Tilkku- ja lankavarastojen tyhjennystä

Muistin pari viikkoa sitten, että minunhan piti tehdä tilkkupeitto vietäväksi Lappiin, kun kämpällä oleva ikivanha vuodesohva alkaa jo ikävästi repsottaa. Tilkkupeitolla saisi repsotukset mukavasti piiloon. Pääsiäiseksi piti saada valmista, joten hommiin oli ryhdyttävä. Peitto on tehty samalla pikatekniikalla kuin viime kesäiset muumipeitot. Kankaina käytin tällä kertaa vuosikausia tilkkuvarastossa marinoituneita sini- ja vihersävyisiä kankaita. Logiikka meni suunnilleen niin, että kun en näistä oikein tykkää, saan ne pois pyörimästä, kun Lapissa kuitenkin ollaan niin vähän, ettei peittoa tule juuri katseltua. Ei sillä, ihan nätti tämä minusta on, värimaailma vain ei ole oikein mieleinen.

Peiton koko on suunnilleen 160*160 cm. Käytin tällä kertaa ohutta täytevanua, että sain peitosta vähän kevyemmän ja pienemmän. Kulku kämpälle on sen haastavaa, että koolla ja painolla on merkitystä. Talvisaikaan autolla pääsee parin kilometrin päähän, siitä jatketaan moottorikelkalla, ketä kyytiin mahtuu ja loput väet suksessa.

Lankavarastoja tyhjentelin neulomalla alennuksesta ostamastani Novitan Rose Mohairista paidan. Pitsimalli on Neulojan käsikirjasta, muuten ihan omasta päästä. Pääntieltä aloitin, enkä taaskaan tiennyt aloittaessani, mitä tuleman pitää. Ja näin siinä sitten kävi. Investointi lankaan oli sen verran pieni, sekä rahallisesti että ajallisesti, että uskaltauduin tekemään hassun vinon helman. Ja kyllä nuo hihat ovat oikeasti ihan saman mittaiset...

Lisää hyödytöntä puuhastelua

Helmikuussa valmistunut risukranssi on siitä asti roikkunut ovenpielessä orvon näköisenä. Tipun synttäripöytään tekemästäni perhoskranssista jäi yksi paperiperhonen yli. Liimasin sen kranssiin, lisäksi tekoterälehtiä ja timantti. Meni pikkuisen hempeilyn puolelle tämä projekti... Saa nähdä, kauanko tuollaiset koristeen pihalla kestävät. Katoksessa nämä toki ovat. Kestää sen minkä kestää. Kivahan näitä on muutenkin aika ajoin vaihdella.

 Nappasin kukasta vielä lähemmän kuvan. Kukan pohjana on pyöreä kartonginkappale. Liimasin siihen terälehtiä ulkolaidalta alkaen, ja timantti keskelle peittämään liitoskohta. Eipä enää näytä niin orvolta.

 Askartelupiirin aiheena oli tällä kertaa pääsiäisaskartelut. Taikalehden ohjetta mukaillen tein pari munakoristetta. Meillä ei tule pääsiäiseen kovin paljon panostettua, se ollaan yleensä reissussa. Työntäyteinen kevätkausi on hyvä katkaista, kun saa neljän päivän töistä poissa ololla kymmenen päivän loman.

 Käsityöpuolella tuntuu teemana olevan edelleen hyödyttömyys. Pionikoristeiden ohje on samasta paikasta kuin aikaisemmin postaamani Helena-pupun, Susan Cropperin kirjasta "Virkkaa uusvanhaa". Tässäpä nämä tulikin sen kirjan parhaat ohjeet kokeiltua. Tein kukkasia neljä kappaletta, yhden ehdin näppärästi antaa pois ennen kuvaamista. Lankana käytin Nallea, siitä kun löytyi varastoista ihan kiva värivalikoima. Ompelin takapuolelle hakaneulat, jotta kukat saa kiinnitettyä rintapieleen tai laukkuun.

 Loppuviikon ja viikonlopun aikataulu on rytmittynyt mukavasti: torstai-iltana lueskelin perjantain koetta varten mekaniikkaa, aiheena staattisesti määräämättömät rakenteet (voin ihan vilpittömästi sanoa, että tähän asti mekaniikka on ollut ihan kivaa, tämä ei enää ollut), perjantai-iltana tein mallitöitä lauantain pääsiäisaskarteluun, lauantaina aamupäivä meni siivotessa, alkuiltapäivä askartelussa, sen jälkeen leipoessa Tipun syntymäpäiviä varten ja loppupäivä aloitellessa synttäreitä varaslähdöllä veljen perheen kanssa, tämä sunnuntaipäivä onkin sitten ollut juhlapäivä. Oikein rupesi harmittamaan, kun porukat puhuivat, että on hankikanto ja aurinko rellottaa taivallaa. Ehdittiin syntymäpäivien jälkeen sentää pihalle mekin.

 Suunnattiin tyttöjen kanssa naapurin pellolle. Minä toimin kopparina alapäässä, ettei muksut laske päistikkaa pöpelikköön. Tuolta ne kohta tulee alas, ja vauhdilla. Muutaman laskun jälkeen tässä pienemmässä mäessä tuumattiin lähteä kokeilemaan isompaa.

Tästä alas, juu. Matkaa tuonne pellon alareunan pusikkoon tulee hyvinkin sata metriä. Ylöspäin jurpattavaa on tarpeeksi pitkästi, hanki kantoi ja hauskaa oli.

Hyödytöntä puuhastelua

Vaihdoin tässä pari kuukautta sitten puolipäivätyöt kokopäivätöihin, sillä puheella, että sitten en enää kanna koulutöitä kotiin, vaan teen ne töissä. Eikö kuulostakin hyvältä suunnitelmalta? Opintojen suhteen tämä kevät on hyvinkin tehokas: 9 eri kurssia, joista kertyy 30 opintopistettä. Lähiopetustunteja näin aikuisopiskelijalle tulee suunnilleen viisi per opintopiste, etätöitä puolestaan ihan tarpeeksi tähän muun homman lisäksi. Suunnitelma toimii hienosti. Tai toimi siihen asti, kunnes satuin saamaan kesäksi uusia töitä. Olisin halunnut aloittaa kesän pätkän toukokuussa, mutta kun ei. Pitää aloittaa jo huhtikuussa. Uudet työt ovat ihan jotain muuta, kuin mitä nyt teen, paremmin opintojani vastaavia, ja olen kyllä innoissani. Mutta koulutöitä en toki pysty siellä enää työaikana tekemään. Normaalit kokopäivätyöt vaihtuivat siihen, että töissä teen niin paljon koulutöitä, kun ehdin ja kehtaan, ajelen kotiin, ruokin lapset ja jatkan siitä, mihin työaikana jäin. Isännältä ei tähän aikaan vuotta tarvitse juurikaan kotona apua odottaa, sen verran työkiireitä tahtoo olla hänelläkin. Tässä menossa takki on tyhjentynyt yllättävänkin nopeasti. Ensi viikolla on taas lähiopetusviikko, siellä aloitetaan maanantaina tehokkaasti esitelmän pidolla ja rakennusfysiikkaan liittyvällä kokeella. Viikonloppuna olisi pitänyt opiskella ja katsella vielä sitä esitelmää. En vain ole saanut nenää kiinni kirjaan ja esitelmäaineistonkin unohdin töihin. Isäntä lupasi sentään hakea aineistoni, kun kuitenkin ajelee tänään työpaikan ohi. Eilinen räntäsateinen lauantaipäivä meni kokonaan kotona hissutellessa, edes ulos ei viitsitty lähteä. Mitään hyödyllistä ei tullut tehtyä. Tipun kanssa näperreltiin tällaisia lintumökkejä vuoden takaisen Taikalehden pääsiäisnumeron ohjeilla.

 Mökit menevät Tipun synttäreille ongintapalkinnoiksi. Niin söpöä, niin hyödytöntä ja niin terapeuttista. Unohdin muuten kameran purkujohdonkin töihin, ja näppäsin kuvat kännykällä. Ja sen kyllä huomaa, sorry... Mökit saa katosta auki ja tarranauhan kappaleella taas kiinni. Tänne on tarkoitus laittaa jotain pientä sisälle ongintaan. Mökin korkeus on 10 senttiä, joten sisälle sujahtaa kätevästi vaikka suklaamuna.

Vielä tämänkin aamupäivän suurin saavutus on ollut näiden näpertely. Nyt on suunnitelma sellainen, että kohta syödään, sitten mennään muksujen kanssa vähän pihalle saamaan aurinkoa, ja sen jälkeen jaksan lopulta katsella vielä huomiseen kokeeseen rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeita ja rakentamismääräyksiä. Suunnitelma on hyvä, saa nähdä, kuinka käy toteutuksen kanssa.

Orvokki-peitto

Suvun nuorimmainen sai viime kesänä yhdeksi nimekseen Orvokki. Minulla oli ollut jo pitempään ajatuksena kokeilla, miten ristipistomalli vääntyisi tilkkutyöksi. Koska en ollut pikku-Orvokille vielä omaa peittoa tehnytkään, päätin yrittää huitaista kaksi kärpästä yhdellä läpsäyksellä. Tikkaus jäi jostain syystä kesken ja peitto uhkasi jo muuttua ufoksi. En kuitenkaan pidä siitä, että minulla on useita töitä samalla tekniikalla kesken yhtä aikaa, ja tilkkukuumeen painaessa päälle sain itseäni niskasta kiinni ja ompelin peiton valmiiksi. Orvokki-peitto ehti juuri sopivasti pikkuneidin yksivuotislahjaksi. 

Peitolla on kokoa suunnilleen 120 x 120cm. Yritin korostaa tikkaamalla orvokin muotoa, jotta kukkanen erottuisi edes jotenkin tästä sekamelskasta. Tausta olisi saanut olla yksivärisempi. Noo, tulipahan kokeiltua tätäkin. Ei näistä päähänpistoista tahdo muutenkaan eroon päästä.

Ompelin kukan keskustaa koristamaan läjän nappeja. Eihän nyt yksivuotias enää näitä syö, eihän? Napit on kyllä lujasti kiinni. Ja jos vanhempia hirvittää, niin äkkiäkös nuo tuosta irti leikkaa, terveisiä vaan yksivuotiaan isälle ja äidille!

Risuja ja tilkkuja

Aurinkoisena lauantai-iltapäivänä lapsia ulkoiluttaessa vääntelin risuista uuden kiemuran. Vasemmanpuoleisen tein jo aiemmin, oikeanpuoleinen on uusi. Vähän hassu tästä tuli...

 Aikaisemmin arvelin, että tilkkutöitä taitaa olla tulossa lisää. Ja tulihan niitä. Peiton koko on suunnilleen 190 x 160 senttiä. Se on kasattu erilaisilla pikatekniikoilla tehdyistä blokeista, eksyi sinne sekaan muutama ohion tähti -blokki ja jokunen ihan vain kankaasta leikattu neliö. Tämmöinen pikatyöhän tämä on.

 Tikkasin peiton kolmessa osassa, koska tuon kokoisen työn tikkaaminen kerralla on aika hankalaa. Sitten ompelin osat yhteen, tikkasin vähän lisää ja huolittelin reunat kaitaleella. Mihin minä tätä peittoa sitten tarvitsen? Alla on kuva minun käsityötuolistani. Työvalo sitä pitää olla, ja käsityökori. Lisäksi vakiovarusteisiin kuuluu jalkajakkara ja kokoelma kaukosäätimiä, usein myös torkkupeitto. Nojatuoli on kyllä mukava, mutta kangas ei miellytä. Luulisin tuolin olevan melko vanha, verhoilu lienee jostain 80- luvun lopulta tai 90-luvun alusta. Ehjä ja siisti sinänsä, mutta niin tylsä.

 Tässä tuoli on saanut ylleen uuden mekon. Istuintyyny on vielä tarkoitus päällystää jollain paremmin sopivalla kankaalla. Enpä nyt tiedä, mitä tästä sanoisi. Saapa nähdä, jääkö peitto tuolin päälle vai ei. On tämä kuitenkin parannusta aikaisempaan.

 Takapuolelta laitoin peiton nipsulla kiinni. Eiköhän se nyt pysy paikoillaan. Ja käsityökori sen kuin pursuilee... kukahan sen siivoaisi ja laittaisi kaikki puikot ja lankakerät paikoilleen?

Sukat

Aloittelin näitä sukkia reissuneuleena, samalla kun tein edellisen postauksen villatakkia. Ei tuollaista yhtenä kappaleena tehtävää villatakkia viitsi mukanaan raahata. Ihan perussukat, kärjestä aloitin, tiimalasikantapää siten, että lisäsin ennen kantapäätä muutaman silmukan ja kavensin kantapään jälkeen pois. Kärjestä aloitukseen minulla ei mitään patenttiratkaisua ole, se tulee tehtyä joka kerta fiiliksen mukaan, milloin milläkin tyylillä. Lanka on äidiltä saatua, vyöte on kadonnut jo ennen kuin langat tulivat edes äidille. Kovin paljon villaa langassa ei ainakaan tuntuisi olevan, tuntuu enemmän puuvillalta. Olisi kiva tietää, mitä langassa on. Huikkaa ihmeessä, jos tunnistat langan! Tein sukat 3 mm puikoilla, 2,5 mm:n puikot olisivat myös voineet käydä. Nuo kolmoset vaan istuvat käteen niin paljon paremmin, kuin ohuemmat. Harjoituksen puutetta varmaan. Ja juu, näkyypä kivasti punaiset legginsit sukanvarresta läpi ja meidän normaali (epä)järjestys taustalla. Ei mitään paineita tuollaisista pikkuseikoista ;)

Kutileita, virkkuita, kehruita ja ompeluksia

Vuoden alusta asti puikoilla ollut villatakki valmistui viimein. Katsellessani näitä kuvia huomasin, että langassahan on värieroja! Apua! Neuloessa en huomannut yhtään, mutta nyt kun valokuvassa huomasin ja syynäsin takkia auringonvalossa, niin onhan niitä, värieroja. Höh! Minkäs tälle nyt enää tekee?

 Villatakki on neulottu ohuesta merinolangasta kolmosen puikoilla. Minulla oli lankaa 600 grammaa. Aloitin yläpäästä neulomalla yhtenä kappaleena tasona. Pääntien levennykset, raglanlevennykset ja kuvioneuleet yhtä aikaa antoivat... ööh... tarpeeksi haastetta neulomiseen. Seuraavaksi tein kauluksen, sitten hihat ja sen jälkeen miehustan loppuun. Yhden 25 gramman kerän uhrasin vyön neulomiseen, muuten annoin mennä niin kauan kuin lankaa riitti. En pura, en. Värjäämistä olen kyllä harkinnut, luonnonvalkoinen kun ei muutenkaan ole mikään lempiväri. Vieläköhän väriero näkyisi, jos värjäisin villatakin? Uskaltaisinko kokeilla?

 Tässä villatakki takaapäin ja vyön kanssa. Juu, on se parempi ilman vyötä. Sama kuvioneule toistuu hihoissa, takakappaleella ja puolikas siitä etukappaleella. Alla vielä kuva kuvioneuleesta: normi-6s-palmikoita, kahden s:n levyisiä pikkupalmikoita ja verkkokuvio ristityillä silmukoilla. Ei siis mitään monimutkaista.

 Vielä kuva etukappaleen levennyksistä. Pääntien levennykset tein niin, että nuo napituskaitaleen viereen tulevat palmikot ovat mukana ylhäältä asti. (Mitä merkitystä tällä sitten on, palmikot kun jäävät yläpäästään kauluksen alle...) Tein sekä symmetrian vuoksi että työtä helpottaakseni raglanlisäykset kuvioneuleelle samalla tavoin etu- ja takakappaleella ja hihoissa. Näinhän hihoihin tulee sama silmukkamäärä kuin etu- tai takakappaleelle, mikä ei oikein käy, jos en halua tosi kittanaa miehusta tai hirmu leveitä hihoja. Sain miehustaan lisää silmukoita päättämällä, että raglanlevennysten keskellä oleva palmikko kuuluu miehustaan. Ihan tuossa kuvan alareunassa näkee, miten palmikko menee kokonaan miehustan puolelle. 20 silmukkaa lisää miehustaan autoi mittasuhteita kummasti.

 Sitten niihin virkkuisiin. Villatakin valmistuttua virkkasin Pupulle pupun. Pupun ohje on Susan Cropperin kirjasta "Virkkaa uusvanhaa". Kirjan pupu oli niin suloinen, että se piti päästä tekemään.

 Tehdessä selvisi, miksi mallipupun toinen käsi oli tehty eriväriseksi kuin pupu muuten: kaksi kerää pinkkiä riitti justiin näin tehtynä. Pupu meinasi viedä tämän käsistä jo keskeneräisenä :)

 Pupu antoi pupulleen nimen Helena. Tässä Helena vielä sivusta. Helena on tainnut muistaa tulla ruoka-ajaksi kotiin, sen verran vatsaa löytyy. Helena on kuulemma Inka-nallen paras kaveri. Jotain samaa kaverusten ruumiinrakenteessa kieltämättä on.

Kehrännytkin olen, aina välillä. Kummallista, mutta nyöri tuntuu olevan jatkuvasti liian tiukalla nykyään. Olen jo pariin otteeseen vaihtanut pidemmän nyörin, kun aloittaessani sain olla jatkuvasti tiukkomassa nyöriä. Säie kyllä tuntuu ohenevan myös jatkuvasti, ja vaatiihan ohuempi säie enemmän kierrettä, siis enemmän jarruttelua. Hankin 200 grammaa merinoa, josta nyt on kehrätty 150 grammaa, ja kerrattu kaksisäikeiseksi.

 Pieni ongelma näiden lankojen kanssa tosin on: ensimmäinen 50 grammaa sisältää 64 m lankaa, toinen 50 grammaa 75 metriä ja kolmas 130 metriä. Mitenkäs näistä sitten mitään neulotaan? Tällä menolla viimeisestä 50 grammasta tulee jo 160 metriä. Tuskinpa kuitenkaan...

Ompeluksista on tällä kertaa vastuussa Tipu. Pala valkoista fleeceä, vähän valkoista lankaa ja täytevanua, neula, pari nappia, pala kangasta ja paljetti. Näistä aineksista Tipu kokkasi pienen kissan. Ihan itse. Tyttö vain hipsii omia aikojaan kellariin ja tulee sieltä tunnin päästä näyttämään aikaansaannoksiaan. Taitava Tipu! Neulominen tai virkkaaminen ei tosin tunnu kiinnostavan, ainakaan vielä. Ommellen saa nopeammin valmista.