Räkää, rannekkeita ja lattialaattoja

Räkätauti painaa päälle. Tipu on ei oikein kipeä, mutta ei oikein tervekään. On ollut eskarista pois perjantaista lähtien. Keskiviikkona olisi eskarin retki, otetaan mieluummin rauhallisesti tämä alkuviikko, että pääsee retkelle mukaan, kuin riehutaan nyt ja kuumeillaan sitten. Pupu on räkäinen, valvoskelikin yhden yön ja rassasi korvaansa. Käytiin lääkärilläkin, mutta korvat olivat onneksi terveet. Ei tässä nyt malttaisi sairastaa.

Käsitöitä... Tytöille rannekkeet. Tipu tykkää, ja Pupu tykkää, koska ne on samanlaiset kuin isosiskolla. Voitte kuvitella, kuinka tarpeelliset nämä on yksivuotiaalle. Mutta onhan ne söpöt! Pikku makkarasormet pilkistää päästä. Tipun rannekkeissa on 32 s ja Pupun 28 s. Lanka on Rose Mohairia ja puikot oli 3,5 mm. Neule on 2 o 2 n joustinta, jossa kämmenselässä palmikonkierrot 8 krs:n välein. Neuloin tasona ja jätin saumaan aukon peukalolle.
Isäntä laatoitti eilen kodinhoitohuoneen lattiaa. Kurasyvennys ulko-oven edestä on vielä laatoittamatta, lattiakaivon kansi puuttui vielä. Isäntä oppii. Saumat on ihan suorassa. Jesh!

Minä saankin sitten kuulemma saumata. Toivottavasti jäljestä tulee yhtä hyvää kuin laatoittajalla...

Mitäs sitten?

Meinasin tehdä tossut. Sillä vanhalla neulottujen palatossujen ohjeella, mutta virkatuilla paloilla. Virkkasin siis kuusitoista lappua, joista kaksitoista on isoäidinneliöitä ja loput neljä tiiviimpiä, pylväillä virkattuja tossujen pohjia varten. Kun rupesin kasaamaan tossuja, huomasin, että liian leveäthän näistä tulee. Virkatut palat kun eivät jousta samalla tavalla kuin ne perinteiset edestakaisinneuleiset.
Nyt minulla on siis kuusitoista virkattua palaa, eikä hajuakaan, mitä niistä voisi tulla. Kuvassa ei tosin taida olla kuin kaksitoista palaa, loppuja en tyttöjen jäljiltä enää löytänyt. (Pitäisiköhän siivota...) Mitähän näistä voisi kasata? Ehdotuksia otetaan vastaan...

Juhannuskokko :/

Muistatteko vielä juhannuksen? Minäpä muistan. Pidettiin Isännän kanssa sen verran vapaata rakennuksesta, että käytiin katkomassa mökiltä vedet ja lämmöt. Samalla tuli tarkastettua savusaunanraato. Tällaiselta siellä näyttää.
Palo on ilmeisesti alkanut tuosta kiukaan päältä. Olisiko tullut vuokralaisella vähän iso valkea pesään... Seinät ovat hiilellä joka puolelta. Saunan viereisessä varastossakin on ollut niin kuuma, että lattialla olleet muoviset uimavehkeet ovat osittain sulaneet. Kaatopaikkatavaraa.Surkean näköinen ilmestys. Ei tarvitse ainakaan harkita, saisiko tämän vielä korjattua. Uusiksi menee. Kunhan nyt päästään vakuutusyhtiön kanssa yksimielisyyteen korvauksista ja niiden maksuaikataulusta.

On mulla iloisempiakin kuvia:

Tadaa! Keittiössä on lattia! Nyt meillä on huone, jossa on valmiit seinä-, katto- ja lattiapinnat. Ja tämähän ei sitten ole mitään laminaattia, vaan korkkia. Lattian ei pitäisi kolhiintua, se on mukavan pehmeä jalan (ja putoavien astioiden) alla ja helppo pitää puhtaana. (Tykkään silti enemmän lankkulattiasta. Se kun tuntuu luonnollisemmalta.)

Miksi, niin miksi?

Pupu alkaa olla siinä iässä, että "lasten suusta" -juttuja saa kuulla aina silloin tällöin. Tässä pari esimerkkiä:

Pupu löysi kuolleen kärpäsen lattialta ja tuumasi: Kääpänen, yäk! EN syö kääpästä NYT!

Pupu rupesi heilumaan mukin kanssa ruokapöydässä. Nappasin siltä mukin pois ja Pupu sanoi: Miks, äiti miks?
Minä: Miks mitä?
K: Miks minä puotan mukin lattialle?
Minä: En minä tiiä. Miks sinä puotat mukin lattialle?
K: Hähähähähääääää!

Villatakki tarpeeseen ja jotain tarpeetontakin

Opintojen toinen lähiviikko on nyt takana. Sain selviteltyä, mitä kursseja saan korvattua vanhan tutkinnon perusteella ja näyttää siltä, että tässä vaiheessa lukujärjestykseen jää sellainen 10 tuntia / lähiviikko. Tunteja voi tosin tulla vielä tänä syksynä lisää. Opiskelu on kivaa, porukka alkaa käydä vähän tutuksi. Rakentaminen sen sijaan ei ole aina kivaa. Aina pitää mennä, Isännän ja minun. Aina pitää sahata, naulata, asentaa, hankkia laattoja, hioa, tasoittaa, maalata, mitata, tehdä päätöksiä. Tuntuu että homma ei etene ollenkaan. Aina on mielessä, että kun nyt saadaan tämä kohta tehtyä, niin sitten helpottaa, jos ei muuten, niin edes pään sisällä. Eikä kuitenkaan helpota, aina on edessä seuraava vaihe. Olisiko pientä rakennusväsymystä liikkeellä...

Neuloin villatakin Rose Mohairista. Mohairlangat on kyllä tyhmän karvaisia, tämä lanka ei onneksi ollut ihan pahimmasta päästä. Rose Mohairiahan pystyi jopa purkamaankin! Ainakin sileää neuletta.
Malli on omasta päästä. Hihansuista aloitin ja miehustan ylhäältä alas päin. Tekemisen mukaa sävelsin. Hihat ei ole ihan täyspitkät.

Vyötärön kohta kaipasi pientä muotoilua, joten tein siihen pätkän palmikoita. (Ei tarvinnut laskeskella kavennuksia ja levennyksiä.) Palmikot piristävät muuten pelkistettyä neuletta kivasti.

Silmukoita olisi saanut olla enemmänkin. Jostain syystä minulla tahtoo nykyään tulla mallitilkkuun löysempää kuin varsinaiseen työhön. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön jonkunlainen korjauskerroin silmukoiden laskemiseen. Tai jättää mallitilkut tekemättä. Joka tapauksessa tykkään villatakista. Se on mukavan kevyt ja lämmin, mutta ei liian kuuma. Se oli jo koekäytössä eilen.

Tuhosin laatikkoon jääneen vaaleanpunaisen virkkauslangan lopun. Ensin oli meininkin tehdä Tipulle pikkukassi, mutta eihän lanka siihen riittänyt. Mikäs sitten neuvoksi? Virkkasin yläreunan ks-kerroksen sisään rautalangan, niin että reunusta pystyy muotoilemaan ja annoin tekeleen Tipulle. Mikä tämä nyt sitten lieneekään... kuppi? Kori? Nuken hattu? Ja Pupu ehti taas tyrkätä sormensa kuvaan. Syyttäkää sitä epätarkasta kuvasta.

Nyt vähäksi aikaa käsityön kanssa telkun eteen, sitten laittamaan ruokaa ja sen jälkeen taas työmaalle. Huokaus.

Ruusuja... ja lisää ruusuja

Isäntä on raivaillut työmaalla pihaa. Talvella kaadetun sireeninoksakasan alla olikin löytöjä. Tämä on juhannusruusu.
Tämä taas näyttää kurttulehtiruusulta.

Mutta mikä tämä mahtaa olla? Lehdet ovat paljon suurempia kuin vieressä kasvavalla juhannusruusulla ja erimalliset kuin kurttulehtiruusulla.

Ruusut kasvavat ihan lähellä sitä paikkaa, josta vanha talo poltettiin viime kesänä. Niiden juuret ovat säästyneet poltolta tai sitten ne ovat tulleet siirretun maan mukana. Ainoastaan juhannusruusu ehti tehdä muutaman kukan kuluneena kesänä, vaaleanpunaisin kukin. Jospa noista muistakin ruusuista alkaisi saada selvää, kunhan ne ehtivät kukkia.

Harmaa kausi!?

Minulla? Jo on omituista...

Puikoilla on kuitenkin tällaista:
Ja työmaalla taas näyttää tältä:

Keittiön seinään vedin eilen harmaan maalin.

Alakerran "elokuvahuoneen" seinää. Vasemman puoleinen on ihan vaan tavallista harmaata, oikeanpuoleinen on Tikkurilan Harmonyn sävyä H499, joka eräiden lähteiden mukaan toimii videotykin kanssa jopa paremmin kuin varsinaiset valkokangasmaalit. Toistokyky nähdään sitten aikanaan.

Saman huoneen toisesta päästä löytyykin sitten jo neljättä harmaan sävyä, tuota tummempaa. Onko tylsää?! Sen verran voin itseäni puolustella näistä oudoista värivalinnoista, että koristemaalaukset puuttuu vielä.