Bambua, villaa ja silkkiä

Taas on pajalla tapahtunut kaikenlaista. Tipu sai heppaliivinsä. Malli on reippaasti sovellettu teeteen verkkolehden numeron 2/2012 Heppatytön lempineuleesta. Alkuperäinen malli on perusvillapaita heppakuvalla. Tipun heppaliivi on tehty Novitan Bambu-langasta, jonka neuletiheys sattui täsmäämään alkuperäisen mallin kanssa. Toki bambuneule laskeutuu hyvin eri tavalla kuin villaneule, villaneuleen ohje ei välttämättä käy suoraan bambulangalle. Tähän liiviin alkuperäisestä mallista on jäänyt heppakuvan lisäksi silmukkamäärä ja pääntien kavennukset.

Minulla oli vaaleansinistä Bambua 200 grammaa, sen olin ostanut poistokorista joskus syksyllä. Sillä piti siis pärjätä. Aloitin liivin yläpäästä ja tein ensin heppaosan intarsianeuleena, pienet värialueet ompelin silmukoita jäljitellen. Sitten neuloin takakappaletta kunnes se oli yhtä pitkä kuin etukappale. Sen jälkeen yhdistin molemmat kappaleet ja tein vielä helmaa pyöröneuleena niin pitkästi kuin vaaleansinistä lankaa riitti. Resorit tein summanmutikassa raidoittaen niillä väreillä, joita oli vielä jäljellä. Liivi ulottuu Tipulla jonnekin puoleen reiteen asti.

 Takakappaleelle tein omaksi ilokseni ja vaaleansinistä säästääkseni raitoja. Alakuvassa näkyy yksinkertainen raitamalli lähempää. Yleensä en pidä värinvaihdoista nurjilla silmukoilla, mutta tähän halusin niitä kuitenkin käyttää. Koska liivi on neulottu ylhäältä alas, silmukat ovat tietenkin ylösalaisin.

Heppaliivin jälkeen olivat vuorossa Pojan saapassukat. Poika ei juuri villasukkia käytä, enkä ole niitä hänelle tehnytkään. Tänä talvena niitä ainoita aikaisemmin käytössä olleita sukkia (kaupan akryylihöttöpörrösukat) ei ole vielä löytynyt. Päädyin sitten tekemään Pojalle ihan perusvillasukat seiskaveikasta. Sukkien koko lienee jotain 42-43 luokkaa.

Näin uuden vuoden puolella Isännällä alkoi taas metsätyökausi. Hän käy yleensä lauantaipäivän metsätöissä. Isäntä on hukannut rukkaslapasensa, ei löydy kuin yksi pari. (Mitä? Meilläkö ei olisi kaikki paikoillaan?) Päivän metsätöissä toinenkin pari olisi tarpeen, niin saisi vaihtaa kuivat lapaset käteensä kesken päivän. Kun nyt kerran seiskaveikkaan tartuin, tein samalla vauhdilla Isännälle kaivatut rukkaslapaset. Näihin töihin onnistuin käyttämään seiskaveikkani, niin että jäljellä on enää tuota epämääräisen persikan väristä purkulankaa ja pikku nöttönen tumman harmaata. Eipä ole ikävä niitä lankoja, ei!

Tipu taas moitti kaikkia lapasiaan kutittaviksi. Hänelle tein kirjoneulelapaset Cascade Yarnsin Heritage-sukkalangasta. Nyt ei pitäisi kutittaa! Kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Tipun lapasten silmukkamäärä on peräti 62 ja leveys Tipun kapeaan lapsenkäteen ihan sopiva. Värit Tipu valitsi itse. Näihin vaivauduin tekemään jopa peukalonkin kirjoneuletta. Pieniin kirjoneulelapasiin olen yleensä tehnyt yksiväriset peukalot.

Näiden neuleiden myötä on perheelle tehty kaikkein tarpeellisimmat jutut. Lopulta aloittelin ihan itselleni edellisessäkin postauksessa mainitsemaani villatakkia. Mallineuleet muotoutuivat lopulta tällaisiksi: 

Lankana tässä on Cascade Yarnsin Heritage Silk, jossa on 85 % merinoa ja 15 % silkkiä. Lanka on oikeasti punaista, ei noin oranssia kuin kuvassa näyttää. Villatakkiin sopiva neuletiheys löytyi 3 mm:n puikoilla ja koska teen helmasta aloittaen ilman sivusaumoja, etu- ja takakappaleita yhtä aikaa, työssä on vähän vaille 400 silmukkaa. Yhden kerroksen neulominen kestää suunnilleen 10 minuuttia. Yhdessä illassa ei siis senttitolkulla neulota, mutta toisaalta, miksi pitäisikään? Kiinnostava malli, miellyttävä lanka eikä valmistumisaikataulua. Mikäpä sen parempaa!