin paljon tämän päällä ei ainakaan ole istuttu. Hieno! Saattaa olla jopa kotona kudottu ja kirjottu.
Sininen samanmoinen. Tässä näkyy vähän käytön jälkiä. Luulen, että tätä on käytetty kiikkutuolin mattona. Kaunis malli.
Vielä lähikuva pinnasta. Olisikohan tämä teollista tuotantoa, kun on näin monimutkainen malli. Vai pystyykö tavallisilla vanhanajan kotikangaspuilla kutomaan tällaista?
Päissä on ollut mustat hapsut, mutta ne on aika (tai hiiret) syönyt. Otan jäljellä olevat hapsut pois ja laitan ehkä uudet tilalle.