Laivapeitto

Lupasin itselleni, että kun siivoan maanantaina, niin saan pitää ompelupäivän tiistaina. Porkkana tepsi ja tuli huusholli tuli siivottua. Tänään on siis pitkästä aikaa päässyt ompelukone laulamaan. Pojan tilkkupeitto valmistui. Tätä peittoa on tehty melkein kuin Iisakin kirkkoa, taisin aloitella kauemmin kuin vuosi sitten. Kun Vauva ilmoitteli tulostaan, jouduin pakostakin priorisoimaan.
Nyt peitto on kuitenkin tässä. Hupsu kuva, ihan kallellaan. Ei meidänkään lattiat ihan näin vinot sentään ole! Peitto on niin iso, että se ylettää roikkumaan joka puolelta sänkyä. (Ja minähän en peittoa jatka, jos Poika tuumaa siirtää sänkynsä toiselle reunalle huonetta!) Pituutta tällä siis on suunnilleen kolme metriä ja leveyttäkin melkein kahden metrin verran. Peitto on tikattu kahdeksassa osassa: ensin kukin purjelaiva erikseen ja sitten vielä jokainen reunakappale erikseen. Takapuolelta siis rumentavat saumat. Mutta takapuoli on kuitenkin takapuoli ja näin ison peiton tikkaus yhtenä kappaleena on jo ihan oma taiteenlajinsa.
Tässä vielä lähikuva. Noiden purjelaivojen malli on jostain netistä ladatusta tilkkuohjelman demosta. Minä olen niin vanhoillinen, että tilkkutöiden suunnittelu sujuu parhaiten kynällä ja ruutupaperilla. Tai jos oikein tiukalle laitetaan, saatan etsiä millimetripaperia. Ohjelma jäi siis ostamatta, mutta demon mukana saadut blokkimallit ovat visusti tallessa. Nyt voisi tilkkuilla sitten jotain muuta, sattui vaan niin ikävästi, että unohdin leikkurin ja alustan mökille.

Aloitin kaulaliinan Mambosta, mutta kaksi kerää ei millään riitä. Ensimmäinen kerä on neulottu, nyt täytyy hakea lisää lankaa. Jos sattuu, että en saa tuota samaa väriä, voin tehdä keskelle yhden kerän verran jotain toista väriä ja jatkaa sitten taas aloitusvärillä. Kaulaliina joutui siis jäähylle siihen asti, että ehdin kaupoille. Ja koska ilman käsitöitä ei voi olla aloitin Tipulle villasukkia. Voi olla, että villasukat poikivat vielä tunikankin, saa nähdä.

Erehdyin lainaamaan kirjastosta Tiina Rinteen "Kauneimmat pajutyöt ja muita käsityöideoita metsän puista". Nyt olisi kamala pajukuume. Minulla ei vain ole tälle kesälle kuin yksi vähäinen nippu kuivaa pajua eikä sitten minkäänlaista liotusastiaa täällä kotona. Pianhan tässä lehti putoaa puusta, sitten voisin tehdä jotain pihajuttuja tuoreesta pajusta. Jos vaan lapsilta ehdin ja univelalta kykenen. Kirjassa on kaikkea muutakin ihanaa. Kransseja, simppeleitä tuohitöitä ym. Isäntäkin oli sitä mieltä, että kyllä meillä nyt on tarpeeksi puita, että voin kerätä omilta mailta kaikki materiaalit, mitä ehdin harrastaa. Kun nyt vaan ehtisin harrastaa...

Nalle ja sen kaveri

Sininen nalle sai kaulaliinan. Meinasin alunperin laittaa kaulaan organza- tai silkkinauhan, mutta en viitsinyt raahautua tyttösten kanssa kangaskauppaan. Ihan selvästi nalle on pikkuisen ylpeä uudesta lämpimästä kaulaliinastaan.
Nalle sai myös isosiskon. Sisko on tehty keltaisesta Marinesta 3 mm:n puikoilla. Nallen ohje on "Neuleita kullannupulle" -kirjasta (vai mikä se nyt oli...) omin sovelluksin tietysti. Siskonalle on tehty pyörönä varpaista alkaen nenänpään korkeudelle asti, siitä eteenpäin tasona. Päähän jääneestä aukosta nalle oli helppo täyttää. Kaulastakin tuli hieno, kun ei tarvinnut ommella siihen saumaa. Siistiä ja kätevää. Enimmillään taisi kyllä olla 11 sukkapuikkoa yhtä aikaa varattuna. Siskonallekin halusi oman kaulaliinan. Sisko on vähän nyrpeissään, kun sen kaulaliina ei ole yhtä pehmeää lankaa kuin veljen.
Tässä vielä isosisko ja pikkuveli poseeraamassa. Pikkuvelinalle menee pikkuvelivauvalle ja isosiskonalle pienelle isosiskolle.
Vauva nousi muuten eilen ensimmäistä kertaa seisomaan ihan kunnolla vartalo pystyssä. Sitä taitoa onkin sitten harjoiteltu ahkerasti sen jälkeen. Nyt on melkoinen vauhti päällä: vajaassa kuukaudessa Vauva on muuttunut mahallaan peruuttelijasta istuvaksi ja seisomaan nousevaksi konttailijaksi. Hurjaa.

Lisää pientä ja sinistä

Toiset tumputkin valmistuivat. Tässä koko setti.

Lankana siis Wool Sävy ja puikkoina 3 mm:n sukkapuikot. Pipo, sukat ja tumput on kaikki sovitettu Vauvalle, ovat sille pikkusen ahtaita. Vauvalla kun on ikää pian kahdeksan kuukautta, niin näiden pitäisi mahtua elokuussa syntyneelle ensi talven ajan.

Hairahduin taas kirppikselle. Eikähän sieltä tyhjin käsi pois pääse.

Koreja. Pilkkahintaan. Täällä kun on nämä säilytystilat vähän niin ja näin, nämä tulevat tarpeeseen. Voipi olla, että joitakin näistä joutuu vähän maalailemaan tai jotain.
Kengät halusivat välttämättä meille, ne eivät millään suostuneet jäämään kirppikselle yksinään. Tuti on mukana mittakaavan takia. Näissä on vähän toppausta, eiköhän se talvikin tästä vielä tule eteen. Katsokaa nyt näitä! Eihän tällaisia voi vastustaa!
Sitten rakennukselle. Aitta on nykyään tällaisessa kunnossa. Kaikki osat on siirretty uudelle paikalle. Keskiosan etureunan laudoitus ei kestänyt siirtoa, se on tehtävä uudelleen. Katto puuttuu vielä päältä.

Ja tässä sitten! Tähän pitäisi tulla meille uusi koti. Pikkuisen on vielä kesken... Isäntä oli raapinut tästä Åkella enimmät ruokamullat kasaan. Saa sitten myöhemmin levitellä niitä sinne, missä tarvitaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taas on tullut vettä. Tela-alustainen kaivuri muuten tekee ihan mukavasti kuravelliä pihaan. Onneksi Tipu ei ole niin paljon kuran perään kuin Poika tuon ikäisenä oli.

Pojan oma työmaa näyttää tältä. Vanhempi vesimylly on kasattu panelinpätkistä, uudempi on Pojan itse hitsaama. Täällähän sillä kuluisi aika. Ehtiihän sitä 12-vuotias rakennuksen lomassa käydä vähän leikkimässäkin. Pitäisi ainakin.
Vauva taitaa luopua yösyönneistä. Viime yönä se nukkui puoli yhdeksästä puoli kuuteen melkein ilman hoitoa. Tästä on hyvä jatkaa.
Isäntä oli tilannut minulle kaikki seitsemän tuotantokautta Columboa. Hämmästyttävää! Aika suloisesti tehty. Nyt kun vielä ehtisi katsoa ne.

Univelkaa

Kyllästyin valvomiseen ja lopetin Vauvalta yösyömiset. Pikkuneidiltä on välillä meinannut vähän karata mopo käsistä näiden syömisten kanssa. Välillä se on ollut ruokaa vailla tunnin välein. Ensimmäinen yö meni hyvin: Vauva itkeä tuherteli vähää vaille yhdestätoista vähän yli puolesta yöstä ja nukkui sitten viiteen. Siis viiteen! Noin pitkää yhtäjaksoista unipätkää en ole saanutkaan nukkua moneen kuukauteen. Sen jälkeen seuraavat kaksi yötä meni ihan ketuille. Tuntuu siltä, että Vauva itkeskeli pitkin yötä ja vääntelehti vieressä sen loppuajan. Viime yö meni pikkuisen paremmin, Vauva nukkui parin tunninkin pätkiä välillä. Väsyttää vaan aivan hirveästi. On se kumma, miten vaikeita ihan yksinkertaisistakin asioista tulee, kun on näin väsynyt. Niin kuin esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys. Kyllähän minä tiedän, mihin kaikki astiat kuuluu, mutta jotenkin vaan ensin yritän laittaa niitä ihan vääriin kaappeihin. Mitenkähän sitten kävisi, jos pitäisi tehdä jotain vaikeaa ja vastuullista...

Pientä ja sinistä on edelleen tulollaan. Minulle tuli melkoinen arviointivirhe, kun ostin lankoja vauvaneuleisiin. Tulin vahingossa ostaneeksi 4 kpl 50 gramman kerää. Tähän mennessä olen käyttänyt pikkuisen reilusti kaksi kerää ja niistä on syntynyt pikkuinen nalle, kahdet sukat, pipo ja tumput. Mitähän vielä keksisi? Luovuus ei oikein tässä tilanteessa jaksa kukkia.

Pientä ja sinistä

Mininallukka, minisukat ja minitumput menossa tietysti mini-ihmiselle. Suvun uusin tulokas saa siis nämä. Ja lisää on tulossa, nämä ovat ihan pikkuisen kokoa. Vauva tarvinnee sukkia ja tumppuja ensi talvenakin. Ja tätihän tekee! Nallelle täytyy käydä vielä ostamassa silkki- tai organzanauha kaulaan rusetille. Lankana Wool Sävy, puikot 3. Silmukoita sekä sukissa että tumpuissa oli kokonaista 7/puikko. Ai niin, nallen ohje kirjasta "Neuleita kullannupulle" (vai mikä se nyt oli...) Sen verran sovelsin ohjetta, että sain tehtyä nallen vartalon pyörönä kaulaan asti. Käsikappaletta piti vähän muuttaa. Ja jalkoja jatkoin parilla kerroksella. Teen ehkä tulokkaan isosiskollekin oman nallen, siinä täytyy tehdä ensin ruumis ja jatkaa kaulan silmukoista suoraan pää. Tulee siistimpi ja vähemmällä vaivalla. Ommeltavaksi jää vain pään yläpuolen sauma ja pienet reiät raajojen päissä, kainaloissa ja haaroissa.

Pyykinpesukone on taas pyöritellyt aitan aarteita puhtaaksi. Ruskea kiikkutuolin matto tai seinävaate. Tämä on niin siistissä kunnossa, että kovin paljon tämän päällä ei ainakaan ole istuttu. Hieno! Saattaa olla jopa kotona kudottu ja kirjottu.
Sininen samanmoinen. Tässä näkyy vähän käytön jälkiä. Luulen, että tätä on käytetty kiikkutuolin mattona. Kaunis malli.
Vielä lähikuva pinnasta. Olisikohan tämä teollista tuotantoa, kun on näin monimutkainen malli. Vai pystyykö tavallisilla vanhanajan kotikangaspuilla kutomaan tällaista?
Päissä on ollut mustat hapsut, mutta ne on aika (tai hiiret) syönyt. Otan jäljellä olevat hapsut pois ja laitan ehkä uudet tilalle.

Pärinäpäivä

Perjantaina siis päristeltiin oikein urakalla. Tästä ohi meni näitä:

Olisin mielelläni laittanut tähän kohdalle Mikko Hirvosen auton, mutta kännykkäkamera mokoma meni valmiustilaan justiin, kun Mikko kaasutteli heinäpaalin takaa näkyviin. Kun kamera oli taas kuvausvalmiina, Mikko oli jo aika kaukana...

Nähtiin pari näitäkin:
Edellisen postauksen heko taitaa olla lyhenne helikopterista. Sellaiset tarrat näissä vehkeissä ainakin oli kyljessa: Neste Oil Rally ja heko 28, tai joku muu numero.

Hirmuinen liikenne meni tästä vielä koko perjantai-illan. Nyt on enää jäljellä raiteet teiden pinnassa ja kyläyhdistyksen kassaan kilahtaneet eurot.

Sitten asiaan: Aitasta löytyi muutama takki, jotka otin talteen. Nämä kaksi oli pakattu muoviin ja pesun jälkeen täysin käyttökunnossa. Takkeja on vielä toisetkin kaksi, mutta niissä on hiirivaurioita, jotka eivät lähteneet pesussa pois. Taitavat mennä joko uusiokäyttöön siltä osin, kuin kankaat ovat siistejä, tai roskiin. En tiedä vielä.

Tämä ruudullinen on kiva. Tämä passaisi oikein hyvin päälle, kun lähdetään ajelulle museo-MB:llä, vm. -68. Muttamutta. Ei valitettavasti mahdu mulle päälle. On sen verran pieni, että pienellä hihanjatkamisella ei sitä voi korjata. Voi voi :(
Mustaa villakangastakkia vaivaa sama vika. Saman henkilön vanhoja takkeja. Ei auta, kai minä vien nämä uudelleen aittaan orresta roikkumaan, kunhan aitta saadaan kokonaan uudelle paikalle ja katto päälle.

Poika ja Tipu ovat pari yötä mummuloissa. Saadaan vähän huilia välillä Isännän kanssa. Vauva on tietysti kotona, se ei vielä pärjää ilman äidin eväitä. Ja se vierastaakin aivan hirveästi. Itku tahtoo tulla, jos joku vieras tulee kahta metriä lähemmäksi, jos ei ole äidin sylissä turvassa. Mummotkaan eivät tahdo kelvata. No niin, eksyin taas aiheesta... Piti sanomani, että ollaan ilman lapsia Isännän kanssa, ja mitäs minä olenkaan tekemässä? No blogaan tietysti! Ja isäntä katsoo formulaa (ja Vauvaa siinä sivussa). Käytiin me tänään sentään Tuurissa, joten ihan ruudun edessä ei tämä aika ole mennyt.

Käsitöissä tuli uusia suunnitelmia: tarvitaan kiireesti jotain pientä ja sinistä.

Kesätoppi

Tämä toppi valmistui eilen illalla. Kävin ilta-auringossa vielä kuvaamassa.

Lankana Marine. Oli kyllä aika tyhmä virkattava, meinasi hajoilla liian helposti. Yläosa on neulottu pyörönä (puikot muistaakseni 3,5) ja alaosa on kasattu isoäidinneliöistä. Tämä oli taas niitä omituisia ideoita, joita tulee joskus yöllä istuessa ja imettäessä. Aika painava tämä on, voi toimia parhaiten vähän viileämpänä aikana pitkähihaisen päällä. Joku reikäisempi virkkausmalli olisi voinut olla parempi alaosaan kuin nuo neliöt. Ja vähän olisi voinut olla pienempikin. Koon muuttaminen on vaan vähän vaikeampi homma tässä mallissa. Niin että olisi tässä mallissa hiomista. Nyt tarttee mennä, ek on alkamassa justiin. Eka pilliauto meni jo ja hekot pörrää ympärillä!