Maalailua

Meillä kalustus tuppaa olemaan vähän iäkkäämmänpuoleista. Itse asiassa uutena huonekaluliikkeestä ostettuja kalusteita talosta löytyy vain meidän ja Pojan runkopatjat ja sohvakalusto, josta aion hankkiutua eroon lähiaikoina. Uusia itse tehtyjä tai minun puuseppäisäni tekemiä kalusteita on myös muutamia. Muuten kalustus periytyy vuosikymmenten takaa ja on meille tullut mikä mistäkin. Nyt, kun kaikki huoneet alkavat olla valmiita, pitäisi saada kalusteet oikeille paikoilleen suunnilleen oikean näköisinä. Huonekalujen rapsutusta ja maalailua siis riittää.

Kirkkaan punainen sohvasänky sai vaaleanvihreän maalin ja muutti tupaan. Tämän värisenä se sopii paremmin sekä tummaa puolipanelia vasten että tuvan pöydän rinnalle. Sohva on yksi niistä harvoista kalusteista, jotka kuuluvat paikalta puretun talon kalustukseen ja on kuuleman mukaan hankittu taloon 50-luvulla. Pehmustepatja on toisesta samanlaisesta sohvasängystä, tosin uudemmasta. Tämä sohva on 180 cm pitkä, uudempi kymmenen senttiä lyhempi. Jouduin siis vähän lyhentämään patjaa päällisineen. Saatiin tupaan kaivattu pehmustettu pötköttely-/istumapaikka.

Tässä vielä yksityiskohta sohvan nurkasta. Suloiset nämä pyöreät nupit!

Singereitä

Tästä tämä lähti:

Malli: Singer 12
Sarjanumero: 3947758
Valmistusvuosi: 1881
Tämä kone kannettiin aitasta tupaan pari viikkoa sitten. Sarjanumeron perusteella netistä löytyi valmistusvuosi. Koneen historiasta ei juuri ole tietoa, meille se on tullut talokaupan mukana. Alan harrastajia tuntuu olevan maailmalla sen verran, että tietoakin netistä löytyy. Esimerkiksi: tämä kone on Amerikassa maksanut uutena miehen palkan verran ja se on usein ostettu kymmenen vuoden maksusopimuksella. Paljonko se sitten on ollut Suomen silloiseen palkkatasoon verrattuna, sitä voi vain arvailla.

Kun nyt sitten vauhtiin päästiin, tuotiin anopin varastoista vielä kaksi Singeriä lisää. Tätähän voi jo kutsua vaikka kokoelmaksi, pieneksi kokoelmaksi.

 Malli: Singer 66
Sarjanumero: H963084
Valmistusvuosi: 1906
Valmistuspaikka: Elizabeth, New Jersey, USA
Tehdas: Elizabethport
Tällä sarjanumerolla löytyikin jo tarkempaa tietoa. Tämän koneen historiaa voi yrittää arvailla. Anoppi on ostanut koneen muutama vuosi sitten kuolinpesästä. Koneen jälkeensä jättäneen perhe on ollut Amerikassa ainakin 1910-luvulla. Todennäköisesti perhe on ostanut koneen siellä ollessaan ja tuonut mukanaan palatessaan Suomeen joskus 20-30-luvulla. Laatikoista löytyy kaikenlaista sälää, uutta ja vanhaa. En ole vielä ehtinyt kunnolla pengata, mutta ainakin nämä kuulunevat koneen alkuperäisosiin.

 Vasemmanpuoleinen näyttäisi olevan yläsyöttäjä tai poimutuslaite, oikeanpuolimmaista veikkaisin jonkinlaiseksi laskostusapuvälineeksi. Jos joku tietää tai arvaa jotain muuta, olisin kiitollinen avusta!

Sitten seuraava kone:

 Malli: Singer 66K
Sarjanumero: Y5044709
Valmistusvuosi: 1927
Valmistuspaikka: Clydebank, Skotlanti
Tehdas: Kilbowie
Sama malli kuin edellinenkin, valmistettu Clydebankissa, josta numeron perään kirjain "K". Tämä kone on paitsi uusin, myös parhaassa kunnossa. Tästä löytyy myös suomenkielinen käyttöohje valmistusvuodelta, joten ilmeisesti tämä on tullut jo uutena Suomeen. Tässä koneessa on myös Singerin sähkövalo, veikkaisin sitäkin alkuperäiseksi. Joitakin pieniä eroja tämän 66K:n ja tuon vanhemman 66:n välillä on. Koristestanssauksissa, puuosissa ja jaloissa on pieniä eroja, myös puolauslaite on tainnut kehittyä hieman kolmessa vuosikymmenessä. Paininjalan kiinnitys on erilainen, joten lisäosia ei voi vaihdella keskenään.

 Tässä näitä lisäosia. Näiden toimintaa en tiedä, en ole ehtinyt tutkia. Jälleen, kaikki arvaukset tai tiedot ovat tervetulleita!

 Vilautan vielä kuvan 12:n sukkulakotelosta. Tämä on ollut aikanaan mullistava keksintö, niinkin tärkeä, että sukkulakotelon kuva löytyy ompelukoneen jalassa olevasta Singerin logosta. Siinähän se, lankarullan yläpuolella.

 Sukkulan merkitystä keksintönä osoittaa sekin, että sama kotelo löytyy myös 1927 vuoden 66K:n jalustasta, vaikka tekniikka on jäänyt pois käytöstä jo 1900-luvun tienoilla. Kuinkahan kauan sukkula on logossa pyörinyt? Täytyy ruveta katselemaan uudempia koneita sillä silmällä.

Kaikki koneet ovat ompelukunnossa, kuusikuutoset pyörivät vähän nahkeasti. Juu, en ole vielä ehtinyt öljytä niitä.

Tunikoita

Tytöt saivat uudet tunikat. Kaupassa oli Novitan pretty baby alennuksessa, ja tytöt kinusivat niistä itselleen jotain. Hellyin sitten ostamaan muutaman kerän. Tipulle kelta-turkoosia ja Pupulle sini-lilaa. Arvatkaa, oliko kiva nirskutella täyskeinokuituista lankaa heinäkuun helteillä! Malli on Ravelrystä, Georgie Hallamin "Oriental Lily". Ja taitaa muuten olla ihka ensimmäinen neuleeni englanniksi. Tulipahan tehtyä, ei ainakaan kutita ja onhan tämä kaunis malli.

 Tipu poseeraa vanhan amerikan arkun päällä. Sininen lanka on myös jotain keinokuituista, mitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pupu ei halunnut omaansa päälle, ja onhan nämä vielä liian lämpimiä. Tipulle ostin 300 g ja Pupulle 200 g. Pupulta jäi pikkuisen yli, Tipun langan käytin kaikki.

Mekkoja tytöille

Joskus keväällä ostin alennuskorista pussillisen Samosta, kun niissä oli niin herkulliset värit. Valitsin kutakin väriä kerän tai pari, yhteensä 11 kerää. Tytöt valitsivat sitten keristä mieleiset värit ja tikuttelin heille niistä mekkoset. Tässä Pupu on menossa poseeraamaan.

 Ja tässä jo asemissa. Mekot on neulottu ylhäältä alaspäin, aloitettu olkainten kärjistä, siis ensin takakappale tuohon kädentien alareunaan asti, sitten etukappale. Sen jälkeen yhdistin kappaleet pyöröpuikolle ja muutama sentti suoraa.

 Helmaan halusin reilusti leveyttä, joten lisäsin silmukan joka toisella kerroksella kahdeksassa kohdassa, siis kahdeksan silmukka joka toinen kerros.

 Tein molempia mekkoja rinnakkain, ja kun lanka alkoi käydä vähiin, päättelin helmat virkkaamalla kerroksen kiinteitä silmukoita puikolla oleviin silmukoihin. Sitten vielä pieni pitsi helmaa somistamaan.

 Tipun mekosta tuli tämän värinen, keltainen taitaa olla ainoa väri, jota on molemmilla.

 Kädentien kaitaleet on tehty samalla kuin muukin mekko, ei siis ompelua. Muotoilin kaiteleen lyhennetyillä kerroksilla kaarevaksi ja mekon etu- ja takakappaleet lisäämällä silmukoita molemmissa reunoissa. Siihen nähden, että tapani mukaan päästelin vaan menemään ja lisäilin ja lyhentelin kerroksia summassa, lopputulos on oikein onnistunut! Etu- ja takakappaleiden kädenteiden päät on silmukoitu yhteen, siinä oli mekon ainoat ompelemiset. Nyt onkin vaihteeksi puikoilla jotain ihan valmiista ohjeesta. Näin parempia ideoita odotellessa.

 Pupun rakas Inka-nalle oli rakastettu ruttuun. Reikiä oli useampia, eikä Inka enää oikein kelvannut viereen. Ompelin käsin tilkkukankaista paikat reikien päälle, kun en niitä oikein huomaamattomasti olisi osannut korjata. Inkasta tuli paikkoineen hauskan näköinen, kelpaa taas kainaloon.

Yläkerrassa alkaa olla sen näköistä, että kohta on lopetettava raksasta puhuminen. Tipu on nukkunut jo viikon omassa uudessa huoneessaan ja kellarin lastenhuone näyttää melko autiolta. Isäntä saa kohta meidän makkarin listoituksen ja kaappien asennuksen valmiiksi. Ehkä viikonloppuna päästään jo kantamaan meidän ja Pupun sängyt sinne. On siellä vielä kaikenlaista pientä puuhaa, Pojan huoneen pintakäsittelyt on kesken ja WC on vielä aloittamatta. Pitäähän sitä ihmisellä jotain projektia olla ;)

Singer 12

Viime viikon aherruksen seurauksena saatiin sohvat ja telkku pois tuvasta ja yläkerran aulaan. Tupaan saadaan tuvan kalustus, ei olohuoneen. Viikonloppuna vietettiin Pojan rippijuhlia ja kahvitus onnistui hienosti tuvassa, kun tuotiin sinne kaksi pitkää pöytää. Silloin kun ostettiin tämä tila, mukana tuli aitan ja navetan sisältö, mukaanlukien juuripuusta tehdyt kangaspuut (puiset rattaat tukkien päissä ym.) sekä poljettava Singer-ompelukone. Kun nyt saatiin tupa tuvaksi, kannettiin Pojan kanssa ompelukone tupaan ja tarkemmin tutkittavaksi.

 Jo aikaisemmin huomasin, että tässä koneessa ei olekaan ihan tavallinen tämä alalankasysteemi. Lanka puolataan tuollaiselle pitkulaiselle sukkulalle, joka sitten ommellessa viuhtoo edestakaisin tuossa syöttäjän alla.

Lanka puolataan sukkulalle sivun käsipyörän avulla, näin.

Arvelin, että kone saattaa olla aika vanha, kuvittelin nimittäin, että tämä sukkulahomma taitaa edeltää nykyistä puolasysteemiä. Kun nyt sitten saatiin Singer samaan huoneeseen nettiyhteyden kanssa, oli tietenkin aika ryhtyä etsimään, josko koneesta löytyisi tietoa. Tämän mallinen alalankasukkula kulkee nimellä "transverse shuttle", ja sen on syrjäyttänyt vuonna 1885 Singerin käyttöön ottama "vibrating shuttle". Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että tämä kone taitaa tosiaankin olla vanha. Vielä hetki surffailua, niin koneelle löytyi mallinumerokin: Singer 12, kulkee myös nimellä New Family. (Koneen kuva löytyy otsikon "Four best selling domestic Singer Sewing Machines"-alta) 1800-luvun puolelle tämä tosiaan ajoittuu. Yritettiin Pojan kanssa etsiä koneesta sarjanumeroa, mutta ei löytynyt.

 Kone on muuten täysin toimiva, ainoastaan piston pituuden säätö on jumissa. Kunhan ehdin käydä kaupassa hakemassa ompelukoneöljyä, eiköhän sekin siitä irtoa. Koneisto on vähän jäykkä, ja polkimelle menevä nahkaremmi luistaa, uskon, että sekin korjaantuu kunnon öljyämisellä. Ei voi muuta kuin ihalla tätä tekniikka! Koneella on ikää reilusti yli sata vuotta, ja se on ollut ainakin viimeiset 30 vuotta kylmässä aitassa varastossa, silti se toimii!

 Katsokaa nyt näitä nuppeja! Ovat kyllä kauniita. Avattiin Pojan kanssa tuo paneli, ja katsottiin, mitä mistäkin säädetään. Vasemmanpuoleinen säätää paininjalan jousta, keskimmäinen tuota pelikaaninnokkaa, joka kiristää langan, oikeanpuolimmainen säätää langankiristintä. Niin ja löytyihän tähän käyttöohjekin netistä, englanninkielinen tosin. Nyt vain ompelemaan!

Ehkä tämä talo joskus jopa valmistuu

Isännän kanssa ehdittiin rakennushommien välillä pitää yksi vapaapäiväkin. Käytiin tyttöjen kanssa Nokkakiven huvipuistossa Jyväskylän lähellä. Kiva reissu, keli ja palvelu oli loistavaa eikä liikaa tungosta.

Sirkusmaailmassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Nokkakiven suuntaan ajelee. Varsinkin lapsille löytyy mukavasti tekemistä ja miksei aikuisillekin. Tässä Tipu hienostelee prinsessapuvussa.

Edellisen postauksen unisukat ovat nyt valmiit. Lanka on aikaisemmasta projektista ylijäänyttä Novitan Wool Sävyä. Ikävästi näkyy nyppääntyneen jo lyhyen käytön jälkeen. Näissä ei nyppääntyminen tosin hirmuisesti haittaa, koska vedän nämä jalkaan pimeässä makuuhuoneessa ja aamulla taas riisun hämärässä.

Mallineule on tätä vanhaa koivunlehtimallia. Omasta päästä tämänkin kaivelin.

 Välityönä näpertelin vielä parin pannulappuja. Pannulapuissa on käytetty vuosikerta Floricaa, jota meni vähän yli kerä. Näistä tuli kyllä kauniit! Taidan antaa pois, kun itsellä ei ole välitöntä pannulappujen tarvista, eikä tuo sininen oikein lukeudu lempiväreihin.











Tässä vielä uusien pannulappujen esikuva. Nämä olen saanut Isännän mummolta joskus vuosia sitten. Ja käytetty on, kuten kuvakin kertoo. Malli on kaksinkertainen ja siten hyvin eristävä.



Isännän parin viikon "loma" on heittänyt raksaa eteenpäin aimo askeleen. (Loma on "loma", koska työpäivät raksalla ovat venyneet kohtuullisen pitkiksi. Onhan tuo ainakin erilaista kuin toimistotyö, ja kyllähän se työkin tekijäänsä kiitää...) Vintillä ollaan nyt listoitusvaiheessa. Lukuunottamatta Pojan makuuhuonetta ja WC:tä, jotka tehdään vasta sitten, kun muut tilat on saatu valmiiksi. Tuntuu ihmeelliseltä, että yläkerta alkaa lopultakin olla siinä kunnossa, että sinne saa alkaa kantaa tavaroita! Tiukan tuumailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ainoat kaapit, jotka pitää ostaa, tulevat meidän makuuhuoneeseen. Selvitimme kaappien hintoja Ikealta ja paikalliselta puusepältä. Kaapisto maksaa saman verran molemmissa. Paitsi, että paikallinen puuseppä kasaa kaappirungot valmiiksi ja ensimmäiset kaapit saa päivän toimitusajalla. Eipä tarvinnut miettiä, kummasta otetaan. Tänä iltana on sitten tiedossa kaappien roudaamista yläkertaan!

Pakollista lomaa

Kotona on meneillään tämmöistä: 

 Yläkerran aulan ja kahden makuuhuoneen lattiat on lakattu. Kuva on otettu heti viimeisen lakkakerroksen vetämisen jälkeen, kiilto tuosta himmenee, kun lakka kuivuu. Muutamankymmenen lattianeliön liuoteohenteisen lakan kuivumisesta tulee sen verran tuikeat tuoksut, että lähdimme mökille evakkoon. Kulunut viikko on mennyt mökillä, kotona on käyty välillä vain lakkaamassa. (Mökillä näkyy muuten toimivan mokkula ilman lisäantennia, toisin kuin kotona.) Raksalta on siis ollut pakollisia lomapäiviä. Mökillä onkin sitten työllistänyt mukavasti anopin mansikkamaa, josta on saatu käydä hakemassa mansikat pois, nyt kun täällä ollaan. Melkein neljäkymmentä litraa on tähän mennessä pakastettu, keitetty hilloksi ja syöty. Kohta alkaakin olla ensi talven mansikat tallessa.

En viitsinyt raahata kotona kesken olevaa käsityötä mökille, otin vain pari kerää lankaa ja puikot. Tässä pieni maistiainen siitä, mitä siltä saralta on tulossa.

Pihakaluston virkaa toimittaneen pirtinkaluston hioin ja maalasin jo alkukesästä, taisin unohtaa vain blogata sen. Korjataan erehdys nyt.

Kalusto ei ole edes tarkoitettu ulkokäyttöön, ja lakkapinta oli muutaman ulkona vietetyn kesän jälkeen karmeassa kunnossa. Hionta ja maalaus ulkokäyttöön sopivalla maalilla korjasivat kaluston ulkonäköä huomattavasti.

Ihan ilman koristelua en malttanut kalustoa jättää. Pöydän kanteen läiskin vanhalla sablonilla muutamia kuvioita. Pöytää ei olla vielä ehditty juurikaan käyttää, ulkona on ollut joko kylmää tai hillittömästi syöpäläisiä. Nyt olosuhteet näyttäisivät kyllä oikein passeleilta!