Mikä päivä tänään on?

Tässä vaiheessa rakennusta iso osa energiasta menee työmaalla huhkiessa ja uutta kotia suunnitellessa. Kotityöt - ja ikävä kyllä myös käsityöt - hoituvat säästöliekillä. Meillä näyttää siis tältä:ja tältä:
Toisaalta, meillä näyttää myös tältä:
ja tältä:
Tyhmempikin ymmärtää näistä kuvista, miksi uuteen kotiin alkaa olla jo kiire. Pahimpia paikkoja en hirviä edes kuvata, saati sitten julkaista. Koitan livahtaa työmaalle aina, kun lasten kanssa pääsen. Sunnuntaina anoppi oli lapsenvahtina ja sain tehdä ensimmäistä kertaa koko päivän hommia työmaalla. Maanantain sitten menikin köllötellessä: vein auton aamulla huoltoon naapuripaikkakunnalle, kyläilin päivän ja illansuussa sain auton takaisin ja pääsin kotiin. Perjantai on meillä lepopäivä, koska rallin takia meidät laitetaan sulun taakse koko päiväksi, viikonloppuna ollaankin sitten hommissa. Ei siis ihme, että otsikon kysymys tahtoo pyöriä mielessä.

Suurin osa alakerran kittauksesta on tehty. Alakerran kamari on maalattu pohjamaalilla ja tänään jo kerran pintamaalillakin. Saa nähdä, onnistuuko tyttöjen kanssa toisen kerran maalaus vielä tänä iltana. Tuvan kattolaudat tulivat höylästä tänään, seuraavaksi pitäisi varmaan maalata ne.

Tuliaisia reissusta

Päästiin Isännän kanssa reissuun ja lapsetkin olivat pärjänneet hyvin mummuloissa. Hankittua tuli (tarpeellisten vaatteiden lisäksi) lähinnä kirjoja. Muutaman tilkkukankaan ostin kirppikseltä. Jostain syystä tällä kertaa mukaan tarttui keltaista. Oli ihan kiva reissu!Välityönä virkkauslangan loputtua neuloin lyhyet sukat. Koko on naisen, silmukoita 12 / puikko ja kirjoneuletta sävelsin sitä mukaa kuin tein. Lanka oli jotain muuta kuin Novitaa, en muista nimeä, enkä viitsi nyt lähteä hakemaan vyötettä. Aika paksua villasekoitetta lanka kuitenkin oli, puikkosuositus taisi olla 4-4,5. Kolmepuolosilla kuitenkin tein. Tuli sukkiin ihan sopivan napakkaa, ei liian tiukkaa. Kantapään tein vaihteeksi neulomalla apulangan sen paikalle ja lisäämällä lopuksi samanlaisen kantapään, kuin kärkikin on. Neulominen on muuten jäänyt viime aikoina vähemmälle. Koukkua olen kyllä heilutellut aina tilaisuuden tullen. Outoa käytöstä minulta!

Tuvan katto näyttää nyt tältä:Orret on vahattu mustiksi. Talon ensimmäiset valmiit pinnat! Isäntä on levytellyt seiniä vähän joka puolelta ja asentanut keskuspölynimurin putkistoa. Minun aikani työmaalla on mennyt kittaillessa kipsilevyn saumoja ja ruuvinkantoja. Ja sitä hommaahan riittää. Poika ja appiukko olivat kalkinneet pihasaunan eteisen seinät meidän reissatessa. Saunan eteinen alkaa olla jo melko viihtyisä: valkoiset seinät ja katto, joista ei karise roskia joka kosketuksella, lattia on hiekan sijasta matoilla peitettyä betonia ja naulakko ja peili seinällä.

Tuohikokeilu

Nyt ottaa sen verran pattiin, että tulee lyhennetystä versiosta lyhennetty versio. Tämä on nimittäin kolmas kerta, kun yritän saada tätä tekstiä läpi. Ensimmäisen hukkasin ihan omaa typeryyttä, toinen menikin sitten koneen piikkiin.

Tein tuohesta tällaisen.

Tämä on nimeltään huosiain eli patasuti.

Työmaalla on vahattu katto-orsia, kitattu seiniä, valettu halkoluukkua ja sahattu räystäänalusen koristekappaleita.

Yöpaita

Taisi taas reilusti viikko hujahtaa edellisestä postauksesta. Apua! Joku varastaa minulta aikaa! Olen vienyt melkein joka päivä Pupun päiväunille työmaalle vaunuihin ja painellut itse töihin. Isäntä on levytellyt seiniä. Tuntuu hyvältä saada jotain niinkin valmiiksi, kuin kipsilevylle. Kittaus ja maali puuttuu. Siis edes jotain... Vähän pitää vielä laitella ilmansulkupahveja ja siivota ylimääräiset puhallusvillat pois, sitten saataisiin huusholli sellaiseen kuntoon, että Pupu ja Tipu voisivat leikkiä sisällä, kun minä teen töitä. (Ja Isännän pitää tietysti laittaa loput alakerran ulko-ovet paikoilleen ja aidata porraskuilu, ettei lapset pääse putoamaan.)

Yläkerrassa pesii pääskynen ja pihaomenapuussa joku pikkulintu. Pääskyset sujahtelevat yläkerran oviaukosta tuomaan ruokaa poikasille. Kohtahan nuo lähtevät pesästä, sitten voidaan laittaa yläkerrankin ovi paikoilleen.

Poika ajoi kottikärryllä kiviä pihalähteen pohjalle. On sitten kivemman näköinen kuin savikko.

Tein Tipulle yöpaidan. Helma on vanhasta hameesta ja yläosa kirppikseltä ostetusta keltaisen kalalangan lopuista. Tipu tykkää kovasti. Ja sievältähän Tipu tässä näyttää minunkin mielestäni. Sydänpitsi sopii pienille tytöille hyvin!

Ensi viikolla on suunniteltu, että viedään lapset mummuloihin ja lähdetään Isännän kanssa edes yön yli reissuun. Saadaan koluta kirppiksiä ja antiikkikauppoja niin kauan, kuin jaksetaan. Toivottavasti kukaan ei tule kipeäksi!

Myssyjä ja mekkoja

Poika parani ja päästiin lauantaina lättähatulla Suolahteen. Oli kiva päivä. Tein tytöille varta vasten reissun tyyliin sopivat mekot. Mekot on tehty essun kaavalla Muotimuksu-lehdestä numerosta 2/1998. (Sitä vaan ihmettelen itsekin, että muistin, että kyseisessä lehdessä on tämän tyylisiä vaatteita.) Kankaan löysin keväällä kirppikseltä ja se riitti juuri Tipun 122 senttiseen ja Pupun 86 senttiseen mekkoon. Kuvassa tytöt istuvat lättähatun penkillä ja leikkivät Tipulle reissusta ostetulla Pets-kalalla.

Tuttavapiiriin on tulossa parikin vauvaa ja neuloin siltä varalta pari myssyä. Ruskea on tehty Cottonin ja oranssi Bambun jämistä.

Työmaalla on valettu lattioita ja pahvitettu seiniä. Isäntä on aloitellut väliseinien runkoja.

Kaikenlaista projektia

Menin sitten hankkiutumaan kouluun. Tänne. Syksyllä nähdään, miten sovitetaan yhteen lasten hoito, rakentaminen ja opiskelu. Ja tietenkin käsityöt. Ei tule ainakaan aika pitkäksi.

Lähetin Taika-lehden kilpailuun Tipun "kyllä käsityöihmisenä on mukavampaa kuin tavallisena ihmisenä"-kommentin höystettynä lyhyellä kehyskertomuksella. Juttu julkaistiin muiden ohessa Taika-lehdessä ja arpakin läiskäisi kohdalle pienen palkinnon. Hauskaa! Sen verran harvoin sitä mitään voittaa.

Poika on sairastellut. Korkeaa kuumetta ja kaulalla kumma patti. Terveyskeskuksessa käytiin pariinkin kertaan. Nyt näyttää siltä, että kyseessä on (vain) ärhäkänpuoleinen virusinfektio. Kuume ei ole tänään enää noussut, toivotaan, että tilanne ei huonone. Lauantaina oli nimittäin tarkoitus mennä Suolahden Wanhalle asemalle ihmettelemään höyrylaivoja ja vanhoja junia.

Virkkasin kameralle pussukan ja huovutin sen sitten pyykinpesukoneessa.

Neulottu pinta näyttää menettävän pintarakenteensa helpommin kuin virkattu, kun sitä huovutetaan. Molempia tapoja olen kokeillut tämän langan kanssa. Tykkäisin kyllä, että pinta saisi huopua niin, että silmukoita ei näkyisi. Puikot käteen siis!

Raksalla nakerrellaan pikku hiljaa. Alakerran lattiat on valettu, siis keittiö, khh, kylppäri, sauna, tuulikaappi ja WC. Ja lattialämmitysputket tietenkin paikallaan niiltä osin.

Ikimuistoinen juhannus

En liioittele yhtään, jos sanon, että tämä juhannus muistetaan. Ensimmäinen saunanlämmitys uudessa kodissa on jo sinällään merkkitapahtuma. Hyvät oli löylyt ja tilaa oli tarpeeksi. Ensimmäisen vastanikin kävin vääntelemässä myräkkätuulen kaataman koivun oksista. (Toiseen vastaan jäi vielä parannettavaa...) Varsinainen uutinen olikin sitten, kun saunan jälkeen mökkivuokralainen soitti. Olivat lämmittäneet savusaunaa. Lopputulos oli ollut makoisten löylyjen sijaan komea kokko. Sitä olikin sitten sammutettu palokunnan voimin. Ja mökkiperän juhannuksen ratoksi vielä toinen paloautoista oli ajanut ojaan ja kaatunut kyljelleen naapuripellolle. Isäntä tuumasi illalla, että saunojen määrä ihmisellä on näköjään vakio. Toinen valmistui ja toinen paloi. Hyvä kuitenkin, että muut pihan rakennukset säästyivät eikä kukaan loukkaantunut.

No mutta... otin minä kuviakin juhannuksen aikaan. Täällä sitä saunottiin. Kuva ei ole lavastettu.

Anoppi osti uuteen saunaan laudeliinakankaat. Kangasta oli niin paljon, että tein liinat sekä istuma- että jalkalauteen suojaksi. Aplikoin istumalauteiden liinoihin pepunkuvia ja jalkalauteille taas jalankuvia. Ei tarvitse sitten mittailla, mikä liina on minkä lauteen mittainen. Ja toimivat kuvat samalla piristeenäkin. Tykkään! Mittailin lapsilta jalkoja ja peppuja, niin tuli tässä samalla ikuistettua lasten kootkin.

Juhannuspyhänä ajeltiin vähän sukuloimassa ja paluumatkalla kiepattiin Nokkakiven puiston kautta. Kivaa oli, Tipu saatiin lähtemään kotiin vasta puiston mennessä kiinni. Sopivasti puuhaa tällaisille alle kouluikäisille ja alaluokkalaisille.

Sirkusmuseossa Tipu olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Museossa on mm. pallomeri, sirkusestradi, jossa saattoi esiintyä, ja pikkulaitteita, sellaisia, joita huoltoasemilla on, paitsi että täällä niihin ei tarvitse syöttää kolikoita. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos perheessä on alle kymmenen ikäisiä lapsia ja sattuu seudulla liikkumaan. Puistoon on vapaa pääsy, paikan päällä voi sitten miettiä, haluaako ostaa lippuja tai rannekkeita vai käydä vain jätskillä ja kahvilla.