Kuivaa kuvatonta

Ei kuvan kuvaa tässä postauksessa. (Kuvien purkaminen kamerasta ei ole niin yksinkertainen juttu kuin äkkiseltään luulisi...)

Koulu pyörähti käyntiin. Näyttää siltä, että tämä syksy todellakin menee melko kevyesti. Lähitunteja on joka neljäs viikko muutamana päivänä muutama tunti, vähän vaihdellen. Isäntä meinasi, että kyllä sen verran ehtii lapsia katsoa, niin että hoitopaikkaakaan ei vielä tarvita. Katsotaan nyt, mistä löytyy aikaa etätehtäville, sitten kun niitä alkaa tipahdella.

Tipu askarteli eilen iltapuhteeksi minulle kortin. Kortti on koristeltu kukkasin, perhosin ja vauvan kuvin. Sisällä lukee:
NÖYT TYNHET TELO
ÄSÄT OIKLAP
NOJLAP
ATSOKIT
ELUUS
ITIÄ
AAULH (huilaa?)
UPIT
ATOUV6
Kun hoksaa, että tällä kertaa Tipu on kirjoittanut oikealta vasemmalle, tekstistä tulee ymmärrettävää. Meinasi äidin silmät kostua, kun tänä aamuna (vielä vähän unenpöpperössäkin) tätä luin. Kulta Tipu!

On mulla muuten valmiita käsitöitäkin, niistä enemmän jahka saan ne kuvat purettua kamerasta.