Eilen illalla tuli tehtyä viimeiset opintoihin kuuluvat harjoitustyöt. Olotila on perin kummallinen: töiden jälkeen voi tehdä mitä haluaa, ei tarvitse huolehtia kuin kotitöistä. Ehtii tehdä vaikka mitä! Niin kuin vaikka askarrella tai leikata tilkkuja tai kehrätä tai vaikka katsella telkkua ja neuloa. Niin kauan kuin koivut pölisevät tuohon malliin, ei varmaankaan tule hirmuisesti vietettyä aikaa ulkona. (Voi harmi, kun ei kärsi olla pihalla, täytyy vaan tehdä käsitöitä sisällä...)
Tein Tipulle vielä toisenkin sukkaparin. Luulisin, että näillä pärjätään syksyyn asti. Nalle Kukkakedon uusissa väreissä oli pari niin herkullista, että niitä tarttui mukaan väkisin. Ensimmäinen kerä pääsi jo sukiksi, toinen vielä odottelee.
Tipu leikkii villasukkamallia. Tähän pariin tein tiimalasikantapään, ihan vaihteen vuoksi. Pitsineule on Neulojan käsikirjasta, pienin muutoksin.
Pupu tahtoi barbilleen hameen. Pikaisesti välityönä virkkasin hameen, sen jälkeen oli pakko tehdä myös toppi. Eihän neitokainen toki yläosattomissakaan voi olla! Arvaas, montako kertaa piti purkaa, ennen kuin sain värit osumaan näin kohdalleen. No joo, en tasan purkanut. Sattuipas kerrankin vahingossa.
Topin etumus on muotoiltu lyhennetyillä kerroksilla. Sen verran muodokashan tämä neiti on, että jonkinlaiset muotoilut ovat tarpeen.
Takapuoli onkin sitten kelta-oranssi. Näinhän se menee. Sekä hame että toppi on kiinnitetty yhdellä napilla. Ei luulisi olevan liian haasteellista näppärän nelivuotiaan sormille.
1 kommentti:
Kauniit sukat, pitsikuvio on oikein nätti. Ja Barbi niin sievä.
Lähetä kommentti