Vilinää pihassa

Pihassa on tapahtunut tänä kesän kummia. Omenapuussa on tavattu istuskelemassa vauvakirahvi, jolla on lilaa luomiväriä ja räpsyripset. 

 Kirahvi on nimeltään Rapanhapakko Narnian tarinoissa esiintyvän suistokaisen mukaan, ja se on varsinainen diivailija.

 Malli on Courtney Deleyn Baby Giraffe Amigurumi ja se löytyy Ravelrystä. Tosin Courtneyn kiraffi ei näytä harrastavan luomiväriä.

Muutakin kummaa pihassa on nähty. Tässä pihakivelle kiipeää yksisarvinen.

 Yksisarvisen malli löytyy täältä: Reuben the Unicorn. Tämän kaverin nimi on kuitenkin Orvokki.

 Pääsihän Orvokki lopulta kivelle. Olipa kiipeäminen, noin pienellä eläimellä.

 Meillä on rapun pielessä isokokoinen erikoisen reikäinen kivi. Tarina kertoo, että kivi on aikoinaan löytynyt nykyisen pihalammen kohdalta, kun lampi on joskus vuosikymmeniä sitten alunperin ruopattu. Tarina tietää kertoa myös, että kivi on taivaalta pudonnut meteoriitti. Ihan en tätä teoriaa purematta niele, mutta minusta tarina on säilyttämisen arvoinen ja kivi kuuluu paraatipaikalle pihaan. Kiven erikoisen, vähän hurjankin muodon vuoksi sitä kutsutaan meillä mörkökiveksi. Tänä kesänä mörkökiven päällä on silloin tällöin istuskellut pikkuinen porsas.

 Siinähän se nytkin nököttää. Porsaan malli on ihan omasta päästä. (Siltä se vähän näyttääkin...)

Virkatun kassin idea on Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numerosta. Minä tein kassin edellisessä postauksessa esitetyistä matoista yli jääneestä trikookuteesta. Lehden kassi oli tehty paksusta langasta, mutta tokihan paksukin lanka on yleensä ohuempaa kuin kude, silmukka- ja kerrosmäärät olen siis muokannut tähän sopiviksi. Mittasuhteet ovat likimain samanlaiset kuin lehden mallikassissa. Pidän kovasti tuon virkatun trikookudepinnan tunnusta.

 Koska kuteen virkkaaminen on niin hauskaa, virkkasin vielä samalla vauhdilla kaikki loput kuteet pieneksi matoksi. Vaadittiin yksi kirjava kerros, jotta sain käytettyä kuteen mahdollisimman tarkkaan. Jämiä ei jäänyt. Maton halkaisija on noin 60 cm, pikkuiseksihan tuo jäi.

Virkkuukouku näyttäisi edelleen viihtyvän hyppysissä. Kuvittelisin, että tätä samaa vaivaa saattaa olla liikkeellä muuallakin näin kesäaikaan. Kunhan päivä alkaa lyhetä ja kelit viiletä, eivätköhän puikotkin pääse taas töihin. Siihen asti virkkailen - ihan fiiliksen mukaan.

Villatakkia ja kaikkea muutakin

Jopas on taas mennyt aikaa edellisestä postauksesta! Arki tahtoo nykyään olla sellaista lentämistä, ettei kotona tule juuri koneella istuttua. Käsitöitä kyllä valmistuu pikku hiljaa. 

Aikaisempien postausten mukaan helmikuussa aloiteltu punainen villatakki on nyt valmis. Tai melkein valmis. Napit puuttuvat vielä. Jonkun pitäisi ehtiä nappikauppaan. Itse asiassa tein takkiin kolme hihaa, kun kuvittelin tehneeni miehustan 3 mm:n puikoilla ja tein ensimmäisen hihan niillä. Kuvittelin myös, että tehdessä pienen näköinen hiha venähtää kostutuksessa oikean kokoiseksi. Eipä venähtänyt, ei. 3,5 mm:n puikoilla sain saman neuletiheyden kuin miehustassakin. 

Tässä vielä kuva mallineuleesta lähempää. Silmukoita ristiin ja rastiin sekä vähän oikeaa ja nurjaa. Ei tässä mitään sen vaikeampaa ole. 

Tein suvun uudelle tulokkaalle ristiäislahjaksi junasukat. Ohje ja sukan tarina löytyy Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilta, täältä. 

Sukkien parina meni ihan perinteinen vauvan myssy. Tämän myssyn tein Punomon ohjeella, ja siinä näyttäisi olevan mittasuhteet kohdillaan. Ohje täällä. 

 Lankana vauvanneuleissa on Cascaden Heritage sukkalanka, puikot taisivat olla 2,5 milliset. Samasta langasta tein aikaisemmin Pupulle lapaset soveltaen vanhaa suomalaista kirjoneulemallia. Lapasista tuli Pupulle tosi mieluisat, itse asiassa ne menivät heti niin ahkeraan käyttöön, että kuvaushetkellä ne olivat jo vähän surullisen näköiset. Likaisetkin taitavat olla. Nopeasti tuo lanka tuntuu nyppyyntyvän. Toivottavasti vauvan asusteet kestävät kauemmin siistinä kuin Pupun lapaset. Ehkä ne eivät tule ihan niin kovaan käyttöön.

Pitkän villaneulekauden jälkeen kävin hakemassa muutaman kilon puuvillaista trikookudetta. Ensin matto Tipulle. Malli on Kauhavan Kangas-Aitan Juhannusruusu, ohje täällä. Tipu halusi väreiksi pinkkiä ja valkoista. Ei tuo punainen nyt kovin pinkkiä ole, mutta sinne päin kuitenkin.

 Ja koska Tipulle, niin sitten myös Pupulle. Pupun lempiväri on sininen ja Pupu halusi mattoonsa punaisen reunuksen. Näitä oli kyllä kiva tehdä. Niitä saattaa myöhemmin tulla vaikka lisääkin.

 Pahoittelen tyttöjen huoneiden - noh - normaalia tilaa.

Peittoja ja vähän askarteluja

 Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä järjestettiin muutama viikko sitten arpajaiset. Ilosilmukka lupautui tekemään arpajaisvoitoksi pikkutilkkupeiton voittajan toivomassa värimaailmassa. Inspiraatiopalaksi sain kuvan Marimekon Kulkue-kankaasta. Tällainen palkintopeitosta tuli.

 Peitto on tehty Strömsössä joku vuosi sitten esitetyllä pikatekniikalla. Tekniikalla yhdeksästä erilaisesta neliönmuotoisesta kappaleesta muodostuu yhdeksän erilaista alla kuvatun kaltaista blokkia. Tässä peitossa nämä blokit on yhdistetty mustavalkoisilla kaitaleilla ja peitto reunustettu vielä sinikuvioisella kankaalla. Tämän postauksen ensimmäinen peitto on tehty samalla tekniikalla.

 Toinen peitto on tehty neulomalla lähitorilta hankitusta suomenlampaan hahtuvalangasta. Samalla mallilla tein aikaisemmin toisen peiton, sillä kertaa hahtuva oli liukuvärjättyä. Tämän peiton tein kaksinkertaisesta hahtuvasta ja jätin reunuksen pois.

 Alla vielä lähikuva lyhennettyjen kerrosten yhtymäkohdasta. Peiton ohje on julkaistu myös neulelehti Ullassa.

 Pupu kehitteli askarteluideaa. Näiden käsinukkejen runkona on jäätelötikku, pää ja kädet on tehty kartongista ja koristelut tusseilla. Prinsessojen mekot tehtiin tilkkulaarin kankaista. Jäätelötikkuvartalosta voi pitää kiinni mekon suojissa. Kiva idea, toteutustapakin oli ihan Pupun keksimä. Minä tein vain työtä käskettyä. Ei huonosti eskarilaiselta!

 Pupun käsinukke on hämähäkkiprinsessa ja Tipun kissaprinsessa. Tässä kaverukset vielä lähikuvassa.

 Pupu on itse leikannut kartongit, minä autoin kankaiden ja kuumaliiman kanssa. Tipua autoin vain mekon ompelemisessa ja liimauksessa. Kissaprinsessan mekkokangas on vanhasta verhosta, jossa oli röyhelö jo valmiiksi reunassa. Hyvä Pupu!

Ilosilmukan blogi jatkaa hidastempoista toimintaansa. Tuntuu siltä, että olen viime aikoina purkanut yhtä paljon kuin neulonutkin. Vai miltä kuulostaa kolme neulottua hihaa, joista kaksi meni purkuun, lisäksi purettu kirjoneulesukan varsi. Loman tarve näkyy käsityörintamallakin.

Bambua, villaa ja silkkiä

Taas on pajalla tapahtunut kaikenlaista. Tipu sai heppaliivinsä. Malli on reippaasti sovellettu teeteen verkkolehden numeron 2/2012 Heppatytön lempineuleesta. Alkuperäinen malli on perusvillapaita heppakuvalla. Tipun heppaliivi on tehty Novitan Bambu-langasta, jonka neuletiheys sattui täsmäämään alkuperäisen mallin kanssa. Toki bambuneule laskeutuu hyvin eri tavalla kuin villaneule, villaneuleen ohje ei välttämättä käy suoraan bambulangalle. Tähän liiviin alkuperäisestä mallista on jäänyt heppakuvan lisäksi silmukkamäärä ja pääntien kavennukset.

Minulla oli vaaleansinistä Bambua 200 grammaa, sen olin ostanut poistokorista joskus syksyllä. Sillä piti siis pärjätä. Aloitin liivin yläpäästä ja tein ensin heppaosan intarsianeuleena, pienet värialueet ompelin silmukoita jäljitellen. Sitten neuloin takakappaletta kunnes se oli yhtä pitkä kuin etukappale. Sen jälkeen yhdistin molemmat kappaleet ja tein vielä helmaa pyöröneuleena niin pitkästi kuin vaaleansinistä lankaa riitti. Resorit tein summanmutikassa raidoittaen niillä väreillä, joita oli vielä jäljellä. Liivi ulottuu Tipulla jonnekin puoleen reiteen asti.

 Takakappaleelle tein omaksi ilokseni ja vaaleansinistä säästääkseni raitoja. Alakuvassa näkyy yksinkertainen raitamalli lähempää. Yleensä en pidä värinvaihdoista nurjilla silmukoilla, mutta tähän halusin niitä kuitenkin käyttää. Koska liivi on neulottu ylhäältä alas, silmukat ovat tietenkin ylösalaisin.

Heppaliivin jälkeen olivat vuorossa Pojan saapassukat. Poika ei juuri villasukkia käytä, enkä ole niitä hänelle tehnytkään. Tänä talvena niitä ainoita aikaisemmin käytössä olleita sukkia (kaupan akryylihöttöpörrösukat) ei ole vielä löytynyt. Päädyin sitten tekemään Pojalle ihan perusvillasukat seiskaveikasta. Sukkien koko lienee jotain 42-43 luokkaa.

Näin uuden vuoden puolella Isännällä alkoi taas metsätyökausi. Hän käy yleensä lauantaipäivän metsätöissä. Isäntä on hukannut rukkaslapasensa, ei löydy kuin yksi pari. (Mitä? Meilläkö ei olisi kaikki paikoillaan?) Päivän metsätöissä toinenkin pari olisi tarpeen, niin saisi vaihtaa kuivat lapaset käteensä kesken päivän. Kun nyt kerran seiskaveikkaan tartuin, tein samalla vauhdilla Isännälle kaivatut rukkaslapaset. Näihin töihin onnistuin käyttämään seiskaveikkani, niin että jäljellä on enää tuota epämääräisen persikan väristä purkulankaa ja pikku nöttönen tumman harmaata. Eipä ole ikävä niitä lankoja, ei!

Tipu taas moitti kaikkia lapasiaan kutittaviksi. Hänelle tein kirjoneulelapaset Cascade Yarnsin Heritage-sukkalangasta. Nyt ei pitäisi kutittaa! Kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Tipun lapasten silmukkamäärä on peräti 62 ja leveys Tipun kapeaan lapsenkäteen ihan sopiva. Värit Tipu valitsi itse. Näihin vaivauduin tekemään jopa peukalonkin kirjoneuletta. Pieniin kirjoneulelapasiin olen yleensä tehnyt yksiväriset peukalot.

Näiden neuleiden myötä on perheelle tehty kaikkein tarpeellisimmat jutut. Lopulta aloittelin ihan itselleni edellisessäkin postauksessa mainitsemaani villatakkia. Mallineuleet muotoutuivat lopulta tällaisiksi: 

Lankana tässä on Cascade Yarnsin Heritage Silk, jossa on 85 % merinoa ja 15 % silkkiä. Lanka on oikeasti punaista, ei noin oranssia kuin kuvassa näyttää. Villatakkiin sopiva neuletiheys löytyi 3 mm:n puikoilla ja koska teen helmasta aloittaen ilman sivusaumoja, etu- ja takakappaleita yhtä aikaa, työssä on vähän vaille 400 silmukkaa. Yhden kerroksen neulominen kestää suunnilleen 10 minuuttia. Yhdessä illassa ei siis senttitolkulla neulota, mutta toisaalta, miksi pitäisikään? Kiinnostava malli, miellyttävä lanka eikä valmistumisaikataulua. Mikäpä sen parempaa!

Elämää joulun jälkeen

Niin kuin vanhassa Kummeli-sketsissä lauletaan, "joulu meni jo". Tällä kertaa joulu jäi viettämättä täällä blogissa, koska sitä vietettiin ihan vaan kotona. Puolentoista viikon joululoma meni lähinnä tehdessä ei-mitään, ilmeisesti viime keväästä asti jatkunut lomaton työputki vaati nyt verojaan. Kelit eivät houkutelleen ulkoiluun, enkä viitsinyt edes blogata. Uudenvuoden aaton aattona kaiveltiin Pupun polkupyörä varastosta taas esille, kun pihasta sulivat viimeisetkin jäät ja päästiin taas harjoittelemaan pyöräilyä. Tipu ei viihdy pihalla ollenkaan, kun ei ole trampoliinia eikä lunta.

Joulun alla valmistui vielä kaksi paria virkattuja sukkia Taikalehden joulukalenterin ohjeella. Naisten sukat tein ohjeen mukaan Nallesta ja miesten sukat samalla silmukka- ja kerrosmäärällä seiskaveikasta. Ovathan nämä ihan hauskoja, mutta koska kiinteillä silmukoilla virkattu pinta ei ole läheskään niin joustavaa kuin neulottu, ne on vaikeampi pukea, eivätkä ne istu yhtä hyvin kuin neulotut.

Lisäksi joulun alla valmistui vielä yksi baktus-huivi vaaleanpunaisesta Novitan Bambu-langasta, mutta se jäi näköjään kuvaamatta. Nyt voitte kaikki kuvitella tähän sen huivin. Baktuksia löytyy aikaisemmista postauksista jo useampia, sieltä voitte käydä lunttaamassa, jos malli on vieras.

Joululahjaneuleiden jälkeen olikin aika tehdä jotain omalle porukalle. Ensimmäisenä vuorossa Pupu. Pupu on pitänyt paljon alunperin Tipulle tehtyä punaista neulesettiä, johon kuuluu mekko, polvisukat ja huivi. Mekon helma on viime kuukausina kuitenkin uhkaavasti lyhentynyt, nyt se peittää enää hädin tuskin pöksyt. Tein Pupulle mieluisan setin tilalle uuden, saman värisenä ja samaan tyyliin. Vanha setti oli pitsineuletta, tällä kertaa huvitti tehdä palmikoita. Lankana käytin Novitan Woolia ja Sinellistä ostettua pörrölankaa.

Pupu täytti joulun alla kuusi vuotta (mihin minun vauva on joutunut?), pituutta on pikkuisen toista metriä. Mekon aloitin yläpäästä kuudellatoista palmikolla. Puolet palmikoista jätin pois muutaman kierron jälkeen ja tein tilalle sileää nurjaa. Lisäykset jokaisen jäljelle jäävän kahdeksan palmikon molemmissa reunoissa joka 16. kerroksella. Helmaan tein muutaman kerroksen ainaoikein neuletta pörrölangalla. Ja lopuksi tein vielä kapeat olkaimet nappeineen.

Palmikkovartiset polvisukat on tehty ihan perussukan ohjella varresta alkaen. Pörröreunuksen tein viimeiseksi.

 Huivin tein Knittyssä 2006 julkaistun Calorimetryn ohjetta ulkomuistista mukaillen. Tipun alkuperäisen setin tein niihin aikoihin, kun ohje julkaistiin. Yllättävän mukavasti nuo palmikotkin taipuivat lyhennettyihin kerroksiin. Ja tietysti huivikin tarvitsi pörröreunukset.

Joulun, uudenvuoden ja loppiaisen vapaapäivät alkavat olla nyt takana ja paluu arkeen edessä. Neuleaikaa jää siis taas paljon vähemmän. Vaan ei auta, ja kyllä se arkikin on ihan mukavaa, vaikka kiireistä onkin. Nyt on puikolla heppakuvioinen neuleliivi Tipulle, ja sen jälkeen ehkä saapassukat Pojalle. Sitten ehkä lopulta itselle kovasti tarpeeseen tuleva neuletakki, joka on siirtynyt kiireellisempien neuleiden tieltä jo viime kesästä asti. Langat ja idea on, ohje vaatii vielä vähän suunnittelua.

Tossuja ja mökkejä

Ilosilmukan paja toimii jatkuvasti omalla painollaan. Tähän aikaan vuodesta pajalla valmistuu enimmäkseen pieniä neuleita. Pajan tahtia on hillinnyt yleisten työ-kotityökiireiden ohella Pojan tämänsyksyinen autokoulu. Pojan koulu on minun työmatkani varrella ja Poika kulkee minun kyydilläni. Meiltä ei oikein linja-autollakaan pääse. Poika on tässä syksyn mittaa käynyt autokoulun teoriatunnit. Autokoulu taas sijaitsee lähellä minun työpaikkaani. Koska teoriatunnit ovat olleet iltaisin, minun on pitänyt odottaa Poika kyytiini työpäivän päälle. Olen tehnyt autokouluiltoina tunteja sisään ja työpäivät matkoineen ovat venyneen kellonympäryksen mittaisiksi. Tähän kun lisätään muutama työstä johtuva ilta ja tietysti ne välttämättömät kotityöt, Pupun ja Tipun harrastukset (mistä toki osansa on hoitanut Isäntäkin), päivät alkavat olla melkoisen täynnä. Kuten sanottu, paja toimii omalla painollaan ja omalla tahdillaan. Jotain on kuitenkin valmistunutkin. 

Palatossuja. Isoja ja pieniä, lankana tässä seiskaveikka. 

Askartelin Taikalehden joulunumeron ohjetta mukaillen valotalon kartongista. Poika kysyi osuvasti, miksen saman tien tehnyt tästä Tardiksen näköistä, kun väri kerran osuu jo kohdilleen. Niinpä... Olisihan sitä voinut... Ei kuitenkaan tullut ajoissa mieleen, niin että nyt on tultava toimeen ihan vaan talolla. 

Ikkuna-aukoissa on kuultopaperia ja sisällä ledivalosarja. Valot päällä talo näyttää oikein kivalta.

 Kerrostalo sai kaverikseen vielä muropaketista tehdyn pienen mökin. Ledituikku mökin sisällä valaisee kuultopaperiset ikkunat mukavasti. Leimasinväriä näkyy nykyään olevan vähän joka askartelussa.

Pieniä neuleita

 Syksy tuli taas. Tällä viikolla on pihalampi ollut parina aamuna jo jäässä. Kelit ovat tänä syksynä hemmotelleet ainakin meitä keskisuomalaisia. On saatu paljon aurinkoa ja vähän sadetta. Ilosilmukan päivät tosin menevät töissä ja illat ja viikonloput sitten pääosin kotitöissä ja lapsia kuljetellessa. Nyt tosin tuli minullekin pieni rauhoittumisen hetki. Olen koittanut hoidella flunssaa viikon verran. Yhden päivän olen käynyt tällä viikolla töissä, minkä seurauksena menetin ääneni lähes kokonaan. Kuumetta ei ole ollut, paitsi taudin ihan ensimmäisinä päivinä ja eilen illalla. Ei ole vielä asiaa töihin. Tänään olisi sitten ohjelmassa lääkärireissu.

 Virkattu pitsitakki valmistui jo loppukesästä, en vain saanut aikaiseksi kostuttaa ja muotoilla sitä. Takki on tehty Novitan uudesta Bambu-langasta Novitan ohjeella. Miehustan ja kauluksen jälkeen loppui usko langan riittävyyteen ja tein hihoista lyhyet. Pitsitakki jää nyt odottelemaan lämpimämpiä päiviä.

Tein miesten perussukat tumman harmaasta ja punakirjavasta seiskaveikasta. Tuon kantapään nimeä en muista. Se on malliltaan vähän pyöreämpi kuin ihan perinteinen kantapää. Sukan kärjen tein Ullan tiimalasikantapään ohjeella. Sauman laitoin varpaiden yläpuolelle, päättelin vain kärjen ja sukkaosan silmukat kolmen puikon päättelyllä yhteen. Parin vuotta sitten Ravelryssä pyörineen mysteerisukkatempauksen sukat tehtiin muistaakseni suunnilleen samoilla spekseillä.

Tässä syksyn lehtien päällä köllöttelee kaksi Gafsa-myssyä. Malli on julkaistu neulelehti Ullassa. Molemmat myssyt on tehty Woolista, sininen ohjeen mukaisella silmukkamäärällä, ruskea on vähän isompi.

 Gafsan mallineule on varsin mielenkiintoinen. Verkkomainen neulepinta muodostuu neulomalla yhtä väriä kerrallaan ja käyttämällä vain oikeita ja nurjia silmukoita. Usko pois, kokeile vaikka itse!

 Tein samalla vauhdilla vielä kolmannenkin pipon Woolista, tällä kertaa kaksinkertaisella langalla. Malli on "hat and scarf with rhombuses" ja sen on kirjoittanut Nadya Kalakina. Wool kaksinkertaisenakin oli ohuempaa kuin mallipipon lanka, joten lisäsin pipoon yhden mallikerran. Samalla jouduin tietenkin lisäämään myös kerroksia, jotta pipon mittasuhteet säilyvät. Lisättyjen kerrosten myötä jouduin muokkaamaan vähän mallineuletta.

Tuubihuivin tein alennusmyynnistä ostetusta Novitan Silmusta. Samalla mallilla olen tehnyt aikaisemmin itselleni huivin. Viidestä kerästä puolet meni tuubihuiviin.

 Toisesta puolesta tein kaulaliinan ihan perus 2 o 2 n joustinneuleella. Mitään kovin kummallista mallineuletta ei tällaisen langan kanssa kannata käyttääkään. Silmu ei ollut mitenkään mukava neulomiskokemus. Isot puikot ja muovinen lanka eivät kumpikaan tuntuneet hyvältä. Valmista tuli sentään nopeasti.

Tämän postauksen kellonaika selittyy sillä, että yskä ajoi minut ylös tänä aamuna jo viideltä. Työaamuina lähden näihin aikoihin ajelemaan työpaikkaa kohti, vapaapäivinä käännän yleensä vain kylkeä vielä seitsemältä.