Sukuvika

Meillä tuntuu tämä käsillätekeminen kulkevan sukuvikana. Isoäitini äiti hankki perheelle lisätienestiä ompelijana, mummoni käsissä pysyvät edelleen puikot ja virkkuukoukkukin joskus, vaikka näköä ei juuri ole, ja äitini on aina ommellut meille lapsille ja nyt lapsenlapsille, sekä itselleen ja lankatöitäkin syntyy tasaiseen tahtiin. Vika näyttäisi periytyneen vielä Pojallekin. Poika nimittäin rakensi itselleen tietokonepelituolin.
Runko on suunniteltu, hitsattu ja maalattu itse ja penkki on aitan takana piileskelevästä mersusta. (Ja minkä takia mersu sitten piileskelee aitan takana? No kun Poika ajoi vahingossa sen luttuun Åkermanilla. Jäi mersuparka toiseksi parinkymmenen tonnin telakaivurille. Sen jälkeen Poika on muistanut katsoa tarkemmin, mihin ajaa. Onneksi Mese oli "vain" wannabee-harrasteauto-joskus-tulevaisuudessa-kun-joku-ehtii-sen-laittaa.) Minkäs Poika perimälleen mahtaa, ei kai sitä auta kuin rakennella.

Pupu esittelee vielä uutta yöpukuaan. Kaavat on Suuri Käsityölehden numerosta 2/2007, alusasuna tätä siinä markkinoitiin. Minusta käy tästä trikoosta ommeltuna hyvin yöpuvuksi. Koko on 104 cm, vähän taisin lyhentää hihoja ja lahkeita. Pupu on vissiin jotain 90 cm päälle. Nyt jäi sopivasti kasvunvaraa. Kovinhan tämä on iloisen värinen, tyttöjen valitsemia kankaita taas. Pehmeä ja mukava kuitenkin.

Merkataan nyt vielä tänne arkistoon, että minä olen vihdoin saanut kaikki räystäänaluset, nurkkalaudat ja ikkunan pielet maalattua, ja että Isäntä on vihdoin selvinnyt vinttiin raksahommiin. Lokakuun alkuun on tilattu puhallusvilla ja siihen mennessä pitäisi saada pohjat tehtyä.