Kovanlainen viikko

Arvonnasta on vierähtänyt kohta viikko ja TiiQ joutuu vain odottelemaan palkintoaan. Kulunut viikko on ollut niitä, joita en välittäisi elää uudelleen. Aikaisemmassa postauksessa taisin kirjoittaakin, että Pupu on tullut kipeäksi. Tauti eteni sitä vauhtia, että käytin keskiviikkona Pupua terveyskeskuksessa, kun kuume keikkui 40 asteessa vaikka annoin lääkettä, ja tyttö lakkasi melkein syömästä ja juomasta, oksentelikin. Terveyskeskuksesta ajettiinkin sitten keskussairaalaan nesteytykseen. Sen verran kävin kotona matkalla, että nappasin koulureppuni mukaan, torstaina sattui olemaan vielä viimeinen koe, enkä ollut vielä ehtinyt lukea siihen. Tyttö pikkuinen laitettiin tiputukseen ja kahdella eri lääkkeellä saatiin kuume pysymään jotenkin kurissa. Voi miten pieneltä se näytti sairaalan sängyssä! Siinä sängyn vieressä yritin sitten paneutua betonitekniikkaan, ja yö meni patjalla sängyn vieressä ja sairasta tyttöä hoidellessa. Torstaina Isäntä tuli päästämään minut kokeeseen sekä viettämään seuraavan illan ja yön Pupun kanssa. Minä ehdin juuri ja juuri syödä ja käydä suihkussa ennen Tipun joulujuhlaa. Sitten kotiin, Tipu nukkumaan ja sen jälkeen palauttamaan syksyn viimeiset koulutyöt. Sain työt lähtemään vähän yli kymmenen. Seuraavana aamuna Tipun koulukyyti lähti seitsemän jälkeen, ja minä ajelin taas sairaalaan päästämään Isännän välillä töihin. Perjantaina tulehdusarvot saatiin laskuun ja tippa pois ja Pupu pääsi jo liikkeelle huoneessaan. Iltapäivällä päästiin kotiin, antibioottikuuri eväänä. Kuumeinen hengitystieinfekio taisi olla lopullinen diagnoosi. Kipeä Pupu vieläkin on, kuume taisi tänäänkin iltapuolella nousta 38 asteeseen. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa, Pupu jaksaa leikkiä ja syö ja juokin jo. Ja onhan tuo kuume ihan eri tasolla kuin alkuviikosta. Kummallista, miten iloinen äiti voi olla siitä, kun lapsi käy potalla pissaamassa säännöllisesti!

On minulla yksi kuvakin:
Tässä Pupu esittelee Pojan tämänvuotista jouluporsasta. Joululahjat menivät jakoon viime viikonloppuna. Vieraat valitsivat ensin ja lupasin omille lapsille, että saavat valita omansa sitten ylijääneistä. Tytöt sukkelampina ehtivät valitsemaan ennen Poikaa, ja Poika ei enää löytänyt mieleistään. Tulin sitten luvanneeksi pojalle "hassun possun" - Pojan oman toiveen mukaan. Tämä kelpasi, oli kuulemma tarpeeksi hassu ja tarpeeksi possu. Ehdin juuri kuvata possun ennen sairaalareissua.