Sain lopulta vihon viimein aikaiseksi hommattua kehruuvillaa. Vanha rouva tuntuu olevan pakkasella tavallista nirsompi: yksi kolmesta rullasta on niin jäykkä, että kehruu ei onnistu sillä ollenkaan, toisaalta se sama nyöri, jota piti kosteammalla kelillä kiristää, tuntuu nyt olevan vähän liiankin kireällä. Rouva vetää turhan hanakasti säikeen rullalle, vaikka ämmän säätöruuvi on väännetty ihan tappiin löysälle. Nyörin vaihto pitempään tietysti auttaisi. (Suonet anteeksi, jos käsitteet eivät ihan sattuneet kohdalleen, minä vasta opettelen...)
Kehrännyt kuitenkin olen! Näin:
Tässä 50 grammaa merinolankaa. Tasaiseksihan tätä ei voi sanoa, mutta ehkä kehtaan tällä kertaa kuitenkin neuloa tästä jotain ilman huovuttamista. Lanka oli muuten siistimmän näköistä ennen kastelua, usko pois. Eilisen kehruuharjoitteluissa uskaltauduin lopulta päästämään välillä kierteen vetämään kuidut kädestäni, pitkävetoharjoitteluja siis. Ilmeisesti päävärkki joutui hommiin, näin nimittäin viime yönä untakin kehräämisestä. Sitä parempi: saa harjoitusta hereillä ja nukkuessa ;)
Ne Pupun sakset sitten: Pupu on tomera ja omatoiminen tyttö. Moni muu vielä suunnittelee siinä vaiheessa, kun Pupu on jo homman tehnyt. Tässä päivänä muutamana tyttö iski silmänsä minun kehruukuituuni. Onneksi huomasin, kun hän lähestyi villatopsiani sakset ojossa. Kyllä meillä askarrella saa, juu. Mutta leikeltäväksi annan kyllä muuta tavaraa kuin kehräämistä varten hankkimaani merinoa. Tarjosin ensin täytevanua tai vanulevyä. Eihän se valkoinen kelvannut. Seuraavaksi tarjosin punaista huovutusvillaa. Eipä kelvannut enää sekään. Siinä vaiheessa Pupu oli jo niin suivaantunut, että hän kipaisi yksin kammariin ja laittoi oven kiinni perässään. Vähän ajan päästä tyttö tuli puoliksi noloissaan takaisin, tukko hiuksia kädessään. Tuli sitten leikattua jotain muuta, kuin villaa.
Parin päivän päästä Tipu lueskeli Pupulle samaisessa kammarissa ja Pupulla sattui olemaan sakset käsissään. Lopputuloksen voi melkein arvata. Tässä alus- ja päällyspaidan helmat.
Sukat ja legginsit taas näyttävät tältä:
Pöksyt olivat ainoa vaatekappale, joka säästyi tuholta. Näiden muiden kohdalla olen kahden vaiheilla: viitsisinkö yrittää paikkailla näitä vai heitänkö suosiolla roskiin. Jälkeenpäin Tipua huvitti ja Pupua nolotti. Pupulta on jo kuulakärkikynät ja tussit pannassa, saksia en viitsisi kieltää. Pitäähän tytön saada leikata, kun hän siitä kerran pitää. Pupu lupasi, ettei hän enää leikkaa vaatteitaan. Kyllä häntä sen verran nolotti, että ehkä hän sen muistaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti