Vanha käy hitaaksi

Tämä vanha läppäri on käynyt hermojarepivän hitaaksi. Käynnistyminen kestää minuuttitolkulla. Isäntä ilmeisesti kyllästyi ja osti itselleen töihin uuden. Vanha jäi mun blogikoneeksi ja Tipun pelikoneeksi.

Ostin kirpparilta tyttöjen trikoohousut ja poolopaidan, suunnilleen kokoa 150. Housut muuttivat muotoaan tällaisiksi:

Arkihame Tipulle. Tipu inhoaa housuja (omien sanojensa mukaan). Vain legginsit ja sukkikset kelpaavat. Ja hameet. Tämä on tarpeeksi pitkä, että kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla ja tarpeeksi lyhyt, että mahtuu ulkovaatteiden alle. Yläosan kavensin housujen yläosasta, vyötärökuminauha on vanha. Alaosaan yhdistin housujen leveät lahkeet. Helmapäärmekin on siis vanha. Onpa epähavainnollinen kuva.
Tein lahkeenkappaleista vielä pari pantaa. Lahkeen leveys riitti sopivasti pään ympäri. Tässä kuvassa Tipulla on molemmat päässä.

Paidasta tuli tällaisia:

Toinen hame Tipulle. Hameen pituus on reilut 30 cm, mikä riittää Tipulla polven yläpuolelle. Leikkasin paidan kainaloiden kohdalta poikki ja tein kuminauhakujan yläreunaan.

Hihat kiljuivat haluavansa housuiksi. Pupulle niistä ei kuitenkaan olisi riittänyt, Tipun Helmi-nukke sen sijaan sai housut. Tai Tipun mielestä nämä on legginsit. Lahkeet = hihat, ompelin vain haarasauman ja kaitaleen vyötärölle.

Poolokauluksesta ompelin vielä Helmille pannan täydentämään ulkoilulookia. Helmihän haluaa aina olla tyylikäs.

Materiaalit näihin maksoivat kirppiksellä hurjat 1,80 euroa.

Sairastelua

Tipun mahatauti meni yhdellä roiskauksella eteisen lattialle. Pupu aloitti oksentelun viime yönä viideltä (parin tunnin sängyssä munkuamisen jälkeen). Sisällä ei pysynyt sen paremmin vesi, mehu kuin äitinmammukaan. Puoli yhdeksän jälkeen se lopulta nukahti tisulle ja jatkaa nyt uniaan sängyssään. Toistaiseksi oksentamatta. Jospa se siitä rupeaisi menemään tältäkin ohi.

Lauantaina päästiin kuin päästiinkin rakennusmessuille. Silloin sattui molemmille tytöille terve päivä. Sattui niin hassusti, että tuli tehtyä hankintojakin uuteen kotiin: jääviileäkaappipakastin, uuni ja liesitaso. Ja kaikki mustia. Siitä seurasikin ongelma: miten saada valkoinen tiskikone käymään samaan keittiöön? Suunnittelin jo, että hankin joko mustaa tarkoitukseen sopivaa kontaktimuovia tai valmiin mustan sisustustarran ja liimaan sen tiskikoneen oveen. Ja voisihan niihin mustiin oviin sitten liimata valkoisia tehosteita.

Tällaisia olen väkerrellyt uudella lelullani. Huivia meinasin. Näistä tulisi kyllä kaunis pikku ponchokin, mutta ei taida lanka riittää. Pää alkaa taas täyttyä ideoista, joita näiden kukkasten kanssa voisi kokeilla. Esim. minkähänlainen tulisi, jos tekisi kaksinkertaisen kukkasen niin, että alapuoli olisi toisella värillä kuin yläpuoli?

Nyt tekisi mieli tyrkätä Tipu katsomaan jotain filmiä ja kaivautua itse peiton alle Pupun viereen. Eilisen herätys puoli kuudelta ja viime yön mahatautisen hoitaminen vaatii verojaan.

Kutileita ja virkkuita

Inga's Crocheted Bag valmistui. Jätin - ainakin toistaiseksi - reunuksen virkkaamatta, koska lanka loppui. Tällä peesailen Project Spectrumia. Ja sekoittelen omalta osaltani Virkkausringin kevätsoppaa.

Välityönä kutaisin Pupulle lapaset jämälangoista. Molemmille tytöille pitäisi tehdä vielä parit lapaset, keväällä niitä tarvitaan. Koko näissä raitalapasissa on pieni, Pupulla on pikkuiset kädet.

Sain uuden lelun. Saattaa olla, että tällä pajalla valmistuu lähitulevaisuudessa tarpeellisten lapasten sijaan hauskaa rosee-pitsiä!

Suunnitelmia

Messuille pitäisi päästä. Rakennusmessuille, kun kerran rakennetaan. Suunnitelma oli seuraavanlainen:
Mummu ja pappa tulevat meille lauantaina ja päästään Isännän kanssa kahdestaan matkaan.
1. muutos: pappa ei pääsekään. No, eipä se mitään. Toisen suunnitelman mukaan mummu tulee siis yksin.
2. muutos: Pojalla onkin lauantaina koulupäivä. Voi ei. Kolmas suunnitelma meni jotenkin näin: Isäntä tai minä käy nakkaamassa Pojan koululle kahdeksaksi, ajaa sitten takaisin kotiin, ja vielä ehditään kymmeneksi messuille. Toivottavasti toinen pappa tuo Pojan kotiin, ettei meidän tarvitse taas ajella kylälle päin.
3. muutos: Isäntä menee perjantaina seminaariin, eikä siis ehdi tuoda Poikaa kotiin. Neljäs suunnitelma: Poika menee koulun jälkeen mummolaan ja jää yöksi sinne. Menee sitten sieltä lauantaina kouluun. Pappa tuo Pojan kotiin lauantaina johonkin aikaan. Toinen mummu tulee meille aamulla paimentamaan tyttöjä ja me Isännän kanssa painellaan messuille.

Tähän asti siis hyvä näin. Tipu on lisännyt jännitysmomenttia: eilen illalla kerettiin justiin jumpasta kotiin, kun se oksentaa roiskautti eteisen lattialle. Minä jo ehdin ihmetellä, että miten se lähti jumpasta niin säyseästi kotiin. Yleensä kotiinlähtö aiheuttaa vähintään kohtuullista kitinää, joskus jopa itkua ja parkua. Onneksi tuo eilisiltainen näyttäisi jäävän ainoaksi, tänään on jo vähän maistunut ruokakin. Toivotaan nyt, että päästään lähtemään.

Meillä asustaa linssilude. Tällaisia otoksia sain tänään, kun yritin kuvata takan reunuksella kassintekelettäni:
Niin missä se kassi olikaan?

Seuraavassa kuvassa kassikin oli jo näkyvillä.
Tässä se sitten on:

Ruttuinen kuin mikä, en ole sitä vielä prässäillyt tai pingotellut. Ohje on
Inga’s crocheted bag, mutta isompana. Näköjään. Mustavalkoisesta tulosteesta yritin sihdata kerroksia, ei sitten osunut kohdalleen. Ei se mitään, näin lapsiperheessä on kyllä tarvista isommallekin kassille. Lankaa on jäljellä tuo kuvassa näkyvä nökkönen ja sangat ja reunan huolittelu puuttuvat vielä. En viitsisi ostaa enää 7 veikkaa, sille on niin vähän tarvista. Täytyy varmaan soveltaa taas jotain.

Mitä tarvitaan...

...se tietysti tehdään! Huomasin viime yönä, että tarvitsen välttämättä uuden laukun. Sellaisen lyhytripaisen, ei mitään olkalaukkua. (Kukapa nyt sellaista ei tarvitsisi?!) Aamulla suoritin kaivauksia kangasvarastossa ja löysin palan punaista vuosikertaensteksiä. Ja näin siinä sitten kävi: Vetoketju pitää kutsumattomat vieraat (kuten Pupun) poissa laukultani. Vetoketjujen värivalikoima varastossani oli melko suppea: valkoinen tai tummansininen... öh...
Poika sai ostaa synttärilahjaksi itselleen kännykän. Vanha olikin jo hajalla. Minä sanoin, että pidä puhelin sitten pussissa, että kameran linssi ja näyttö eivät naarmuunnu. Poika siihen, että tee pussi. (Hyvin koulutettu: ostamisesta ei ollut mitään puhetta.) Ja minä tietysti tein. Sen kerran, kun Poika jotain käsitöitä pyytää tekemään.
Vihreä on Pojan uusi pussi, värikäs on ystävältä saatu lahja ja palvelee minun kännykkäni suojana. Minusta on kiva saada itsetehtyjä lahjoja. Ihanaa, että joku on viitsinyt nähdä vaivaa minun lahjani eteen! Harmi vain, että niitä tulee niin harvoin.

Lanka Pojan pussissa on Seitsemän veljeksen vihreää Polkkaa. Tämä lankahan oli keskenloppumisuhan alla jo edellisessä postauksessa, mutta kuinkas kävikään? Kuvitelkaa: Isäntä toi minulle lankaa kylältä, kun soitin ja sitä pyysin! Ja vieläpä juuri oikeaa lankaa. Voi minua onnen tyttöä!

Kevätsoppaa

Eilen liesuttiin koko päivä. Aamupäivällä käytiin äiti-lapsipiirissä, sitten kilpakiireellä laittelemaan Pojan synttärivieraille herkkuja, ja kun talo taas tyhjeni, mekin lähdettiin tyttöjen kanssa illalla vielä satujumppaan. Tänään onkin sitten kiva olla kotona. Ei mitään ohjelmaa (paitsi tietysti pyykinpesua, ruoanlaittoa, vaipanvaihtoa, ulkoilua...)

Virkkausringin kevätsoppaa yritän minäkin keitellä. Tällaista:

Paloja on valmiina seitsemän, kahdeksas vielä tulollaan. Vielä toiset kahdeksan pitäisi koukutella. Lanka loppuu kesken ilman muuta. Pitäisi viitsiä ajella kylälle asti, että saisi lisää.

Lisää Versoja

Toiset sukat valmisuivat ja kerä loppui. Ylöspäin kasvavat Versot etsivät kotia, niin että jos joku tuttu sattuu käymään täällä ja väri ja malli miellyttää, niin ottakeehan yhteyttä. Koko näissä on siinä 37-39. Tässä vielä yhteispotretti. Näitä voisin tehdä vaikka lisääkin!