Valkoinen tilkkupeitto

Olipa kerran perheenäiti, joka halusi sänkyynsä uuden päiväpeitteen, koska vanha alkoi olla jo kovin kulunut. Koska hän harrasti tilkkutöitä, hän päätti tehdä peitteen itse. Hän leikkasi tilkkuja ja ompeli niitä yhteen. Peitto jäi kuitenkin kesken, unohtui kaiken muun työn ja tohinan alle, eivätkä väritkään tainneet olla ihan sitä, mitä perheenäiti halusi. Kuinka ollakaan, perheeseen syntyi kolmas lapsi, ja talo alkoi käydä ahtaaksi. Makuuhuone meni myyntiin muun talon mukana, eikä sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä, sehän ei ehkä käy uuden makuuhuoneen sisustukseen. Perhe muutti vuokra-asuntoon rakennusajaksi, eikä sinnekään toki kannata hankkia peitettä. Aikanaan talo valmistui sen verran, että perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Talo oli vielä kovasti kesken, eikä perheenäiti päässyt vielä sisustamaan uutta makuuhuonettaan. Perhe nakerteli taloa valmiiksi siinä muun toimen ohella, ja lopulta, puolentoista vuoden aherruksen jälkeen kaikki pääsivät muuttamaan omiin makuuhuoneisiinsa. Monen vuoden käytön jälkeen perheen vanhempien sänky alkoi olla siinä kunnossa, että se pitäisi uusia. Sänky oli kärsinyt kovia varsinkin viimeisessä siirrossa kellarista yläkertaan, se oli nimittäin niin suuri, että se ei mahtunut purkamatta portaita ylös. Alas se oli mahtunut vallan hyvin, koska silloin ei talossa vielä ollut ollut yläkertaan vieviä portaita siinä alakerran portaiden päällä. Suunnitelmissa oli vähän suuremman sängyn hankkiminen. Ei sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä. Kului vuosi, vähän toistakin, ja lopulta vanhemmat kävivät ostamassa itselleen uuden sängyn. Vihdoin viimein, monen vuoden odottelun jälkeen, kulunut vanha päiväpeite pääsi eläkkeelle ja perheenäiti ompeli uuden tilkkupeiton sängyn päälle. Sen pituinen se.

 

Sellainen tarina :) Uskomatonta, miten joskus tulee venytettyä asioita pitkään, syystä jos toisestakin. Uusi sänky on 180 cm leveä. (Nyt loppui tyttöjen narinat viikonloppuaamuina: "mee sinne päin, mä en mahdu tänne".)

 En viitsinyt yrittääkään tehdä koko sängyn kokoista peittoa. Tällä on kokoa 220*140 cm, ja senkin tikkaaminen oli ihan tarpeeksi hankalaa. Keräsin peittoon erilaisia valkoisia kankaita. No, onhan siellä muitakin vaaleita värejä seassa, ruskeaa, harmaata, lilaa ja muitakin.

 Pari käsinkirjottua kakkoslaadun pöytäliinaa leikkasin myös peittoon. Sinisellä langalla ristipistoin kirjottu oli puolikas liina, en yhtään tiedä, mihin toinen puoli lie joutunut. Kukkakuvioinen oli kahvitahrainen ja reikäinen.

 Peite riittää sängyn jalkopään peitoksi. Joskus voin tehdä toisen, värikkäämmän peiton pääpuoleen, ehkä, jos viitsin. Ajatus on, että värikkäämpää peittoa voisi sitten vaihdella vaikka vuodenajan mukaan. Valkoinen peite toimii melkein minkä kanssa vaan. Mutta toistaiseksi mennään näin, lakana saa näkyä peiton alta.

Valkoinen peite on ommeltu samanlaisista blokeista kuin tämä vaaleista kukkakankaista joskus vuosia sitten Tipulle ompelemani peitto. Blokki on hyvin yksinkertainen ja helppo ommella. Eri tavoin yhdistelemällä saa aikaan erinäköisiä pintoja. Valkoisessa peitossa blokkeja on vaikea hahmottaa, koska niiden välissä ei ole kaitaleita ja tikkaukset eivät korosta blokkien reunoja.

Tilkkupaja toimii vielä, vielä on suunnitelmia ja aloitettuja peitteitäkin. Neulepuolellakin on valmistunut parikin isompaa työtä. Kun nyt vain saisin ne kuvattua ja postattua.

Linna paperirullista

Sain käsiini ison tulostimen tyhjiä paperirullia. Mitähän niistä voisi tehdä? Rullat ovat todella tukevaa pahvia, pistosahalla, kuviosahalla ja reikäporalla saatiin rullat pätkiksi ja rei'ittyä. Ensimmäinen askartelu paperirullista on tällainen linna. Männynkävyt ovat kuvissa mukana ilmentämässä linnan kokoa.

 Tai kaksihan noita linnoja sitten lopulta tuli. Pupu päätti, miten mikin torni päällystetään. Neljässä on paperi päällä, yksi on maalattu. Pupu päätti myös, minkäväriset katot mihinkin torniin laitetaan ja miten tornit yhdistetään toisiinsa. Ja tietenkin myös koristeluista.

 Ovi linnaan piti saada. Päällystin rullasta irti leikatun kappaleen paperilla ja liimasin siihen pallon nupiksi.

 Ovi on teipattu niin paikoilleen, että se aukeaa ulospäin. Yhteen torniin piti tehdä kattoluukku ja lopuksi vielä köysitikkaat varrastikun pätkistä ja narusta, jotta asukkaat pääsevät kiipeämään kattoluukulle.

Tipulla on samanlainen linna tulollaan, vielä vähän vaiheessa. Pupun kanssa näperreltiin linna valmiiksi, kun Tipulla oli kaveri yökylässä ja Pupu tunsi itsensä yksinäiseksi, kun ei mahtunut koululaisten porukkaan.

Pieniä väkerryksiä

Mökillä on ylitarjontaa männynkävyistä. Tyttöjen kanssa kerättiin enimmät kävyt pihasta pois. Kuljetin yhden sangollisen kotiin askartelumateriaaliksi. Kotona ympäristön metsät ovat kuusivaltaisia, männynkäpyjä ei noin vain ole tarjolla. Ensimmäisestä käpyaskartelusta tuli tällainen:

 Pohjaksi kieputin muutamasta pajunvarresta ohuen kranssin. Sitten vaan kävyt kuumaliimalla kiinni kranssiin, ja lopuksi kerros valkoista spraymaalia. Useammalla kerroksella kranssista olisi saanut valkoisemman, mutta tämän ensimmäisen jätän näin.

 Viime silaukseksi suihkutin kranssin päälle sprayliimaa ja ripottelin valkoista kimalletta. Vähän piti saada glitteriä tähän työhön. Kranssi roikkuu nyt tuolla etuoven vieressä koekäytössä. Jos se kestää ulkoilmaa hyvin, teen näitä vielä lisää. Arvelisin, että heikoin kohta on joko kuumaliiman tarttuvuus pajuun tai pajun kuori. Tähän aikaan vuodesta kun pajun kuori ei ole kovin lujasti kiinni. Nythän ei ole mikään pajunkorjuuaika.

 Pupu sai pari viikkoa sitten sukat tunikasta ylijääneestä Miamista.

Samalla vauhdilla tein sukat myös Pupun kahdelle serkkutytölle. Pienimmät on tarkoitettu yksivuotiaalle, isommat neljä- ja viisivuotiaille.

Ensimmäinen lomaviikko on mennyt liesutessa pitkin kyliä. Kesän työputken jälkeen on ollut hoitamattomia asioita melkein koko viikoksi. Tilkkupajalla olen sentään ehtinyt istua, koulutyöt taas ovat jääneet luvattoman vähiin. Hyi, tuhma Ilosilmukka. Yritän parantaa tapani ensi viikolla.

Tilkkupajalla tapahtuu

Sain viimein valmiiksi keväästä asti tekeillä olleen tilkkupeiton. Tämän projektin aikaisempia vaiheita löytyy linkkiä seuraamalla. Ensin ajattelin tehdä peitosta tuon keskusta kokoisen. Tai oikeastaan ihan ensin leikkelin vain tilkkuja sen kummemmin laskematta ja sitten rupesin katsomaan, miten ne saisi yhdistettyä. Ei aina jaksa suunnitella niin tarkkaan. Käsityöt ovat minulle kuitenkin hupihommaa. Joka tapauksessa, ensin oli keskusta. Niin kuin kuvastakin näkee, keskustassa on tuollaisia simppeleitä blokkeja 48 kpl.

Keskustablokkien sivutuotteena valmistui satakunta tuollaista pienempää kahdesta kolmiosta muodostuvaa blokkia. Vähän aikaa ihmeteltyäni ompelin kaikki kolmioblokit pitkäksi nauhaksi ja reunustin keskustan sillä. Tässä vaiheessa mittasin peiton, sillä oli kokoa sellaiset 130x180 cm. 150x200 cm on normi-nukkumapeiton mitat, mistä syystä lisäsin peittoon vielä 10 sentin keltaiset reunukset joka puolelle. Näin siitä tuli fiksumman kokoinen. Riittää tarvittaessa vaikka päiväpeitteeksi.

Reunukseen meni kolmioblokkeja kuutisenkymmentä. Koska ompelin ne kaikki nauhaksi sen kummemmin laskematta, minulla on nyt nelisen metriä ko. nauhaa jemmassa. Lisäksi keskustan blokkeja jäi yli jokunen. Niistähän saisi kasattua vaikka pikkupeiton. Täytyys kattoo nyt.

Työrintamalla kesäpesti loppui ja koulu alkoi. Ilosilmukan opiskelu on monimuotoista, koululla menee suunnilleen viikko kuukaudessa. Lopun ajan ehdin sitten olla töissä, niissä vakitöissä, jotka jäivät kesäpestin ajaksi odottelemaan. Nyt on syksyn ensimmäinen kouluviikko, ja jälki sen mukaista: tähän mennessä on saatu kolme ryhmätyönä tehtävää laajaa harjoitustyötä, yksi parityönä tehtävä esitelmä ja lisäksi kolme henkilökohtaista harjoitustyötä. Mistään näistä ei ihan muutaman tunnin työllä selvitä. Tämän viikon jälkeen minulla on parin viikon loma, joka tässä tilanteessa näyttäisi tarkoittavan tiukkaa tasapainoilua koulutöiden, Pupun kotihoidon (en varmasti lähde raahaamaan tyttöä hoitoon, kun itse kerran olen kotona), kaikkien rästiin jääneiden kotitöiden, muutaman raksahomman sekä käsitöiden välillä. Ja kyllä, kaikesta huolimatta aion ehtiä tehdä myös niitä käsitöitä. Tuntuu siltä, että nyt on lisää tilkkutöitä tulollaan!

Eukko-sukat

Ravelryn perinneryhmässä on ollut puhetta kirjonta-aiheisesta tempauksesta. Ilosilmukalla alkoi päässä heti raksuttaa. Lopputulos on tällainen:

 Villasukat, naisten kokoa ja lankana seiskaveikkaa. Lankavalinnasta käy syyttäminen Novitan ja Suuren käsityölehden kirjoneulesukkakilpailua, jossa sukat pitää nimenomaan toteuttaa seiskaveikasta. Sukat ilmoittivat nimekseen "eukko". Jostain syystä jotkut kutileet osaa esitellä itsensä.

 Sukat sopivat justiin omaan jalkaan ja kokemus on osoittanut, että kelpaa ne silloin monelle muullekin. Tykkään näistä niin paljon, että en taidakaan hennoa lähettää näitä kilpailuun. Kilpailutöitä kun ei saa takaisin. Ja sen verran ikävä tällaista kirjoneuletta, jossa lankaa joutuu sitomaan usein nurjalla puolella, on tehdä, että en taida viitsiä tehdä toista paria kilpailuun. Tai ehtiäkään, ei sen puoleen. Näiden sukkien myötä julistan joululahjapajan avatuksi!

No mitä tekemistä näillä sitten on kirjonnan kanssa? Alla ote kirjontakirjan kuvista. Se puhukoon Ilosilmukan puolesta.

 Sieltähän ne eukot löytyi. Kirjan olen saanut ilman kansia ja osa sivuista irti anopilta joululahjaksi. Ensimmäisellä tallella olevalla sivulla on nimi "Karjalainen kirjonta", mitään muita tunnistetietoja kirjasta ei löydy. En löydä sitä netistäkään nimellä hakemalla.

Toinenkin kirjoneulesukkapari on tekeillä, nyt pääsi vaan käymään niin, että harmaa lanka loppui kesken, enkä ole vielä saanut hankittua sitä lisää. Onneksi on muita lankoja, muutenhan tässä tulisi hätä.

Mummun muistolle

Ilosilmukka oli eilen hautajaisissa. Äidin äitini nukkui pois hiljattain 91 vuoden iässä. Mummu oli viimeiset vuodet fyysisesti huonossa kunnossa. Heikko sydän vei voimat ja sairaalajaksojakin tuli silloin tällöin. Myös näkö heikkeni taipaleen loppua kohti. Viimeisinä vuosina mummu virkkasi ja neuloi näppituntumalta, kun silmistä ei enää niin tarkkaan työhön ollut apua. Mieli oli kuitenkin kirkas ja iloinen joka kerran, kun mummua käytiin katsomassa. Ihan viimeisiin aikoihin asti mummulla oli aina lapsille jotain itse tehtyä annettavaa. Vielä 90-vuotispäivillään hän jakoi lapsenlapsenlapsilleen neulomiaan eläinhahmoja.

Vaikka mummu muutti tästä ajasta ikuisuuteen, mummun perintö elää vahvana. Ilosilmukka kantaa omalta osaltaan sitä eteenpäin käsitöiden muodossa.

Vuonna 1964 mummu kirjoitti runoon näin:

”Elon tie,

- rikas tie,

- kirkas tie,

vihdoin viimein kotiin vie.

Ajan tuska

- surun kukka,

- murheen kukka.

Siell’ ei enää nouse musta.”

Mummu on nyt päässyt kotiin pitkän taipaleen jälkeen. Kaikki kipu ja sairaus on poissa. En sano hyvästi, sanon näkemiin. Taivaan kodissa kerran tavataan taas.



”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”

Sananl. 4:18

Mummua lämmöllä muistaen
Ilosilmukka.

Husqvarna

Talouden Singerit ovat saaneet kilpailijan. Viikonloppuna meille muutti uusi poljettava ompelukone, tällä kertaa merkiltään Husqvarna. Tämä kone on oikeastaan Pojan, mutta ainakin vielä Poika antoi ilomielin koneen minun hallintaani. 

 Vanhastaan näitä on täällä maalla kutsuttu nimellä "husovarna", ei ole vaikea arvata miksi. Q:n poikkiviiva on melko olematon nysä, eikä lukutaitokaan ehkä ole ollut silloin ennen vanhaan ihan yhtä vahva kuin nykyään.

 Logo on varsin komea kruunuineen ja seppeleineen. Melkein voisin sanoa, että tämän jalka on kauniimpi ja sirompi kuin Singereissä.

 Eikä koristelukaan jää jälkeen. Hieno kone! Tämän yksilön koneisto on todella hyvässä kunnossa. Kone on ollut viimeiset vuodet kylmillään olevassa talossa, sitä ennen todennäköisesti sisällä lämpimässä. Koneisto on hyvässä öljyssä ja käy kevyesti ilman mitään krohinoita tai muitakaan sivuääniä. Sarjanumero löytyy koneen jalustasta. Haku "singer serial number" vie helposti sivuille, joilta löytyy Singerien valmistusvuosia ja jopa tehtaita sarjanumeron perusteella. Vastaavalla haulla "husqvarna serial number" löytyy ohjeita, mistä moottorisahasta löytyy sarjanumero. Muutenkaan Husqvarnasta ei tunnu löytyvän juuri mitään. Minulla ei siis ole mitään hajua tämän koneen iästä, ihan veikkauksena voisin heittää 1900-luvun alkupuolen.

 Pöytätaso on ilmeisesti öljytty, kovasti se on päässyt kuivumaan ja muitakin vaurioita näkyy. Koneen mukana on myös se puinen koppa, joka kuuluu koneen päälle, mutta se on rikki. Päätylevyt ovat onneksi ehjät, joten pientä toivoa on, että joku osaisi vetää päätyjen päälle uudet viilut.

Pöytätason ja jalustan kuvioiden kulumisesta näkee, että koneella on ommeltu aikoinaan paljon. Pöytätason kuviot on tehty intarsiatekniikalla, alla lähikuva.

10 sentin kolikko on mukana osoittamassa mittakaavaa. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota pienenpienistä erivärisistä puupaloista tehtyyn mittanauhamerkintään. Siihen aikaan oli vielä aikaa näprätä. Pöytätaso on ilmeisesti alunperin öljytty. Täytyy öljytä se pariin kertaan ja katsoa, tuleeko siitä siistimmän näköinen.