Kisalapaset

En päässyt vieläkään eroon lapasista ja Eeva Haaviston kirjoneuleista. Nämä lapaset olen tehnyt kutakuinkin ohjeen mukaan. Silmukkamäärää lisäsin vähän ja kerrosmäärää vähensin. Tämä pari tulee omaan käyttöön ja näillä mitoilla on minun pikku kätösiin sopiva. Peukalo on yksivärinen ja ilman kiilaa. Tähän malliin ei minusta kiilapeukalo sovi. Tein toisen lapasen peilikuvaksi. Tykkään lujaa! (Tipu ei tykkää, ja avoimena lapsena muisti myös sanoa sen.)

Mihin minä sitten lapasia tarvitsen? Meiltä kun ei pääse oikein mihinkään ilman omaa autoa, autolla ajaminen on hankalaa lapaset kädessä, kun ote ratista ei oikein pidä ja jos ulkoilemaan lähdetään, minusta reilut rukkaset on paremmat. Olen lähdössä pariksi viikoksi reissuun, nimittäin tänne:

Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa on Special Olympics talvimaailmankisat ja Ilosilmukka lähtee kannustusjoukkoihin! Keksin yhtäkkiä, että tuolla reissussa tarvitsen välttämättä uusia, kauniita, suomalaiskansallisia kirjoneulelapasia. Isäntä jää pitämään kotilinnoitusta pystyssä pariksi viikoksi yksin, joten tiedossa on molemmille rajojen rikkomista ja uusia kokemuksia. Ja kun palaan, olenkin sitten ihan virallisesti rakennusinsinööri ja täten lopetan - ainakin toistaiseksi - postaamisen tunnisteella "opiskelu".

Lapaset

En nyt tunnu pääsevän eroon lapasista. Aloittelin jo ihan toista työtä, nimittäin liivihametunikajutskaa Pupulle, mutta sen kohtalo oli surkea: ensin laskin silmukkamäärän väärin ja jouduin purkamaan koko homman. Sen jälkeen tuumasin, että vaikka silmukoita oli oikea määrä, leveys on väärä ja purin taas. Aloitin uudelleen uudella silmukkamäärällä ja neuloin taas, kunnes vaate oli tarpeeksi pitkällä sovitettavaksi ja huomasin, että leveys on edelleen väärä.  Tässä vaiheessa kyllästyin koko hommaan ja purin pois. Näin aina välillä käy, kun teen juttuja omasta päästä ja suunnittelen yleensä siinä tekemisen myötä. Toisaalta, ei tämä ole niin vakavaa. Langoille löytyy varmasti jotain muuta käyttöä jossain vaiheessa, enkä osaa harmitella hukkaan mennyttä aikaakaan. Neulominen kun on enemmän hupia kuin työtä. 

Päädyin sitten lopulta tekemään vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa naisten kokoa. Tämäkin kirjoneulemalli on Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Aika monta mallia olen jo kokeillut, mutta kyllä tuossa kirjassa vielä tekemistä riittää. Tähän parin tein tuollaisen tylpän kärjen. Aika mukavantuntuinen kärki. Lasten lapasiin olen tehtyn peukalon apulankaa käyttäen ja ilman kirjoneuletta. Tällä kertaa tein kiilapeukalon kirjoneuleena. Kiilapeukalo on hölmön näköinen, jos kirjoneule päättyy siihen mihin kiilakin. Peukalon teko kirjoneuleena muistutti heti mieleen, miksi olen pyrkinyt tekemään peukalon yksivärisenä. En tykkää. Kolmella puikolla ja pienellä silmukkamäärällä jo kolmen silmukan mittainen langanjuoksu tahtoo vetää ikävästi.

Heppalapaset ja rasia

Puikoiltani ilmaantui vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa Tipulle. Tipu itse suunnitteli heppakirjoneuleen ja sanoi, että niiden lisäksi pitäisi saada sydämiä. Myös värit on tyttö valinnut itse. Nyt näkyy olevan vaihteeksi vaaleanpunainen kausi. 

 Neuloin lapaset vaaleanpunaisella ja mustalla, valkoiset osat lisäsin myöhemmin silmukoita jäljittelemällä. Heppakirjoneuleen kanssa sain kyllä kiertää langanjuoksuja toisiinsa oikein urakalla.

 Päällystin vanhan puhelinlaatikon ensin valkoisella kopiopaperilla, sen jälkeen tein tilkkupinnan lautasliinoista leikatuista neliöistä. Lopuksi vedin pintaan vielä kerroksen valkolakkaa. Lakkoja ja maaleja löytyy meiltä ihan mukavasti varastosta raksan jäljiltä. Pintaan liimasin vielä Hello Kitty -tarran.

Tipu oli jo omimassa rasiaa, olen kuulemma luvannut hänelle sen rasian, johon liimaan tuon tarran. Voi ollakin, en yhtään muista. Tyttö saa rasian kyllä, mutta ei ihan vielä.

Ilosilmukan rakennusinsinöörin opinnot alkavat olla valmiina. Kaikki suoritukset on tehty, odottelen vielä byrokratian rattaiden pyörähtämistä. Todistus tulee päivätyksi tälle kuulle. Myös talo alkaa olla valmiina, lopputarkastus tuli pidettyä viime viikolla. Talo ja opiskelu alkoivat ja loppuivat liki samaan aikaan. Nyt on vähän outo olo: mitäs sitten?

Yksi, kaksi... viisi paria lapasia

Pojan jokajouluinen lahjapossu näytti tänä vuonna tältä. Sillipurkki mallaa kokoa possun vieressä. 

 Possun malli on omasta päästä. Alapäästä aloitin ja päälaelle lopetin. Kärsän ja korvat neuloin, silmät ja suun virkkasin. Kärsään leikkasin tyhjän muovipullon suorasta kyljestä kiekon pitämään kärsän pään litteänä.

Kirjoneulepuolella homma meinaa karata lapasesta. Lasten lapasia on nimittäin syntynyt jo melko monet. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia".

 Vaaleanpuna-harmaat tytölle ja musta-harmaa-ruskeat pojalle.

 Puna-kelta-mustat tytölle.

 Sitten vähän pienemmät. Näitä olen ajatellut yksivuotiaalle.

 Hännänhuippuna pikkuruiset vauvan lapaset. Vauva asustaa vielä masussa useamman viikon ajan, mutta en malttanut olla tekemättä <3 lapaset="lapaset" muut="muut" nallesta.="nallesta." nbsp="nbsp" on="on" p="p" tehty="tehty" vauvan="vauvan" woolista="woolista">

 Tässä koko potretti. Näitä on ollut kyllä hauska tehdä. Harmi vaan, nyt alkaa olla suvun pikkuväki lapastettu. Tipun lapaset ovat seuraavana vuorossa, mutta ne ovat jo vähän isompaa kokoa ja kirjoneuleen Tipu on suunnitellut itse.

Innostuin taas vaihteeksi askartelemaan. Olen joskus laittanut jemmaan kivan, magneeteilla sulkeutuvan laatikon. Mitähän lie mainoksia siinä aikoinaan tullut. Päällystin laatikon vanhan kirjan sivuista revityillä kappaleilla. Kirjan ostin joskus pari vuotta sitten kirppikseltä 20 sentillä askartelumateriaaliksi. Valitsin sen kaikista kellastuneimman.

Kiinnitin paperikappaleet vedellä ohennetulla Erikeeperillä serviettitekniikalla. Päällystyksen kuivuttua sivelin samaa lientä vielä kerroksen rasian pintaan. Rasian kanteen tein paperinarua parista kirjan sivusta kiertämällä kapeaa suikaletta kierteelle. Tuputin vähän mustaa leimasinväriä rasian reunoihin patinaksi, samaa laitoin myös paperinarukiemuroiden päälle.

Tein kanteen myös kolme ruusua uusimman Taikalehden ohjeella. Kiva, helppo ohje ja ruusuista tulee sieviä. Lehdessä ruusut oli tehty valkoisesta kopiopaperista ja niitä oli sitten värjätty leimasinvärillä eri värisiksi. Minä käytin kirjan sivuja ja mustaa väriä. Koristeet kiinnitin kuumaliimalla rasian kanteen. 

Lintuja, peittoja ja sukkia

Pujotin kokeeksi syksyllä, omena-aikaan, omenaliuttuja rautalankaan kuivumaan. Omenapötkö kuivui huoneenlämmössä hitaasti, kokonaan kuivuminen kesti pari viikkoa. Sen jälkeenkin pötkö sai roikkua paikoillaan, taisi vähän unohtua.

 Tällaiselta pötkö näytti joulun alla, kun lopulta otin sen pois kuivumasta. Juu, on varmasti ehtinyt kuivua tarpeeksi kauan.

 Kiepautin pötkön rautalangallaan kiepiksi ja vein sen roikkumaan vanhaan omenapuuhun lintulautojen ja lyhteiden viereen. Viime talvena tällainen omenakranssi päätyi muutamassa viikossa parempiin suihin. Pihapiirissä pyöriville närhille tuntui ainakin kelpaavan.

 Närhien lisäksi lintupuussa viihtyvät erilaiset tiaiset, keltasirkut ja punatulkut. Punatulkuista tykkään! Ne tuntuvat tänä vuonna olevan vähemmän arkoja kuin aikaisemmin. Viitsivät lennähtää maasta vain omenapuun oksille, kun pihassa kuljetaan. Ilosilmukan joululinnut.

 Joulun aikaan pihapiirissä nähtiin harvinaisempiakin vieraita, kun pihakoivuihin pelmahti teeriparvi. Isäntä jo haikaili asetta, mutta sellaista ei meiltä löydy.

 Ilosilmukan mummu nukkui pois elokuussa. Äiti otti talteen mummun jäämistöstä tilkkutöihin sopivat vaatteet ja muut tekstiilit. Niistä leikattiin urakalla suikaleita, jotka ommeltiin pitkiksi kaistaleiksi ja edelleen blokeiksi. Minulle jäi blokkeja yhden torkkupeiton verran. Joulunpyhinä oli aikaa yhdistää blokit peitoksi ja ommella peitto muutenkin valmiiksi.

 Peitossa on käytetty ainakin vaatteita, lakanoita, pöytäliinoja ja nenäliinoja. Äiti ompeli peittoja useampia, tilkkuja taisi riittää yhteensä kuuteen peittoon.

 Ruskearuudullinen kangas on leikattu flanellilakanasta ja sitä on myös peiton vuorina. Laitoin peiton täytteeksi fleecepeiton. Muistopeitosta tuli mukavan lämmin ja notkea. Yhden blokin koko on 20x20 cm ja koko peiton 150x130 cm.

Nämä hassut kirjoneulesukat tein ihan omaksi ilokseni. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta.

 Varren takapuolelle tein tuollaisen viiden silmukan levyisen "sauman". Sauman ansiosta pystyin kaventamaan sukan vartta välittämättä kirjoneuleen mallikerran silmukkamäärästä. Kirjoneule loppuu aina symmetrisesti sauman molempiin laitoihin. Ja tykkään, että tällainen sauma on kivan näköinen.

Kirjoneuleita on tulossa lisää, nyt tuntuu olevan niiden aika. Mitään välttämätöntä tarvista ei nyt ole, saan tehdä vaihteeksi ihan sitä, mitä huvittaa!

Hyvää joulua!

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky,

että kaikki maailma oli verolle pantava.

Tämä verollepano oli ensimmäinen

ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,

kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista,

ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin,

jonka nimi on Beetlehem,

hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua verolle pantavaksi

Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,

että Marian synnyttämisen aika tuli.

Ja hän synnytti pojan, esikoisensa,

ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen,

koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla

vartioimassa yöllä laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,

ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,

ja he peljästyivät suuresti.

Mutta enkeli sanoi heille:

"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon,

joka on tuleva kaikelle kansalle:

teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,

joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

Ja tämä on teille merkkinä:

te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

 

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä,

ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

 

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa,

ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen,

niin nämä puhuivat toisillensa:

"Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä,

mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".

Ja he menivät kiiruhtaen

ja löysivät

 

Marian

ja Joosefin

ja lapsen, joka makasi seimessä.

 

Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan,

joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.

Ja kaikki, jotka sen kuulivat,

ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.

 

Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat

ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat

kiittäen

ja ylistäen Jumalaa kaikesta,

minkä olivat kuulleet ja nähneet,

sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

Luuk. 2:1-20

Oikein ihanaa, siunattua joulunaikaa Sinulle!

Omaan käyttöön

Ilosilmukan joululahjapaja on jo urakkansa tehnyt tältä vuodelta. Tällä kertaa syntyi myös aika kasa joulukoristeita: sydämiä ja joulupalloja. Tuumasin, että nyt on aika tehdä välillä jotain ihan itselle.

Mitä pitää tehdä ensimmäisenä, kun saa uuden puhelimen?

 Suojapussukka puhelimelle, tietenkin! Lankana on raitaseiskaveikkaa, ja taisihan tässä mennä ihan melkein tunti illalla telkkua katsellessa. Halusin pussista napakan, koska se venyy kuitenkin käytössä. En ehkä ihan näin napakkaa kuitenkaan. Jos pussukka ei tästä pikapuoliin venähdä, taidan tehdä uuden.

Meilläpäin avattiin lähitori kylälle tässä joulun alla. Lähitorilta sain lopulta kauan himoitsemaani naapuritilan suomenlampaan lankaa. Yksi iso vyyhti punaoranssia halusi välttämättä tuubihuiviksi. Vyyhdissä ei ollut painoa, enkä punninnut, mutta hihaa pikkuisen ravistaen voisin sanoa, että vyyhti painoi 180 grammaa.

 Vähän aikaa etsiskelin taas valmista ohjetta, mutta tein lopulta omasta päästä. Huivi on tehty ainaoikeinneuleella niin, että kavensin toisessa reunassa ja lisäsin toisessa reunassa yhden silmukan joka toisella kerroksella. Näin sain värin vaihtumaan tuolla tavalla vinosti. Tykkään kovasti.

 Ensimmäisen version aloitin 6 mm:n puikoilla, isoimmilla, mitkä omistan. Huivista tuli liian jäykkä ja lankakin kului liian nopeasti. Purin pois ja kokeilin uudelleen anopilta lainatuilla 10 mm:n puikoilla. Ne olivat oikeastaan liian paksut tälle langalle, mutta tähän käyttöön ihan passelit. Neulepinnasta tuli harvaa ja notkeaa. Juuri sopivaa tällaiseksi huiviksi. Vyyhdistä riitti n. 30 cm leveään ja 150 cm pitkään kaitaleeseen.

Näiden pikkuneuleiden jälkeen aloitin ihan omaksi huvikseni kirjoneulesukkia. Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuvioneuletta" -kirja on neulenurkkauksessa apuna ja inspiraationa. Ja lankavärejä piti käydä jo tänä aamuna hakemassa lisää. En meinannut malttaa mennä illalla nukkumaan, kun oli niin hauskaa tämän sukan kanssa. Voimavärejä ja kauniita kuviota!