Lisää läjästä löytynyttä

Löysin läjästä toisenkin Marimekon kankaan:
Sivuverhot, jotka on ommeltu valkoisesta Maija Isolan "Presiosa" kankaasta vuodelta 1959. Kangas on leikattu puoliksi ja päärmätty kahdeksi n. 70 cm leveäksi sivuverhoksi, pituus lienee jotain 180 cm. Kangas on läpikuultavan ohutta. Tämän kuvan otin ikkunaa vasten, jotta sain painokuvion näkymään. Taidan laittaa nämä odottamaan uuden kodin valmistumista.
Lisäksi joukossa oli pari Tampellan juttua, alempana "Luumu" keittiöpyyhe. Eivätköhän sen värit ole olleet alunperin kirkkaammat. Yläpuolella taiteltuna pieni kappaverho "Yrtti" kankaasta. Siitä voisi leikata yksittäiset yrttien kuvat, laitella niihin muista kankaista kehyksiä ja ommella koko homma sitten yhdeksi peitoksi tai pöytäliinaksi.

Olen minä tehnyt muutakin, kuin pessyt ja silitellyt kankaita. Vauvan vaaleanpunainen villanuttu on ihan pian kainaloissa menossa. Olen tehnyt miehustaa yhtenä kappaleena. Suunnittelin viime yönä unta odotellessa, että taitaa olla viisainta tehdä takakappale ensin, niin saan kauluksen tehtyä sillei näppärästi samalla kuin etukappaleetkin.

Niin ja työmaalla muurataan edelleen. Isäntä olikin tuumannut, että muurataan nyt vielä nämä, ja nämä, jotka oli ollut meininki muurata vähän myöhemmin.

Mitä läjästä löytyikään?

Sain läjän kankaita, vanhoja verhoja ja pöytäliinoja ym. käytettäväksi kuten parhaaksi näen, vaikka tilkkutöihin tai lasten vaatteisiin. Läjää selvitellessäni huomion kiinnitti tämän näköinen kangas:
Tämähän on Marimekon pöytäliina. Kuosin nimi on Oona, ja sen on suunnitellut Maija Isola. Kankaan reunaan on painettu vuosiluku 1969. Liina on päärmätty päistään käsin ja on todella hyväkuntoinen. Tätähän ei tilkuiksi silputa! Minkähän lainen arvo tällaisilla kankailla on? Ei sillä, en kyllä aio myydä tätä. Tässä liina vielä leviteltynä.

Bunkkeri

Uusi koti näyttää nyt tältä:
Melkoinen bunkkeri! Nyt ollaan jo maanpinnan yläpuolella. Jos homma sujuu, niin tänään tulee muuraukset muurattua - tältä erää.

Välipalana tein pienet sukkaset. Koko on suunnilleen yksivuotiaan. Lanka on sitä riemunkirjavaa Nallea. Onhan nämä... ööööh... iloisen väriset. En viitsinyt säätää sen kummemmin, tällä kertaa menin siitä, mistä aita on matalin. Tämän väriset sukat ainakin löytyvät helposti sukka- ja lapaskorista. Nämä sukat tulivat tarpeeseen.
Vauvan syöttötuoli sai toisen irtopäällisen. Ja tämä on todellakin uusi päällinen, eikä vanha koristeltuna. Ensin aplikoin sydämen päälliseen ihan vain kolmiaskelsiksakilla, kun yritin päästä (taas) mahdollisimman helpolla. Siitä tuli kuitenkin niin ruma, että ompelin valkoisen nauhan reunan päälle. Paljon parempi! Nauha on tietenkin sitä, mitä sattui laatikosta löytymään (enhän tietenkään viitsi lähteä käymään kaupassa mokoman takia...), tällä kertaa litteää kengännauhaa. Yksi nauha riitti justiin sydämen ympäri, taisi jäädä sentti yli. Kengännauha oli niin helppo ommella mutkalle ja kivan näköinen, että voin vaikka käyttää sen toisenkin parin johonkin tällaiseen!
Ai niin! Tuula! Tänne pitää sitten jättää kommentti joka kerta, kun käy täällä!

Kuka syö mitä?

Tässä postauksessa ei tule olemaan yhtään kuvaa tai juttua käsitöistä. Taitaa turinat mennä tällä kertaa biologian puolelle.

Kaikki - tai ainakin useimmat - tietävät, että rastaat syövät mielellään mansikoita tai punaherukoita. Monet tietävät myös sen, että oravat syövät sieniä ja poroille sienet ovat suorastaan herkkua.

Tässä kesän ja syksyn mittaa olen itse huomannut tai kuullut muutamasta erikoisemmastakin mieltymyksestä. Eilen huomasin, että tyrnipensaassa oli viisi harakkaa ahmimassa marjoja. Enpä arvannut, että niin karvaat marjat maistuisivat millekään linnulle. Anopilta kuulin, että kurjet ovat ruvenneet syömään pellolta perunoita. Kuvittelisin, että ne tuskin osaavat kaivaa perunoita syvältä, taitavat nokkia vain lähellä maan pintaa olevia. Samalta taholta kuulin myös, että oravat ovat syöneet mansikoita. Hiukkasen erikoiselta sekin näin äkkiseltään kuulostaa. Kotona omenapuussa majailee rastaita jatkuvasti. Olisivatkohan nuo oppineet syömään omenoitakin?

Hiiret ja myyrät ansaitsevatkin sitten ihan oman kappaleen. Vanhoja tuttuja pikkujyrsijöiden ruokia on vaikkapa saippua. Varsinkin Lapissa on saippua pidettävä suljetussa astiassa, jos haluaa välttyä hampaanjäljiltä. Lapissa jyrsijöille tuntuu kelpaavan myös vuosikausia seinän koristeena olleet poronsarvet. Mökillä on jyrsitty lavuaarin kumista tulppaa. Tulppa on edelleen käytössä, mutta täysin vettä pitävä se ei enää ole. Olisikohan tulppaan jäänyt ruokahitusia. Vauvan purulelu - niin ikään kuminen - oli jyrsitty reikäiseksi. Siinä ei kyllä ollut ruoanjätteitä. Mattojen päistä viedään hapsut. Niiden kohtalona tuskin on joutua vatsaan, eivätköhän ne löydä tiensä pesänlämmikkeeksi. Tänä syksynä mökkiä tyhjennettäessä sängyn alta nurkasta löytyi Tipun helminauha pilkottuna kappaleiksi. Isommat helmet oli irroiteltu yksittäin, pienemmät olivat muutaman helmen pätkissä. Mitähän hiirirukka oli niistäkin kuvitellut hyötyvänsä.

Siis lyhyesti:
- kurjet syövät perunoita
- oravat syövät mansikoita
- harakat syövät tyrnin marjoja
- rastaat syövät omenoita (?)
- hiiret (ja myyrät) syövät saippuaa, kumia, sarvea, maton hapsuja ja helmiä

Kunhan pysyvät kaikki erossa langoistani!

Nenä päässä ja näpit jäässä

Vauvan syöttötuoli sai uuden päällisen. Alkuperäinen muovipäällinen oli tehty sulattamalla muovin reunat yhteen, eivätkä saumat kestäneet käyttöä. Eiköhän tämä kestä paremmin.
Ei tämä kyllä ihan nappiin mennyt. Vihreä vahakangas oli sellaista, että se ei tässä käytössä tule pysymään puhtaana. Enkä viitsi päällystää koko tuolia uudelleen ihan heti. Kangaslaarien kaivelu ja hetki ompelukoneen ja saumurin ääressä, niin sain aikaan tällaisen:
Irtopäällinen on jotain vanhaa (siis tosi vanhaa) keinokuituneulosta. Istuu kuin nenä päähän. Näitä surruuttelen vielä lisää muutaman kappaleen, voin sitten nakata niitä pyykkiin tarpeen mukaan. Tipu kerkesi jo vetää herneen nenään, kun varastoistani ei löytynyt sopivaa kukkakuvioista neulosta vaihtopäällisiin. Täytyy tyytyä näihin tylsännäköisiin.

Otsikon "näpit jäässä" viittaa siihen, että tänä aamuna olin todella - siis TODELLA - ahkera ja reipas ja menin keräämään tyrnin marjoja pihaan, kun Vauva meni päikkäreille. Lämpöä oli muutama aste ja sää oli sumuinen. Ilman kynsikkäitä ei työstä olisi tullut mitään, niiden kanssakin sormenpäät olivat aivan pökkelöt, kun tulin sisälle.
Vauvan villit villahousut on valmiit! (Tai vielä päättelemättä ja ilman kuminauhaa...) Lahjetta saa kääntää noin reilusti kaksin kerroin, joten eiköhän näillä pärjätä parikin talvea. Housuista tuli juuri sellaiset, kuin olin ajatellutkin. Lahkeet pysyvät napakasti paikoillaan kovemmassakin konttailumenossa. Alunperin meinasin soveltaa mallin Novitan syksyn 2006 lehdestä, mutta lopulta näistä meni silmukkamäärä, kerrosmäärä, mallineule, lahkeen levennykset, haaran kavennukset, kuminauhakuja ja puikkokoko oman mallin mukaan. Niin ja tein nämä tietysti pyörönä, niin että ainoa ommeltava sauma oli haarojen 10 silmukkaa. Luulisin, että voin siis sanoa, että malli on oma. Yhtymäkohtia lehden malliin on lähinnä siinä, että lanka on Woolia ja näissä on kaksi pitkää lahjetta.

Morsiamia ja vähän muutakin

Saatiin nuoripari onnellisesti häämatkalle. Tässä vielä museo-MB juhla-asussa. Hämmästyttävän hyvän näköisiä nuo ruusukkeet ovat vielä, tässä on kuitenkin jo kilometrejä takana.
Pysytään samassa teemassa: Vauva vetää vessapaperia hunnuksi päähän. Tästä tulee jotenkin hämärästi eräs mainos mieleen...
Tässä on tulossa villahousut Vauvalle. Koko noin 80 cm. Näissä on kyllä leveyttä (ja pituutta) riittävästi, joustinneule vain vetää kasaan. Housuista on tarkoituskin tulla vartalon myötäiset. Ylimääräisen pituuden voi sitten taittaa lahkeista kaksin kerroin. Onko tylsempää neuletta olemassa?
Uusi koti näyttää tältä. Isäntä sai ihan kiitettävästi aikaan kahdessa päivässä. Sen jälkeen se onkin potenut rannettaan. Eilen oli kuulemma hankaluuksia jopa kääntää hääauton virta-avainta. Oli vissiin äkistään vähän liian kova homma. Huomenna tulee muurari jatkamaan, pääsee Isäntä-parka vähän helpommalla. Mulle jääkin sitten Pojan kuljettelu kouluun. Kiva homma lähteä aamulla ennen puolta kahdeksaa ajelemaan molempien tyttösten kanssa. Saadaan ruveta lyömään kampetta päälle jo kymmenen yli seitsemän. Ja iltapäivällä sitten toinen keikka.

Patalappu saapui!

Salainen patalappu tuli postissa minulle. Sattui niin hauskasti, että meillä oli Katileinin kanssa yksityinen lankavaihto meneillään ja Katilein oli myös patalappuparini. Sain siis samassa paketissa Salaisen patalapun ja vaihtolangan. Ja kauniita tarroja ja suklaata. No mihinkäs se suklaa nyt joutui... öh...
Tipu huomasi tarrat pöydältä ja kävi sitten aina parin tunnin välein ihastelemassa niitä. "Kenen nämä tarrat on? Annatko mulle tarroja? Onko ne reippaustarroja? Saanko tarroja jos autan siivoamisessa?" ja niin edelleen.

Isäntä oli eilen muuraamassa suunnilleen kellonympäryksen. Tänään jatkuu sama peli. Jos sää jatkuu poutaisena ja muuraus etenee samalla tahdilla, parin kolmen päivän päästä alkaa alimman kerroksen seinät olla muurattuna. Voi kyllä olla, että kun seinä nousee, niin tahti hidastuu. Joka tapauksessa on mukava, kun päästään välillä ylöspäin, tähän asti on menty melkein pelkästään alaspäin, kun on kaivettu monttua.

Häähumua

Näiden esineiden tarkoitusta ei paljon tarvitse selitellä:
Vanha rouva, museo MB, pääsee arvoisiinsa hommiin näillä höystettynä. Vein säilyketölkit pihalle, jospa ne vähän ehtisivät saada ruostetta pintaan. Ruusukkeet tein Tiimarista ostetusta kangasnauhasta ja kultanapeista. Ne pitäisi sitoa peileihin ja nokkatähteen.
Tilkkupeitto on puolestaan menossa pakettiin ja häälahjaksi. Peiton koko on suunnilleen puolitoista kertaa kaksi metriä. En ole mitannut. En tikannut peittoa, vaan solmin vaihteeksi langoilla kerrokset yhteen. Langan päät jäävät näkyviin oikealle puolelle joka solmun kohdalle. Saa nähdä, miten solmut kestävät käytössä.

Ja sitten työmaalle:
Tänään alkoi harkkojen muuraus. Olin aamupäivällä, kun Vauva nukkui päikkäreitä, isäntää auttelemassa pari tuntia. Muuraushan on terapeuttista: saa läärätä mutavellillä! Voi kyllä olla, että viehätys häipyisi äkkiä, jos samaa hommaa pitäisi tehdä koko päivä tai edes nostella näitä parikymmenkiloisia harkkoja.

Omenoita ja lapasia

Omenapuussa killui tänä aamuna omituisia omenoita: ne näyttivät ihan lapasilta!
Naisten koko, minun käteen mahtuu ihan pikkuisen reilustikin. Mainittakoon vielä, että minun kätönen ei ole sieltä isoimmasta päästä. Lankana Nalle Colori punainen ja riemunkirjava. Silmukoita 14/puikko, 3 mm puikot ja simppeli ristikkokuvio omasta päästä. Jospa nämäkin joskus kodin löytäisivät. Väriyhdistelmä oli Tipun valitsema. Nyt jätän kirjoneuleet hetkeksi ja teen Vauvalle vaaleanpunaista.

Tipun kanssa katsottiin eilen paralympialaisia. Tipun mielestä ne kyllä oli varaolympialaiset. Heh...

Vauva on nukkunut välillä koko yön herättelemättä. Jos se vielä nukkuisi aamulla kuudesta yli, niin asiat olisivatkin loistavasti. Viime yönä Vauva tuumasi puoli kahdentoista aikaan, että nyt ei enää nukuta. Siitä se sitten kukkuikin melkein kolmeen. Ja aamulla nukuttiin peräti seitsemään. Eipä tainnut noin eläväisen yön jälkeen tulla siivouspäivää, ei. Taidan mennä sohvalle lojumaan ja neulomaan.

Patalapun paljastus

Salainen vaihtopatalappuni on päässyt perille ja uskallan laittaa jo kuvan siitä tänne. Tässä auringonkukkapatalappu on eksynyt juhannusruusupuskaan.
Keskusta on virkattu ruskeasta Mambosta ja terälehdet keltaisesta Samoksesta. Tosi helppo, tässä ei kauaa nokka tuhissut. Terälehdet tein lastavirkkauksella, ohje löytyi Lankatöitä omin käsin -kirjasta. Kirjan olen joskus pelastanut kirjaston poistomyynnistä. Käsittääkseni lastavirkkauksessa on joitain eroja varrasvirkkaukseen. Eikös varrasvirkkauksessa yleensä tule yksi lankalenkki yhteen silmukkaan? Tässä laitettiin kaksi. Muistaakseni varrasvirkkauksessa työ oli käsissä jotenkin toisin päin. Kokeilin varrasvirkkausta joskus Suuren käsityölehden ohjeiden mukaan, enkä saanut aikaan muuta kuin ärripurria ja kipeät hartiat. Tai sain pienen pätkän tulostakin, mutta tuumasin kuitenkin, että tämä ei ole kivaa eikä helppoa. Lastavirkkaus taas sujui helposti.

Kirjoneuletta tahtoo vaan väkisellä puikoilta tulla. Tämä ei ole jäniksenkorvanlämmitin, vaan lapasen selkäpuoli. Värit on Tipun valitsemat. Lapasen kirjavuusaste on juuri ja juuri migreenikynnyksen alapuolella.
Tänään ollaan menossa ristiäisiin, enkä tietenkään muistanut ostaa lahjapaperia. (Enkä sukkahousuja itselle tai Tipulle...) Paperivaihtoehtoina oli liian pieni pala pallokuvioista, vaaleanpunapohjainen prinsessakuvioinen, shokkipinkki metallipaperi tai tämä ruskea. Tein ruusukkeen samasta pitsistä, jota on kortissa. Pitsi on Isännän mummolta saatua ylijäämää ja siinä oli rypytyslanka valmiina. (Voiko ruusukkeen teossa enää helpommalla päästä?) Siihen vähän kiharrettua lahjanauhaa alle ja liimalla kiinni. Eikös näytäkin siltä, että lahja on paketoitu tarkoituksella ruskeaan paperiin, eikös?
Vauvalla on "älä syö mitään -päivä" menossa jo kolmatta päivää. Tai syö se minulta maitoa ja omasta kädestään leipää. Olisikohan aika ruveta syöttämään sille itse sormin syötäviä ruokia? Ei se niitä ainakaan huonommin syö, kuin soseita. Huonommin ei nimittäin voi syödä. Tipu oli 10 kk, kun se kieltäytyi syömästä, jos yritin syöttää. En viitsinyt tapella mokomasta asiasta, vaan annoin Tipun syödä itse. Voitte kuvitella, kuinka paljon se sotki!

Sukkia aidalla

"Kolme villasukkaa istui aidalla,
silivatiseilaa silivatiseilaa, yksi lensi pois..."
Ja nämä sitten jäi jäljelle. Sukat on naisen kokoa, taitaisivat sopia 38 tai 39 numeron jalkaan. Silmukoita on 15/puikko, kirjoneule jälleen mukailtu Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjasta.

Salainen patalappukin on valmis. Kunhan nyt vain pääsisin kylällä sellaiseen aikaan, kun posti on auki, niin saisin sen maailmalle. Siitä tuli kiva, taidan tehdä samanlaisia vielä lisää jossain vaiheessa. Niitä voisi laittaa vaikka pukinkonttiin. Olen vähän tilkkuillutkin taas. Yksi peitto on reunakanttausta vaille valmis, ja ehkä vähän jotain muutakin. Täytyy taas kokeilla, toimiiko yksi idea ollenkaan. Niistä molemmista kuvia vähän myöhemmin.

Työmaallakin tapahtuu. Nämä pitäisi kai saada käyttöön eikä kasoihin pihaan.

Muutama poutapäivä on tehnyt hyvää. Kuvassa näkyvistä lammikoista huolimatta piha alkaa olla suhteellisen kuiva ja kova. Jatketaan samaa rataa! Hirvikärpäsiäkään ei ole näkynyt - ainakaan vielä.

Uusi sisustus

Mökillä näyttää nyt tältä. Ja tältä.

Siirrettiin kaikki kalusteet makuuhuoneeseen ja Pojan kesähuoneeseen. Keittiön lattia menee kokonaan purkuun ja saunan myös. Koska lattia jatkuu yhtenäisenä tupaan, pitää koko lattia hioa ja lakata uudelleen. Kosteuskartoittaja oli porannut reiän myös saunan eteisen
lattiaan, jospa saataisiin uusia myös se vakuutuksesta.

Sitten vähän hilpeämpiin tunnelmiin. Tämän kortin näpräsin pienen pojan ristiäisiin. Vaaleansinistä ja valkoista kartonkia, virkattu sydän ja pätkä pitsiä. Hirmuisen hempeähän tämä on.
Tyrnin oksat on ihan täynnä marjoja. Harmi vaan, että nämä on vuokraisännän eikä meidän. Saahan näitä ihailla.

Tuunausta

Ostin Tipulle parilla eurolla uuden paidan, jossa oli pieni reikä.
Virkkasin puuvillalangasta sydämiä, ompelin reiän umpeen ja piilotin korjauksen sydämen alle. Näön vuoksi lisäsin vielä pari ylimääräistäkin sydäntä. Sydämet ovat oikeasti vaaleanpunaisia, mutta kännykamera muutti väkisellä ne valkoisiksi. Paidasta tuli Tipulle mieleinen, ja sehän tässä on tärkeintä!

Hupsista!

Miten tässä nyt näin kävi? Minun piti ostaa yksi, siis YKSI, kerä punaista Nallea. Ja näiden kanssa tulin kaupasta kotiin.
Onhan siellä se punainen Nalle-keräkin, tosin Coloria eikä yksiväristä. Mutta miten ihmeessä kassiin joutui tuo riemunkirjava kerä? En tajua. Sekin on Nallea, mutta Vauva ehti jo syödä siitä vyötteen. Halpa-Hallin Jenny langat oli tarjouksessa, vaaleanpunainen on Tipulle ja korallinvärinen Vauvalle. Ja Samokset oli -30% toisessa kaupassa. Vihreät piti ostaa, kun kotona on jo muutama kerä keltaista. Nythän niistä rupeaa jo saamaankin jotain. Ostokset kun lisää tähän kasaan, jonka sain äidiltä tällä viikolla (äiti ei ole kuulemma tehnyt Vauvalle mitään, joten nyt sain lankaa, jotta voin tehdä itse), niin lankavarasto karttui parissa päivässä ihan kiitettävästi. Ostokset oli yhteensä 650 g ja näitä Wooleja on 400 g. Voih...
Näihin minä yritän noita lankoja kuluttaa: kirjoneuletta taas tulossa, tällä kertaa sukat. Nämä ei ainakaan jää minulle, vaaleanpunainen kun kuuluu ehdottomasti inhokkiväreihin. En taida tykätä edes tuosta kirjoneuleesta. Niin ja aloittelin salaista patalappuakin, mutta siitä laitan kuvia vasta myöhemmin, jos muistan.

Sitten välillä työmaalle. Monttu on jo pohjalukemissa, siis tarpeeksi syvä. Ja aivan varmasti tarpeeksi kurainen. Isäntä seisoo tuolla takana, montun kokoa voi verrata vaikka siihen.
Huomenna tulee aamulla sorakuorma tänne pohjalle. Kunpa ei vain aina sataisi vettä!

Pajuja

Niitä on paljon! Niitä on punaisia! Ja vihreitä! Ja mustia! Eikä niissä ole oksia tai haaroja tai mutkia! Ja kaikki on minun, MINUN, MINUN! Muhahahahahaaa!
Maaninen kiilto silmissä rämmin eilen tulevan kalalammen rannoilla. Pajut näyttävät hyviltä, pitkää ja oksatonta, ohutta ja paksua. Ja paljon, kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy. Putoaisipa lehdet puusta nopeasti ja sitten saisi tulla lämmintä keliä, että tarkenisin punoa pihassa, eikä tarvitsisi olla hirvikärpäsiä tai muita verenimijöitä, kiitos!
Vauva sai vielä tikrumekon. Testailin saumurin eripituissyöttöä, ja poimuttihan se! Fiksu vekotin. Poimuttava kone on kätevä Tipun vaatteissa. Prinsessakausi sen kun vain jatkuu. Tiikerikangasta on vielä pieni pala, taidan tehdä siitä toisen pipon. Ruskea resori meni kyllä kaikki, mikä selittää mekon lähes mikroskooppisen ohuet resorit kädenteiden reunassa. Mutta katsokaa noita sääriä! Söpöt!
Miehen lapaset. Mustaa Nallea Syksy-Nallen kaverina. Musta on jotenkin oudon tuntuista, ihan erilaista, kuin muut värit. Silmukoita oli 18/puikko, puikot 3 mm. Leveys on ihan sopiva isohkoon miehen käteen. Kirjoneulemalli on Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjasta, käänsin sitä 90 astetta, laitoin keskikohdan lapasen keskelle ja jätin kuvion sivuilta yli menevät silmukat pois. Kirjoneuletta vaan tuntuu puikoille pyrkivän.
Tätähän se on lapsiperheen rakennus: Tipu kiipeilee multakasassa ja Isäntä kuokkii taustalla maata Åkella. Tipun mielestä parhaat leikkipaikat on rakennuksella, mutta en oikein uskalla päästää sitä Isännän kanssa työmaalle niin kauan, kuin kaivut vielä jatkuvat.

Sunnuntaipäivän tuotoksia

Käytiin Tipun kanssa kävelyllä hakemassa kanervia. Pihassa pyörittelin niistä kranssin.

Kranssin teko on sitten ärsyttävää: Mukamas helppo homma, kunhan vaan pyörittelen, vähän rautalankaa käyttöön. Mutta yleensä nämä ei täysin onnistu: liian harvoja, liian tuuheita, liian paksuja, liian ohuita, liian säntillisiä, liian epäsäännöllisiä... Taitaa olla harjoituksen puutetta. Ihan tyytyväinen en siis tähänkään ole. Täytyy varmaan joskus hakea uusi pussillinen kanervia. Niitä riittää tuolla tien varrella.

Vauvan tilkkupeitto onnistuikin sitten jo paljon paremmin. Peiton koko on suunnilleen 100 x 75 cm. Laitoin väliin ohuen vanun, joten tästä tuli mukavan notkea. Ei ole liian tönkkö taiteltavaksi vaikka vaunuihin. Tykkään tästä! Peitto ei jää meille, vaan muuttaa uuteen kotiin pikkuisen pojan ristiäisissä.
Innostuin tikkailemaan pientä ja helposti käsiteltävä peittoa aika tiukkaan. Jälki on kyllä vaivan väärtti.
Takapuolikin näyttää hauskalta tikkausten ansioista.
Tässä sitten kuva tikrupuvusta pipoineen Vauvan päällä. Eihän tästä ikiliikkujasta meinaa saada kuvaa. Kun otan kännykän ja rupean tähtäilemään, Vauva tuumaa, että onpa kiva kun äiti tuo kännykän tuohon lähelle, että voin ottaa sen.
Isäntä kaivoi eilen kätköistään sopivan riman kannattamaan kirjahyllyn taustan yläpäätä. Tänään paukutin sen sitten niittipyssyllä kankaan paikoilleen. Tässä ensin Tipun puoli:

Pojan puolella on vähän viidakkotunnelmaa:

Peitto oli täsmälleen oikean kokoinen ja Pojan kirjahyllyn väliseinä osui peitossa justiin siihen, mihin olin suunnitellutkin. Kerrankin niin päin!