Portaita ja pikareita

Katsokaahan tätä:
Nyt on portaat, ja ihan vintille asti! Isä oli viikonloppuna asentamassa näitä paikoilleen. Elämä helpotti taas, kun päästään vintille sisäkautta, ei tarvitse enää kiertaa ulkopuolelta. Nyt pitää raivata raksalle sen verran tilaa, että saadaan tytöille leikkisoppi jonkun huoneen nurkkaan. Pääsee sitten lastenkin kanssa vinttiin töihin. Siellähän sitä riittää, työtä nimittäin. Kyllä voi ihmisestä tulla onnellinen, kun se saa uudet portaat! Isännän kanssa kuljetaan vaan naama vehnäsellä tästä edestakaisin.

Viime viikko oli taas kouluviikko, ja kun ohjelmaan kuului lisäksi porrashuoneen seinän tasoitusta ja maalausta, että ehti tehdä sen ennen portaiden asennusta, ei käsitöiden saralla juuri ole uutta postattavaa. Nämä pikarit valmistuivat jo edellisenä viikonloppuna. Yhteen toiseen juttuun (siitä sitten myöhemmin lisää, se on vielä tekemättä) leikkelin puolen litran nestesaippuatäyttöpulloista yläpäät pois. Vähän aikaa niitä pyörittelin, ennen kuin keksin, mitä niistä voisi tulla. Liimalla pullonkorkit kiinni toisiinsa. Sitten pohjamaali pinkillä sprayllä ja pintamaali mustalla. Ja näillä väreillä ihan sen takia, kun niitä sattui löytymään kaapista. Lopuksi liimasin koristeeksi muovitimantteja. Näistä kelpaa prinsessojen ja ritarien siemailla juomiaan. Meillä muuten Tipu on aina prinsessa, Pupu tykkää leikkiä ritariakin välillä. Paperista vain pyöräytellään miekka, niin ei haittaa, vaikka sattuu muksimaan sillä kaveriakin.

Vaihteeksi raksalla

Otsikon mukaan nyt ollaankin vaihteeksi raksalla. Käsitöistä tässä postauksessa ei juurikaan puhuta. Tuli nimittäin aloitettua sen verran suurempi käsityö, että se ei taida ihan lähiaikoina valmistua. Raksalla sen sijaan tapahtuu koko ajan - tahti ei vain ole näin töiden, opintojen ja perhe-elämän ohella päätä huimaava.
Mainitaan nyt vielä, että uuteen kotiinhan muutettiin toissa vuoden marraskuun lopulla. Tällä hetkellä käytössä on kaksi makkaria, tupa, keittiö, kodinhoitohuone, kylppäri, sauna ja WC. Olen muuten rehellisesti sitä mieltä, että kaksi makkaria ja yksi WC on liian vähän viidelle henkilölle. Kellarikerros ja alakerta on likimain valmiina, ne surullisenkuuluisat listat tietysti puuttuvat melkein joka paikasta.
Näiden kanssa sitä on viime aikoina tullut puuhasteltua. Yläkerran portaat saatiin isän verstaalta kotiin. (Joka perheessä pitäisi olla ainakin yksi puuseppä, meilläpä on!) Levitin porrasosat Pojan huoneeseen. Reisilankut ja askelmat on maalattu valmiiksi, kaiteiden osien maalaus on aloitettu. Kaksi maalikerrosta osiin ympäriinsä kuivumisaikoineen kestää vähinään neljä päivää. Maalaus on minun hommia. Pahvin alla on vielä käsittelemätön lankkulattia.

Tipun huone näyttää tältä. Seinät on melkein levytetty, tasoitus on myös minun hommia ja on kesken. Lattialankut ovat menossa lattialle, se on Isännän hommia. Lattia löytyy täältäkin.

Pupun huone toimii tällä hetkellä lähinnä työkaluvarastona. Se on melkein levytetty ja pikkuista vaille tasoitettu. Meidän molempien hommia. Täällä pääsisi kohta vaikka vetelemään pohjamaalia seinille. Ja se lattia, se lattia.

Meidän makkarista puuttuu vielä lattia. Kipsilevypino pitäisi nostella ensin seinälle, niin ei tarvitsisi kelkkoa sitä mihinkään muualle. Isännän hommia, ja sen jälkeen mun.

Aulan levytystä on vähän aloiteltu, täältä puuttuu vielä lattiasta lämmötkin.

Siltä näyttää vintillä. Nykyään käynti on vielä ulkokautta, toiveissa on, että saataisiin yläkerran portaat parin viikon päästä käyttöön. Elämä kävisi taas vähän helpommaksi.

Ensimmäiset krookukset

Näinhän tässä kävi: Tipun baskeri-kauluri-setti on ollut melkein pitämättä, saattaapi olla vähän liian pieni, ahdistaa kaulasta. Siirsin Tipun asusteet Pupulle ja tein Tipulle uudet isommat. (Kauluri venyi kyllä puolivahingossa sellaisiin mittoihin, että pitäisi varmaan ruveta kutsumaan sitä keepiksi.) Nyt on siskoksilla samanlaiset. Samalla setti sai nimen Krookus. Jotenkin näistä vain tulee mieleen ne kevään ensimmäiset kukkaset, jotka uskaltavat työntää päänsä esiin kylmästä maasta. Toivottavasti nyt tulee käytettyä. Ehkä kuitenkin keväämmällä, sitten ohuemman takin päällä. Ilosilmukka on lievissä keväänodotustunnelmissa tällä kertaa!

Tunnustus ja vauvamaisia juttuja

Aava lähetti tunnustuksen tänne minullekin. Kiitos Aava! Olipa kiva yllätys.

Tunnustuksen vastaanottajan tulee kertoa seitsemän faktaa itsestään.

Tässäpä sitten tulee:

1. Olen tunnustava kristitty.

2. Ykköskäsityö on jo pitkään ollut neulominen, hyvänä kakkosena tulee virkkaaminen. Tai ehkä sittenkin tilkkutyöt. Pajutyötkin on kyllä mahdottoman mukavia, kun vaan viitsisi järjestää materiaalit ja työtilan itselleen...

3. Minulla on neljä veljeä ja heillä on kaikilla yksi sisko.

4. En vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Varmaankin iso, tosi iso.

5. Olen maallemuuttaja parin vuoden takaa ja tykkään nykyisestä asuinpaikastani kovasti.

6. Syön joskus kaakaoon kasteltua näkkileipää, kun se oli lapsena niiiiin hyvää.

7. Puhuin välillä unissani ennen ensimmäisen lapseni syntymää, sen jälkeen enää en. Kummaa.

Tunnustus kuuluisi lähettää eteenpäin viidelletoista blogille, mutta minä taidan nyt olla ilonpilaaja ja jättää tämän tähän. Selityksenkin voi antaa: nykyään on sellainen vapaa surffailuaika niin vähissä, että en juuri lueskele blogeja. Tietokoneella istumisaika menee joko töitä tehdessä, koulutöissä, sähköpostissa tai itse blogatessa, ravelryssäkin ehdin vain käväistä silloin tällöin. Hyi minua.

Ja sitten eteenpäin, niitä vauvamaisia juttuja siis. Tuttavapiiriin on tulossa useampikin vauva vielä tämän talven puolella. Puikot lakkasivat suoltamasta sukkia joten pääsin välillä vauvailemaan.

Tilkkupeitto on kooltaan siinä 95 x 95 senttiä. Onnistuin upottamaan tähän parinkin tilkkukankaan loppupalat, ovat sitten poissa pyörimästä. Kierrätyskankailla mennään, niin kuin yleensäkin minun tilkkuiluissani. Suurimman osan olen ostanut kirpputoreilta, joitakin olen saanut tuttavilta.

Tästähän se ajatus lähti. Löysin nimittäin kirppikseltä hauskan lasten verhon, johon oli aplikoitu tuollaisia ötököitä. Verho hihkui jo hyllystä, että se haluaa vauvanpeitoksi. Mikäpä siinä sitten muukaan auttoi, kuin kaivella ompelukone ja tilkkuvehkeet tuvan pöydälle.

Lisäksi neuloin pari myssy-tossut -settiä. Tossujen malli on jostain Novitan vauvanneulelehtisestä sieltä 90-luvulta, myssyn suunnittelin itse. Lankana Woolia ja kolmosen puikot. Mallina toimii Emmi-nukke, jonka päänympärys on 35 senttiä (samaa luokkaa kuin Tipulla syntyessään, pitäisi siis olla likimain pikkuvauvalle sopiva), ja mittakin puolisen metriä.

Tässä vielä lähikuva myssystä, joka sai nimekseen Mussukka-myssy. Myssyhän on vähän sama, kuin se iänikuisen vanha vauvanmyssyn malli, joka tehdään ainaoikein keskeltä takaa aloittaen ja kavennellaan ja lisäillään kappaleen reunoissa, niin että siitä tulee sellainen siksakin mallinen, ja ommellaan lopuksi saumat. Niinkus tiedätte. Mussukka on aloitettu alareunasta ja muoto on saatu aikaan kavennuksilla ja lisäyksillä strategisesti oikeissa kohdissa. Kirjoittelin vähän muistiinpanojakin, mutta saa nähdä, viitsinkö kirjoittaa ohjetta. Talvi-Ullan materiaalinjättö-deadline olisi tämän kuun lopussa...

Ja kun nyt ompelukone oli levällään tuvassa, ompelin vielä Tipun vanhasta lempi-T-paidasta tyynyn. Tipu ei meinaa hennoa luopua vaatteistaan, tällä kertaa pieneksi jäänyt T-paita sai uuden elämän. Ja Tipu on mielissään. Reunukset on tilkkukankaista ja tausta on samaa puuvillaa. Oli muuten järkiratkaisu laittaa tyynyyn tuota tilkkukangasta, kuluneen trikoon ompelu siististi ompelukoneella olisi muuten voinut olla - noh - haasteellista. Enkä kyllä viitsi raahata vielä saumuriakin alakerran komerosta tupaan mokoman homman takia.

Palmikkosukat

Vielä yhdet naisten sukat halusivat tulla puikoilta.
Palmikoita tällä kertaa, harmaasta Nallesta. Viime viikko oli sen verran työteliäs, että tämän enempää en saanut aikaan. Iltaisin tulin kotiin aikaisintaan kuudelta, pahimmillaan puoli kahdeksan korvilla. Ja kotona tytöt roikkuivat toinen lahkeessa ja toinen hihassa, kun niillä oli niin paljon toimitettavaa. Ei sillä, tykkään kyllä koulusta, uuden oppiminen on kivaa, mutta ei aina helppoa. Nyt seuraa kolme viikkoa töitä, onneksi päivät ovat lyhyempiä, sekä viime viikolla saatuja etätehtäviä.

No joka tapauksessa: tässä sukka vielä ilman salamavaloa, palmikot näkyvät paremmin, väri huonommin. Aikani kuluksi vaihtelin palmikon suuntaa parin kierron välein. Olisi voinut kyllä tulla kivempi jotenkin muuten, tuo vaihtelu ei paljonkaan näy. Nämä sukat saattavat jäädä itselle unisukiksi.

Kirjoneulesukkia ja museota

Käytiin loppiaisena lasten kanssa Keski-Suomen ilmailumuseossa. Olikin jo pitempään ollut aikomus käydä. Poika ja Isäntä tutkivat koneita ja minä juoksin tyttöjen perässä pitkin hallia. Museossa on sellaisiakin koneita, joiden ohjaamoon pääsee sisälle ja tytöt ravasivat koneelta toiselle ja leikkivät lentäjiä. Pupu nenittelee lentokoneen kanssa. Hassu Pupu.
Asiallisen väristen joulunalusaherrusten jälkeen piti saada puikoille väriä. Tällä kertaa puikoilta tuli kirjoneulesukkia. Nämä on tarkoitettu yksivuotiaalle. Laitoin pohjiin jarrut, niin että eivät ole liukkaat.

Sitten naisten sukat. Kävin hakemassa lisää Nallea, kun vanhat alkoivat käydä vähiin. Värivalikoima oli niin huono, että päädyin lopulta ottamaan kirkkaan sinistä ja syklaamin väristä, joista kumpikaan ei todellakaan lukeudu lempiväreihini. Novitan viime syksyn lankakarttojen vilkaisu osoitti, että tilanne on huolestuttava. Paras väri on lämmin oranssi, joka sekin on jäämässä pois keväällä. Mistähän löytäisi kohtuuhintaista sukkalankaa lämpimissä, mausteisissa sävyissä? Mieli alkaa jo haikailla Vuorelman Vetoa, vaikka hintahan tuolla on eri luokka kuin Nallella. Näihin sukkiin menivät melkein viimeiset mieleisen väriset sukkalangat. Kauanhan nuo kestivätkin!

Ja kun nyt sitten pääsin vauhtiin, tein vielä toisetkin naisten kirjoneulesukat. Näiden sukkien kirjoneule on mukailtu Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjasta. Oli muuten hauskat sukat tehdä, ei tullut aika pitkäksi. Tykkään kovasti näistä vanhoista suomalaisista kirjoneulemalleista. Kirjan mallit ovat paitsi kauniita, myös helposti muokattavia ja monikäyttöisiä. Kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos jossain kirppikseltä sattuu ko kirjan löytämään. Neulemallien lisäksi kirjasta löytyy paljon virkkuu- ja kirjontamalleja.

Tällä hetkellä nuo sininen ja syklaami ottavan sen verran ropeliin, että enpä tiedä viitsinkö pitää itse kumpiakaan näistä sukista. Katsotaan, löytyykö tarpeeksi pöllö vastaanottaja näin hölmönvärisille sukille.

Ensi viikoksi Ilosilmukka lennähtää koulunpenkille. Tiedossa on neljänkymmenen tunnin verran mittaustekniikkaa, runkorakenteita, rakennusfysiikkaa ja teknistä piirustusta sekä monta muutakin ainetta. Melko varmasti voin siis sanoa, seuraava postaus tulee aikaisintaan ensi viikonloppuna.

Ruusutarha

Niin se taas pyörähti uusi vuosi käyntiin. Tulihan sitä kuluneena vuotena taas lähetettyä maailmalle käsistä työ jos toinenkin, mutta ei niistä nyt sen enempää. Ilosilmukka suuntaa katseen eteenpäin. Tulevana vuonna pitäisi saada eteenpäin sekä opintoja että raksahommia. Aikanaan nähdään, kuinka paljon.
Olen syksyn ajan jemmannut kananmunakennoja ja kynttilänpätkiä. Niistä oli meininki tehdä syttyruusuja jo joulun alla, mutta Pupun sairastelu karsi tällaiset "ylimääräiset" jouluvalmistelut pois ohjelmasta. Viime päivinä olen sitten joutoaikoina sulatellut kynttilänpätkät hellalla. Kesällä tein ensimmäiset ruusut, ohje löytyy jostain Taika-lehdestä. Kuvassa on 39 ruusua, seitsemän annoin jo pois ennen kuvaamista. Ruusuista tuli kivasti eri värisiä. Ensin sulatin valkoiset kynttilät, kun liemi alkoi käydä vähiin, laitoin sekaan vaaleanpunaiset ja niin edelleen. Väri muuttui valkoisesta vaaleanpunaisen ja oranssin kautta punaiseksi. Nyt on kynttilänpätkät käytetty loppuun, kananmunakennoja jäi vielä.

Joulupukin jäljiltä piti käydä tyttöjen kanssa kaupungissa ostoksilla. Ei pukki mokoma ollut huomannut tuoda kaikkea tarpeellista. Höh! Samalla reissulla käytiin tietysti kirppikselläkin.

Tämän saaliin kanssa kävelin kirppikseltä ulos. Punainen on ehkä pöytäliina, koko suunnilleen 140 x 120 cm, tummansininen taitaa olla verho, sillä on kokoa siinä 140 x 160 cm, vaalean sininen on paneeliverho, koko 60 x 130 cm:n luokkaa ja päällimmäisenä on kaksi verhoa, leveys ehkä 130 cm ja pituus 140 cm. Koko läjä maksoi nelisen euroa. Kukkakuvioiset verhot on ajateltu Tipun huoneeseen, kun sattui noin sopivan väriset, muut menevät tilkkukankaiksi, vaikka tuo punainen onkin aivan liian suurikuvioista. Eikä sininen oikeastaan ole yhtään minun väri. Hinta-laatusuhde näissä ostoksissa oli kaikesta huolimatta loistava!