Ja tässä tulossa sukkanen. (Fiksua tehdä villasukkia nyt, kun kesä on alkamassa ja ulkolämpötila on kahdenkymmenen korvilla.) Tähän kirjoneuleeseen meinaa jäädä koukkuun. Aina tekee mieli tehdä vielä tämä mallikerta loppuun. Ja sitten vielä seuraavan puoliväliin. Ja niin edelleen. Ihanaa!
Kesä tuli... ja paljaat varpaat! Nämä tosin tänään vielä vaunun suojassa. Ja päikkäreiden nukkumisesta ei sitten tällä reissulla mitään tullutkaan. Oli vissiin liian kiva heilutella noita paljata kinttuja.
Mollamaija esittelee Vauvan uutta ponchoa portailla iltapäiväauringossa. Tähän en viitsinyt tehdä kirjoneuletta kuin alareunaan. Tämän neuleen tiimoilta käytiin meillä tällainen keskustelu:
Minä: Katso, Poika, miten pikkuinen poncho!
Poika: Miksi sä Vauvalle ponchoa teet?
Minä: Koska se voi kohta sitä pitää, kun se oppii istumaan.
Poika: Mikä syy se on! Samalla perusteella isä voisi ostaa kuorma-auton, kun se voi sillä ajaa.
Jokainen käsityöihminen ymmärtää, että kuorma-auto on tietenkin ihan eri juttu. Poncho on vauvalle tietenkin ihan välttämätön, kun sillä ei sellaista vielä ole ja langatkin oli varastossa ja isosiskolla on samanlainen ja pieniä neuleita on niin mukava tehdä ja onhan se niin söpö, kun se istuu vaunuissa tuo päällä...
Tässä kuvat Tipun tunikasta. Malli kevät-Novitasta seuraavin muutoksin:
Vielä toinen kuva takaapäin ja huivi hartiolla. Oikeasti huivi on tarkoitettu päähän, mutta henkarilla kun on niin pieni pää...
Huivin kahdella reunalla sama pitsi kuin tunikassakin. Kulmiin laitoin nyörit, jotta huivi on helppo solmia päähän. Näillä kyllä kehtaa lähteä vaikka kesäisiin juhliin!
Sitten vähän lapsiasiaa, jota ei kiinnosta lopettakoon lukemisen tähän. Vauvalla on (taas) joku ihme kausi menossa. Lattialla olo ei maistu, syliin sitä pitää päästä. (Se joka on yrittänyt neuloa viisikuinen vauva sylissä ymmärtää asian hankaluuden.) Päivällä tisu ei meinaa kelvata, yöllä taas kelpaa liiankin hyvin. Viime yönä olin puoleen yöhön mennessä syöttänyt Vauvan kahdesti, hyssyttänyt kahdesti muuten sänkyynsä, käynyt purkamassa unissaan itkevältä Tipulta liiat peitot pois ympäriltä ja kahdesti töykkinyt vieressä kuorsaavaa Isäntää olemaan hiljaa. Onneksi sen jälkeen oli vähän rauhallisempaa. Ja aamulla nahkavekkari herätti taas ennen seitsemää. Vauva on ollut nyt pari päivää ilman kolmansia päikkäreitä ja illat on olleet aika hankalia. Ei meinaa uni tulla. Voisi kuvitella, että se vaikuttaisi päin vastoin, mutta kun ei. Muutaman tämmöisen yön jälkeen se alkaa pinna kummasti kiristyä. Tähän kun lisätään tuommoinen temperamentikas viisivuotias pikkuprinsessa, niin hohhoijaa. Semmoisia ne on: ihania mokomia.
Ensin oli tämä. Uuden kodin vanhasta aitasta löytynyt paita. Konepesun jälkeen kangas oli kyynärpäitä lukuunottamatta suunnilleen ehjä. Ompeleet olivat ratkeilleet useammastakin kohdasta.
Ompelutuokin jälkeen paidasta oli tullut tämä. Vanhasta on hyödynnetty helmapäärme ja napitus. Pituutta ja helman leveyttä on niin paljon kuin paidasta riitti ja hihojen ehjistä osista tein alavarat pääntielle ja kädenteihin. Helppo juttu: ensin ratkoin muotolaskokset auki. Leikatessa käytin mallina Tipun vanhaa liivihametta. Ommella tarvitsi vain sivu- ja olkasaumat sekä huolitella pään- ja kädentiet.
Tässä tielä toinen kuva. Paikkataskuthan tähän vielä sopisivat. Täytyypäs katsoa, vieläkö kangasta jäi. Tämähän toimii kesällä ihan vaan pöksyjen päällä. Kangas on tosi vanhaa, katsotaan nyt, kuinka kauan tämä käyttöä ja pesua kestää. 
Tässä Tipu ahertaa. Oli taas niin kiire piirtämään, että ei malttanut päälleen pukea, saati tukkaa harjata.
Ja jotta tärkein - eli käsityöt - ei ihan unohtuisi, tässä kuva viime kesänä valmistuneesta mansikkapöytäliinasta. Tämän koko on 130 x 130 cm. Mansikat löytyivät verhojen muodossa kirpputorilta. Ne huusivat jo kirpparilla, että haluavat tilkkupöytäliinaksi. Tällaisista kankaista tulee liina nopeasti, koska tilkut kannattaa jättää reilun kokoisiksi. Kesää kohti näissä tunnelmissa!
Tillipioni joutui aitaukseen. Viime syksynä revin vanhan tuen pois, viisi vuotta palvelleena se näytti jo joutavan eläkkeelle. Tämä on tällainen hätäratkaisu, kunhan vaan tökin pajuja molemmista päistä maahan tuolla lailla kaareksi. Pajut kävin hakemassa eilen. Nythän on tietysti ihan väärä aika ottaa pajuja, ja huonostihan nämä taivuttamista kestivätkin. Katkaisin kolme pajua jo tässä vääntelyssä. Eiköhän tuo tuki kuitenkin aja asiansa, tarkoitushan on, että pioni pysyy suunnilleen pystyssä.
Rentukat kukkivat ojassa pihan perällä. Aurinko on kyllä maalannut kukkaset tässä kuvassa kovin vaaleiksi... kyllä ne oikeasti ihan keltaisia ovat.
Tipun tunikasta on miehusta melkein valmis. Teen siihen vielä lyhyet hihat ja pitsit reunoihin. Vauva sai tänään neuvolassa 5 kk rokotuksen. Olo on ihan hyvä, ei kuumetta eikä huutoa, vähän kitinää vain. Jospa tällä kertaa päästäisiin vähemmällä kuin viimeksi.
