Jouluperinteitä

Kuukauden vaihde lähestyy taas ja postilaatikkoon kolahti nippu kauppaketjujen lehtiä. Jossain pääkirjoituksessa haikaillaan jouluperinteiden perään. Kirjoittaja muistelee lapsuutensa jouluja ja on sitä mieltä, että nykyaikana ei synny samalla tavalla perinteitä kuin ennen. Lehtien sivut taas pullistelevat kaikenlaisia ehdotuksia joulupöytään. ”Mitäs jos kokeilisit tänä jouluna intialaisittain maustettua ruokaa perinteisten laatikoiden sijaan?” Mistäpä niitä syntyisi perinteitä, jos joka joulu tehdään erilaisia ruokia ja toimitaan uudella tavalla. Sitähän perinteet juuri ovat: tehdään asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Meillä tulee olemaan joulupöydässä peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, graavilohta, karjalanpaistia ja kinkkua. Ja ihan perinteisesti maustettuna ja valmistettuna. (Rosolli saattaa tosin korvautua tuoresalaatilla.) Jouluruokia syödään kuitenkin vain kerran vuodessa, ei niihin oikein ehdi kyllästyä. Mutta kukin viettäköön joulunsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Toivottavasti jokaiselta löytyy kaiken kaupallisuuden ja hössötyksen keskellä hiljainen hetki vietettäväksi vaatimattoman seimen äärellä. Siitähän tässä kaikessa on kuitenkin kyse.

Meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu myös adventtikynttelikkö. Lapsilla on joulukalenterit, minulle riittää kynttilät kerran viikossa. Hyvää ensimmäistä adventtia ja joulunodotusta lukijoille!

Pikku hiljaa valmistuu...

Veistelin styroksin kappaleesta kranssipohjan ja huovutin neulalla villaa päälle. Koristeeksi huovuttelin vielä vanhan peiton kappaleita. Kranssi koristaa nyt ulko-ovea. Eiköhän tuo kestä ulkonakin. Jos eivät vain linnut ja oravat vie villoja...
Tämä kaveri on menossa pukinkonttiin. Malli on "Neulo itse pehmeät lelut"-kirjasta (Fiona McTague). Lankana ankassa on Samos. Ankalle olisi kuulunut vielä pitkät kintut, mutta tuumasin, että näin se on symppiksempi. (Oikeasti oranssia oli vain yksi kerä, eikä siitä riittänyt enää kinttuihin, mutta ei kerrota sitä kenellekään.) Ja tavan mukaan kaveri on tietenkin neulottu pyörönä. Ankasta tuli mukavan muhkea ja halattava.

Surautus

Olipa kerran anopin vanha hame...

...toisen kerran sitten olikin Tipun uusi mekko! Sikahelppo homma: toisesta sivusaumasta leikkasin muutaman sentin pois ja ompelin sauman umpeen. Ylijäämäpalasta tein kapeat olkaimet. Hameen sivusaumassa ollut vetoketju on siis nyt toisessa kainalossa. Helman rypytykset eivät ole mekossa täysin symmetriset, mutta pienet epäsäännöllisyydet peittyvät helposti tuohon helmamäärään. Niin ja oikeasti olkaimet ovat suorassa, nyt vain mekko on pyörähtänyt vauhdissa vähän vinoon. Kesämekoltahan tämä näyttää, mutta pitäköön Tipu talvellakin, jos haluaa.

Helmi-nukke esittelee pukinkonttiin menevää ulkoilupukua. Kaavat ovat Baby Bornille Suuren Käsityölehden jostain parin vuoden takaisesta numerosta. Helmi on äitini tekemä ja hieman beipparia isompi. Jatkoin lahkeita vähän kaavoista, mutta olisivat nuo saaneet olla vielä vähän pitemmät. Tästä ei sitten laverrella Tipulle!

Apua! Joulu on jo tulossa!

Virkkasin Virkkausringin joulunalustempaukseen lyhtyjä. Muutossa vein kaikki lyhdyt mökille. ("Voihan ne hakea sitten lähempänä joulua sieltä pois.") Vesivahingon takia mökillä piti tyhjentää koko keittiö ja tupa. Ja kuinka ollakkaan, ne lyhdyt ovat nyt hyvässä tallessa kaapissa, jonka edessä on sänky, pöytä, penkit, kiikkutuoli ja erinäisiä pienempiä esineitä. Aioin jo ostaa uusia, mutta en löytänyt kaupasta mieleisiäni pikkuisia. Näitä lasipurkkeja sen sijaan löytyy ihan täältä kotoa.

Laitoin purkkien pohjalle hiekkaa, jotta ne eivät halkea kuumetessaan. Hiekka myös pitää kynttilät paikallaan, vaikka lyhty vähän heiluisikin tuulessa.

Laitoin huovutettuihin sydämiin narut. Ja palloihin myös.

Pipoja tytöille. Nämä ovat vielä päättelemättä ja muutenkin kesken. Kirjoittelen myöhemmin lisää.
Tämä sen sijaan on valmis. Malli on sama, mutta joustinneuleella tehtynä. Lankana kaikissa on Karuselli. Melkoista nirskutusta on tuon langan neulominen muovipuikolla. Sinisävyinen on aikuisen kokoa (vaikka Tipun päässä tässä kuvassa onkin) ja menee pukinkonttiin.

Täällä on otsikon mukaisesti pikkuinen paniikki päällä. Huovutukset on kesken, tyttöjen pipot on kesken, Tipun joululahjaprinsessanukke on kesken, pehmoankka on kesken. Ja fiksusti piirtelin tänä aamuna kaavoja, jotta voin aloittaa vielä nukenvaatteita Tipulle pukinkonttiin. Niin ja anopin vanha hame odottaa kiikkutuolin päällä uutta elämää Tipun mekkona. Pitäisi varmaan välillä keskittyä tekemään valmiiksi näitä keskeneräisiä. Onneksi tässä on jouluun vielä monta iltapuhdetta.

Myräkkäpäivä

Eilinen lumimyräkkä katkoi tältä perältä sähköt. Olin äänittämässä Varisten kanssa, Isäntä oli lasten kanssa isomummolassa, ja kun tultiin kotiin siinä viiden kieppeillä, oli kylä pimeänä. Ilta meni leivinuunia ja takkaa lämmittäessä ja lasten kanssa kynttilänvalossa piirrellessä. Yöllä saatiin sähköt takaisin. Käsitöihin en koskenutkaan. Tuisku oli pyyhkinyt osasta pihaa nurmikon näkyviin ja kasannut kinoksia toisaalle. Tehdäänpä pieni kierros pihassa.


Tässä, mistä alin kuva on otettu, oli vielä eilen meidän pulkkamäki. Pääsevät lapset tamppaamaan mäkeä uudelleen. Poika laittaa Tipun lumikolaan painoksi ja vetää sen mäkeä alas. Tamppaa kuulemma hyvin.

Talviunilla

Meille tuli talvi! Lunta on reilusti 20 senttiä ja koko ajan satelee hiljalleen lisää. Tämänpäiväisen Ilmatieteenlaitoksen lumitilanteen mukaan tällä seudulla on lunta 1-10 cm ja kylällä kuulemma onkin niin. Toista se on täällä mäellä. Hauskaa!
Rakennuksella uuden kodin alku nukkuu talviunta. Alakerrassa on vielä lämmitys päällä, jotta valu kovettuu kunnolla. Ja mikäpä on lämmitellessä: ukkonen rikkoi kesällä sähkömittarin ja sähkölaitoksen pojat kävi ottamassa mittarin välistä pois, eivätkä ole vielä tuoneet uutta tilalle. Kohtahan sitä voisi kysellä, että aikovatko nuo vielä kauan antaa meille ilmaista sähköä, vai tuovatko joskus uuden mittarin.

Kaikenlaisia kutileitakin on kesken: pehmoankka ja pipoja. Pipon tekeminen tuntuu ottavan koville, olen neulonut ja purkanut ja neulonut ja purkanut. Tulee halvaksi, kun neuloo aina samoista langoista. Ei tarvitse ostaa uusia... Neulahuovuttelutkin jatkuvat edelleen.

Lisää huovutuksia ja vähän kutileita

Huovuttelin neulalla lisää sydänpohjia. Harmaa sydän oli jo edellisessä postauksessa, siihen tein vähän koristeita. Keltavihreä on kokeilu kahdella värillä. Hämmästyttävää kyllä, Poikakin on innostunut neulahuovutuksesta tällaiseen valmiiseen pohjaan.

Kala aikoo uida pukinkonttiin. Kala on neulottu Samoksesta, sekoittelin surutta uusia ja vanhoja värejä. Ohje on samasta kirjasta kuin Pinkiikan. Kalalla oli vielä pusuhuulet, mutta ohje oli sen verran summittainen, että en millään tajunnut, miten ne olisi pitänyt tehdä, enkä viitsinyt ruveta enää säätämään. Kala sai siis ihan tuollaisen simppelin hymysuun. Ja tietysti sovelsin sen verran, että tein evät ja pyrstön pyörönä.

Tästä on tulossa prinsessanukke Tipulle joululahjaksi. Hiukan on vielä kesken. Tein prinsessalle pöksyt ja sukat, vaikka hiukset olisi pitänyt tehdä ensin. Laiskottaa... En vielä oikein tiedä, miten saisin hiukset kunnolla kiinni päähän. Ohje edelleen samasta kirjasta, tietenkin omin sovelluksin ja pyörönä niin paljon kuin mahdollista.