En päässyt vieläkään eroon lapasista ja Eeva Haaviston kirjoneuleista. Nämä lapaset olen tehnyt kutakuinkin ohjeen mukaan. Silmukkamäärää lisäsin vähän ja kerrosmäärää vähensin. Tämä pari tulee omaan käyttöön ja näillä mitoilla on minun pikku kätösiin sopiva. Peukalo on yksivärinen ja ilman kiilaa. Tähän malliin ei minusta kiilapeukalo sovi. Tein toisen lapasen peilikuvaksi. Tykkään lujaa! (Tipu ei tykkää, ja avoimena lapsena muisti myös sanoa sen.)
Mihin minä sitten lapasia tarvitsen? Meiltä kun ei pääse oikein mihinkään ilman omaa autoa, autolla ajaminen on hankalaa lapaset kädessä, kun ote ratista ei oikein pidä ja jos ulkoilemaan lähdetään, minusta reilut rukkaset on paremmat. Olen lähdössä pariksi viikoksi reissuun, nimittäin tänne:
Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa on Special Olympics talvimaailmankisat ja Ilosilmukka lähtee kannustusjoukkoihin! Keksin yhtäkkiä, että tuolla reissussa tarvitsen välttämättä uusia, kauniita, suomalaiskansallisia kirjoneulelapasia. Isäntä jää pitämään kotilinnoitusta pystyssä pariksi viikoksi yksin, joten tiedossa on molemmille rajojen rikkomista ja uusia kokemuksia. Ja kun palaan, olenkin sitten ihan virallisesti rakennusinsinööri ja täten lopetan - ainakin toistaiseksi - postaamisen tunnisteella "opiskelu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti