Pärinäpäivä

Perjantaina siis päristeltiin oikein urakalla. Tästä ohi meni näitä:

Olisin mielelläni laittanut tähän kohdalle Mikko Hirvosen auton, mutta kännykkäkamera mokoma meni valmiustilaan justiin, kun Mikko kaasutteli heinäpaalin takaa näkyviin. Kun kamera oli taas kuvausvalmiina, Mikko oli jo aika kaukana...

Nähtiin pari näitäkin:
Edellisen postauksen heko taitaa olla lyhenne helikopterista. Sellaiset tarrat näissä vehkeissä ainakin oli kyljessa: Neste Oil Rally ja heko 28, tai joku muu numero.

Hirmuinen liikenne meni tästä vielä koko perjantai-illan. Nyt on enää jäljellä raiteet teiden pinnassa ja kyläyhdistyksen kassaan kilahtaneet eurot.

Sitten asiaan: Aitasta löytyi muutama takki, jotka otin talteen. Nämä kaksi oli pakattu muoviin ja pesun jälkeen täysin käyttökunnossa. Takkeja on vielä toisetkin kaksi, mutta niissä on hiirivaurioita, jotka eivät lähteneet pesussa pois. Taitavat mennä joko uusiokäyttöön siltä osin, kuin kankaat ovat siistejä, tai roskiin. En tiedä vielä.

Tämä ruudullinen on kiva. Tämä passaisi oikein hyvin päälle, kun lähdetään ajelulle museo-MB:llä, vm. -68. Muttamutta. Ei valitettavasti mahdu mulle päälle. On sen verran pieni, että pienellä hihanjatkamisella ei sitä voi korjata. Voi voi :(
Mustaa villakangastakkia vaivaa sama vika. Saman henkilön vanhoja takkeja. Ei auta, kai minä vien nämä uudelleen aittaan orresta roikkumaan, kunhan aitta saadaan kokonaan uudelle paikalle ja katto päälle.

Poika ja Tipu ovat pari yötä mummuloissa. Saadaan vähän huilia välillä Isännän kanssa. Vauva on tietysti kotona, se ei vielä pärjää ilman äidin eväitä. Ja se vierastaakin aivan hirveästi. Itku tahtoo tulla, jos joku vieras tulee kahta metriä lähemmäksi, jos ei ole äidin sylissä turvassa. Mummotkaan eivät tahdo kelvata. No niin, eksyin taas aiheesta... Piti sanomani, että ollaan ilman lapsia Isännän kanssa, ja mitäs minä olenkaan tekemässä? No blogaan tietysti! Ja isäntä katsoo formulaa (ja Vauvaa siinä sivussa). Käytiin me tänään sentään Tuurissa, joten ihan ruudun edessä ei tämä aika ole mennyt.

Käsitöissä tuli uusia suunnitelmia: tarvitaan kiireesti jotain pientä ja sinistä.

Kesätoppi

Tämä toppi valmistui eilen illalla. Kävin ilta-auringossa vielä kuvaamassa.

Lankana Marine. Oli kyllä aika tyhmä virkattava, meinasi hajoilla liian helposti. Yläosa on neulottu pyörönä (puikot muistaakseni 3,5) ja alaosa on kasattu isoäidinneliöistä. Tämä oli taas niitä omituisia ideoita, joita tulee joskus yöllä istuessa ja imettäessä. Aika painava tämä on, voi toimia parhaiten vähän viileämpänä aikana pitkähihaisen päällä. Joku reikäisempi virkkausmalli olisi voinut olla parempi alaosaan kuin nuo neliöt. Ja vähän olisi voinut olla pienempikin. Koon muuttaminen on vaan vähän vaikeampi homma tässä mallissa. Niin että olisi tässä mallissa hiomista. Nyt tarttee mennä, ek on alkamassa justiin. Eka pilliauto meni jo ja hekot pörrää ympärillä!

Sehän liikkuu!

Aitta näyttää nyt tältä:

ja tältä:

Yksi kolmasosa alkaisi olla uudella paikallaan! Tämän kuvan ottamisen jälkeen aitan päätyä nykäistiin vielä vähän Åkella, niin että se oli kokonaan pohjan päällä. Sinne Isäntä ja talkoomiehet sitten jäivät kankeamaan sitä paikoilleen, kun tyttösten kanssa lähdettiin kotiin. Onpa kiva, kun on tullut jotain näkyvää aikaiseksi! Aitta istuu uudelle paikalleen kuin nenä päähän. Navetalta päin kun katsoo, niin omenapuu peittää sopivasti puuttuvan osan ja aitta näyttää siltä, kuin olisi aina ollut justiinsa tässä. Hyvä!

Varikset esiintyivät eilen teltalla. Oli taas kivaa laulella siskojen kanssa!

Vettä väärässä paikassa

Mökillä huomattiin viikonloppuna tällainen yllätys:

Nuo tummat osat lattiassa ja seinähirsissä ovat siis kosteusvaurioita. Syyllinen on tiskikone, joka on vuotanut hiljalleen vettä alleen. Koneen alla oli muovimaton kappale, mutta jonain vuonna matto oli repeytynyt, kun tiskikonetta on siirrelty paikoilleen ja pois. Mökki on nimittäin talvet kylmillään, ja koneesta pitää tyhjentää vedet joka syksy. Olisikohan kannattanut vaihtaa koneen alle uusi matto, heti, kun vanha repesi... Viereinen alakaappi täytyy purkaa pois ja aukaista lattia, sitten rupeaa selviämään, kuinka isosta hommasta tässä on kyse. Olisi tässä nyt ollut muutakin tekemistä, kuin rempata mökkiä.

Tässäpä taas äidin apulainen. Minä tykkään levitellä kamojani lattialle, riittää ainakin tila isommillekin kankaille. Nyt taisi kyllä tilkkujen leikkaaminen siirtyä pöydälle. Vauvan konttaaminen on vielä aika työlästä, mutta kyllä se tälle työmaalle ehti. Hyvähän se on nuorena nämäkin hommat aloittaa! Leikkuri on kyllä syytä pitää kaukana tästä.

Ylöspäin se vetää ihmisen mieli. Vauva on konttaillut vajaan kaksi viikkoa ja nykyään harrastetaan tällaista. Alastulo vaatii kyllä vielä harjoitusta. Yleensä tämä touhu päättyy siihen, että Vauva muksahtaa selälleen tai lyö nenänsä seinään. Ja minähän en ehdi sitä joka hetki vahtia. Eiköhän se opi, kun vähän kopistelee.

Kliivia kukkii! Kukka on ollut meidän hellässä hoidossa jotain 13 vuotta ja kukkii jo nyt! Tänä kesänä se sai vissiin tarpeeksi tehokkaan kuivakäsittelyn, kuten lehdistä huomaa. Muuttotohinoissa pääsi vähän kukkien kastelu unohtumaan.
Työmaallakin tapahtuu. Tämä...
...pitäisi siirtää. Ehjänä. (Voihan sitä yrittää...) Aitta on nyt tyhjä ja ruostunut peltikatto on purettu pois. Uusi pohjahan valettiin viime viikolla. Aitalla on armon aikaa vielä siihen asti, että saadaan Åke pitämään öljyä. Valmetillahan tuota on ihan turha yrittää mihinkään siirtää, mutta kyllä se kaivurilla lähtee. Jos ei ehjänä, niin sitten kappaleina. Tästä aiheesta vielä lisää, kunhan täällä taas jotain tapahtuu.

Tuon kuvan näppäsin viime viikon lopulla. Tässä taitaa olla suunnilleen kaikki, mitä on vanhasta talosta jäi jäljelle. Kasa tiiliä ja läjä peltiä. (Evakuoitiin me siitä jotain muutakin ennen purkua.) Toisaalta surullista, tämäkin on kuitenkin joskus ollut Koti. Historiasta tiedän sen verran, että sotien jälkeen, pula-aikaan, vanha talo paloi ja tämä tehtiin tilalle. Perheen on täytynyt olla tyytyväinen ja helpottunut, kun pääsivät Kotiin asumaan. Myöhemmin Kodilla ei ollut sen vertaa arvoa, että kukaan olisi viitsinyt pitää sitä kunnossa ja niin se pääsi rapistumaan korjauskelvottomaksi. Siitä, mistä toinen on joskus ollut ylpeä ja iloinen, tulee toiselle täysin arvoton roskaläjä. Niinhän se menee. Toisaalta tämä on merkitsee uutta elämää, tuleehan tontille kuitenkin uusi Koti. Toivottavasti se ei ole puolen vuosisadan päästä tässä jamassa... Talo pitäisi muuten rakentaa samalle suunnalle tonttia, kun alkuperäinen asuintalo on ollut.

Vielä vähän rallista. Tänään on erikoiskokeeseen tutustumispäivä. Normaalisti tästä menee ohi pari autoa päivässä, tänään oli mennyt jo yhdeksään mennessä kymmeniä. Onneksi tie on nyt vähän rauhoittunut. Meillä on naapurissa kaikkea mielenkiintoista perjantaina!

Käsityöt jäi vähän vähälle tällä kertaa. Syy on siinä, että pakerran edelleen sen saman virkkuu-kutileen parissa. Neulottu osa piti todellakin purkaa, nyt neulon sitä uudelleen. Näyttää vähän siltä, että homma ei valmistu tämän kuun loppuun, ei siis luultavasti ehdi Virkkausringin tempaukseen mukaan. Nyyh.

Keskeneräistä

Tältä näyttää tekele tällä hetkellä. Palat on kaikki virkattu, yhdistely on vielä kesken. Ja se neulottu osuus... se menee luultavasti purkuun. Kunhan saan nämä yhdisteltyä, pääsen mallailemaan. Sitten selviää, passaako virkkuut ja kutileet yhteen. Saa nähdä, ehtiikö tämä tuotos mukaan tempaukseen.

Tämä on teettänyt vähän ylimääräisiäkin käsitöitä. Äidin pikku apulainen on huomannut, että lankakeriä on mukava levittää ja lankaa on kiva syödä. Vauva on lähtenyt liikkumaan konttaamalla, joten käsityöt eivät ole enää turvassa lattialla. Tuon vihreän kerän selvittelyssä taisikin sitten mennä pari tuntia käsityöaikaa eli Linnunradan käsikirja liftareille -leffan verran.

Tässä Tipun taideteos. Tätä on taas piirretty pitkään ja hartaasti. Tipu viihtyy kynän ja paperin kanssa pitkiä aikoja. Hän meinaa ihan tosissaan ruveta taiteilijaksi isona. Jostain syystä nämä taideteokset on yleensä prinsessa-, keiju- tai merenneitoaiheisia.

Ai niin, uusi pohja aitalle valettiin tänään. Sateet ovat muuttaneet pihan kuravelliksi ja betoniauton kanssa oli vähän vaikeuksia, vaikka ajouralle oli otettu soraa, jotta se kantaisi paremmin. Auto ei päässyt tarpeeksi lähelle ja betoni kuulemma laskettiin Åken kauhaan ja sillä kiepautettiin vormuun. Konstit on monet.

Höyryvoimaa

Käytiin katsomassa näitä. Täällä. Tämä kaveri on leikattu auki, jotta sisuskalut näkyvät.

Veturit oli hienoja, muut paikat vähän niin ja näin. Tässä vielä sisältä. On se ollut kuljettajalla työergonomia kohdallaan. Poika ja Isäntä tutkivat näitä pelejä, minä vahdin Tipua, kun se juoksenteli lasten liukumäessä ja pomppupaikoissa. Vauva viihtyi vaunuissa istumassa tosi hyvin.
Tekele näyttää nyt tältä. Virkkasin nuo neliöt jo yhteen, sovittelin päälle, purin neliöt irti ja lisäsin jokaiseen vielä kerroksen. Jospa nyt tulisi sopivampi. Olisikohan kannattanut mittailla aikaisemmin...
Neulottu osa menee varmaankin purkuun. Se vaikuttaa liian pieneltä. Tein mallitilkun ja laskin silmukat. Parin sentin neulomisen jälkeen iski epäusko, kappale vaikutti niin isolta. Siispä purin sen ja tein uudelleen vähemmillä silmukoilla. Tosi fiksua, vai mitä! Noo... säästyypähän rahaa. Kun tekee samat langat moneen kertaan, niin ei tarvitse ostaa uusia.

Tyhjennettiin aittaa siirtoa varten. Oli muuten sottainen homma! Siellä oli hiiret mellastaneet oikein urakalla. Papanoita ja sitä ruskeaa lillinkiä oli joka paikassa. Lattialla olevat matot olivat niin lahoja, että niistä karisi kappaleita, kun niitä kannettiin jätelavalle. Iso kasa tekstiilejä oli pilaantunut kokonaan, hiiret syöneet ja homeessa. Pelastin kuitenkin jätesäkillisen sellaista tavaraa joutumasta jätelavalle. Verhoja, muutama parempi takki, nimikoituja tyynyliinoja ja muutakin. Ensimmäiset pyörivät jo pyykinpesukoneessa, muut odottavat vielä sitä käsittelyä. Sitten selviää, miten kankaat ovat kestäneet aikaa. Laittelen niistä kuvia tänne, kunhan ehdin ne pestä ja silittää. Ennen sitä niitä ei kyllä viitsi käsitellä, on ne niin papanaisia.

Ja nyt ilosilmukka on tyytyväinen, jos tuo linkki toimii! Eka kokeilu linkittämisestä.

Viipsotin

Tämmöisen vehkeen löysin aitasta. Mikähän tämä lienee? Esine oli samassa nurkassa kuin kangaspuiden osia, mahtaakohan liittyä semmoiseen touhuun. Osaako kukaan sanoa? Voisikohan tällä vyyhtiä lankoja?

Ja nämäkin löytyivät aitasta. Tässä kunnossa rattaat olivat imuroinnin ja metalliosien pyyhkimisen jälkeen. Kumipyörät näyttäisivät olevan vähän kovettuneet. Nämä menevät putsauksen jälkeen takaisin työmaalle, onpahan sitten sielläkin, mihin laittaa Vauva istumaan. Sattui vielä niin hauskasti, että nämä ovat Oran merkkiset, niin kuin mökillä olevat Pojan vanhat yhdistelmävaunut ja Vauvalle ostetut uudet samanmoiset.
Työmaalla näyttää nyt tältä. Rapaa riittää. Saa nähdä, kuivaako kesä, minkä on kastellut.
Kuva paljastaa, että mansikoita on syöty! Onneksi on pyykinpesukone...
Käsityö etenee hitaasti ja epävarmasti. Varisparvi pyrähti eilen illaksi mökille savusaunomaan ja grillailemaan. Ja tietysti lauleskelemaan. Ilta meni taas kätevästi siinä.
Tällä kertaa jutut näin pikaisesti, Poika kyllästyy justiinsa viihdyttämään Vauvaa. Vääpeli pitää taas sulkeisia.