Tunnustus

Aava lähetti tällaisen:

Kaunis kiitos Aava!

Tunnustukseen kuuluu viisi tiukkaa kysymystä. Tässäpä tentti minun osaltani:

1. Lempiruokani: Ihan lyhyesti lohi. Monessa eri muodossa: uunilohi on hyvää, medaljongit myös, savustettu lohi on tosi hyvää, loimulohi vielä parempaa. Ja siihen sitten tietysti sopivat lisäkkeet ja salaatit. Nam!
2. Lempimakeiseni: Yleisesti suklaa, jos pitää valita parhaat sanoisin... hmm... Pakko sanoa kaksi, kun en osaa valita: Fazerin sininen ja Pandan suklaakonvehdit. Suomilinjalla mennään siis edelleen!
3. Lempiluettavani: Kirjapuolelta lukeminen keskittyy nykyään enimmäkseen noihin koulukirjoihin, joten pitänee sanoa käsityö- ja askartelulehdet. Silloin, kun koulu ei kuormita, tulee kyllä lueskeltua romaanejakin.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Minä, sohva, telkku ja käsityö. Ja mieluiten vielä ihana rauha yksin. Siinähän se!
5. Lempielokuva: Mitähän tähän? Tykkään monesta, mutta semmoista yhtä ylitse muiden en osaa valita. Menisi varmaan scifi-fantasiapuolelle.

Nyt en ehdi laittaa tätä eteenpäin, enkä taida viitsiä enää palata asiaan. Laiska minä, hyi!

Kertausharjoituksia

Viime viikolla kannoin aitasta tupaan vanhan rukin. Rukki on myös niitä vehkeitä, jotka olivat aitassa, kun tämä paikka ostettiin. Mitään tietoa sen historiasta ei ole. Minähän en tiedä mitään kehräämisestä, joten ei muuta kuin surffaamaan. Käspaikan sivuilta löytyy selkeä kuva, jossa on nimetty rukin osat. Näyttäisi, että kaikki on tallella, naruja lukuunottamatta, ne ovat tainneet vuosien saatossa lahota. Pari rullaa kehrättyä lankaa rukin mukana on ja kolmas rulla paikoillaan. Vähän lisää neuvoja Ravelrystä, pari päivää kuivumista sisällä ja vähän öljyä muutamaan paikkaan, niin johan alkoi pyöriä. Ainoa kehräämiseen mitenkään käyvä materiaali sattui olemaan Tiimarin huovutusvillaa, mutta pakkohan tätä oli päästä kokeilemaan. Lopputulosta en taida viitsiä esitellä täällä!

 Toinen juttu onkin sitten nuo rukin mukana tulleet valmiiksi kehrätyt langat. Rullat olivan sen verran likaisia, että purin niistä suosiolla päällimmäiset kerrokset pois. Sitten kertaamaan, jotta saan rullat tyhjiksi. Pienen säätämisen jälkeen homma alkoi sujua jotenkin. Yhden aamupäivän jälkeen langat oli kerrattu. Vähän ylikierteistä tästä tuli, mutta ihan hyvä noin ensi kokeiluksi. Tässä yksi rullallinen vyyhdinpuilla ja toinen odottamassa vyyhtimistä.

 Tämän verran siitä tuli. Isommat vyyhdit on siinä 50 grammaisia, pienempi alle puolet siitä. Ihmettelin vähän näitä käsitellessäni, että onpa tämä lanka kumman tuntuista. Ei oikein tuntunut villalta. Päätin pestä vyyhdet.

 Villanpesuainetta, lämmintä vettä ja langat sekaan. Lopputulos näytti tältä. Huhhuh! Tässä vaiheessa tuntui, että saako näitä puhtaiksi ikinä. Muutaman huuhteluveden jälkeen tilanne näytti kuitenkin jo paljon paremmalta. Semmoinen toistakymmentä kertaa taisin langat huuhdella, ennen kuin niistä lähti kirkas vesi.

 Pesun jälkeen langat näyttävät tältä. Väri on aivan eri kuin tuolla ylempänä. Nyt nämä näyttävät rakenteeltaankin jo villalangalta.

Kummasti nämä langat olivat likaisia läpensä. Tokihan pintakerrokset ovat voineet likaantua vuosikymmenten aikana aitassa, mutta silloin langan olisi pitänyt olla rullan sisältä puhtaampaa. Tuntuu, että nämä on kehrätty likaisesta villasta tai sitten ne ovat likaantuneet kehrätessä rukista. Epäilen tuota ensimmäistä, niistähän se rukkikin likaantuu. Ja likainen se on, pahimmillaan lyhdyssä oli kolmen millin kerros mustaa, kovettunutta töhnää siinä, mistä lanka juoksee yli. Enimmät rapsin puukolla pois, loput täytyy vielä putsata. Nyt pitäisi hommata jostain kehräämiseen soveltuvaa villaa, sormia syyhyttää jo!

Parsitut verhot ja hiirensyömä matto

Edellisessä postauksessa viittasin jo verhojen parsimiseen. Tästähän tässä oli kyse:

Varastossani oli kaksi tällaista kummallista kangasta. Yläpäässä näissä on kuja, joten ilmeisesti näitä on käytetty verhoina. Kankaat on kudottu todella ohuesta villalangasta, leveys jotain vähän ale metrin luokkaa.

 Toisessa verhoista oli suunnilleen sentti kertaa kaksi kokoinen reikä. Kas tässä.

 Verhojen alapäät on tällaiset hapsukkaat ja huolittelemattomat. Purin alapäästä kudelankaa sen verran, että pääsin parsimaan sillä. Väri sattui olemaan tummanruskea, joka on tietysti ihan eri, kun parsittavassa kohdassa, mutta onhan materiaali kuitenkin oikea.

 Ja tässä valmis parsinta. Juu ei ole kovin siisti, mutta näin ensiyrittämällä ihan jees. Kangas on rakenteeltaan kuitenkin sen verran hienoa, että tarkkaan kuteen jäljittelyyn olisi pitänyt olla suurennuslasi. Päätin tulla toimeen omilla silmilläni ja tyytyä vain kursimaan reikä kasaan. Ei tämän luulisi tästä ihan ensimmäisenä liestyvän.

 Parsimisen jälkeen työnsin verhot pyykinpesukoneeseen, lämpöä 30 astetta, villa/käsinpesuohjelma ilman linkousta. Tämän lähemmäs käsinpesua en pääse, siihen on nimittäin vielä pitkä aika, että minä rupean pesemään pyykkiä ihan oikeasti käsin. Ja nämä verhot haisivat sen verran tunkkaiselle, että pestävä ne oli. Silittäessä huomasin, että verhoissa on useita pienenpieniä reikiä, joissa on lanka tai kaksi poikki. Niitä reikiä ei tosin ihan helposti huomaa, joten ei muuta kuin verhot ikkunaan.

Ja tässä paikoillaan! Kaksi verhoa, kaksi ikkunaa. Ei näistä oikein näkösuojaksi ole, kudos on sen verran harvaa. Ei täällä maalla tosin näkösuojaa tarvitakaan, lähin naapuri on jossain puolen kilometrin päässä.

Aitasta löytyi myös vanha villamatto. Ei mitään muistikuvaa siitä, mistä tämä on meille tullut. Pohjassa lukee "Oy Plyyshi ja Villa Ab" sekä "Täbriz". Matton on muuten todella hyväkuntoinen, mutta hiiret mokomat ovat tehneet tuhojaan kanttausten kanssa. Toisesta päästä on viety osa tupsuistakin. Täytyy selvittää, missä tähän saisi uusittua kanttaukset ja mitä maksaa.

Matto haisi tunkkaiselle kylmässä varastossa säilytyksen jälkeen. Tyttöjen kanssa varisteltiin maton päälle ruokasoodaa ja harjattiin se sisään. Tänään taitaa olla aika imuroida ruokasooda pois. Haju on selvästi vähentynyt, toivottavasti selvitään ilman pesulareissua.
Tälläkin kertaa puhe lipsahti ihan pois pääasiasta, siis käsitöistä. Ehkä ensi kerralla sitten niistä!

Kammari

Saatiin Pojallekin huone yläkertaan ja alakerran varahuone tyhjäksi. Pintaremonttiinhan siinä piti ruveta. Uskomatonta muuten, miten paljon vaaleat pinnat ehtivät kulua teini-ikäisellä puolessatoista vuodessa! Seinät maalasin paikoitelen uudelleen. Onneksi vanhassa maalipöntössä oli vielä tarpeeksi jäljellä. Tästä sitten lähdettiin: tyhjä seinä. Tällehän täytyy tehdä jotain!

 Teippailin seinille nelisen rullaa maalarinteippiä. Muutama tunti tässä vierähtikin. Ilman ristiviivalaseria olisi mennyt vielä kauemmin, se kun näyttää kuitenkin vaaka- ja pystylinjat halutulle kohdalle.

 Seuraavaksi maalasin pensselillä nuo teipillä rajatut alueet tumman vihreiksi. Sen jälkeen tein kehyksiin maalipesun samalla vihreällä, ohennettuna Laseralla ja vedellä. Tässä kuvassa ollaan siinä vaiheessa.

 Alareunaan tein maalipesun siten, että siitä tuli pystyraidallinen. Lopuksi töppäsin nuo sablonikuviot keskelle kehyksiä. Sabloniin löysin mallin Maire Heikkisen Suomalaisesta tapettikirjasta, jostain 1800-luvun tapetista.

 Anopilla on ollut vanha kalusto jemmassa tulossa meille, kunhan saadaan tiloja valmiiksi. Isäntä kyyditsi eilen kaluston kotiin ja illalla raahasivat sen sitten Pojan kanssa sisälle. Mennäänpä kurkistamaan!

 Kahdenistuttava sohva, kaksi nojatuolia, mahalipasto ja pöytä kuuluvat kalustoon. Kankaat ovat paikoitellen kuluneet ja nappejakin puuttuu. Kunhan tästä rikastun, niin raahaan istuimet uudelleen verhoiltaviksi. Vuodelta 1927 peräisin oleva Singer 66 kannettiin myös kammariin.

 Myös piano tuotiin pois tuvasta. Nyt sekin pääsi paikoilleen.

Semmoinen kammari siitä tuli. Keskenhän se vielä on, ikkunalaudat odottavat vielä maalin kuivumista ja verhot parsimista ja pesua. (Ja tämä onkin sitten oman postauksensa arvoinen juttu.) Muutenkin kammarista tuntuu puuttuvan vielä jotain, siellä on nyt vähän liikaa kiemuraisia jalkoja ja hempeitä värejä. Huone kaipaa jotain tasapainottavaa. Katsotaan nyt, mitä keksitään.

Maalailua

Meillä kalustus tuppaa olemaan vähän iäkkäämmänpuoleista. Itse asiassa uutena huonekaluliikkeestä ostettuja kalusteita talosta löytyy vain meidän ja Pojan runkopatjat ja sohvakalusto, josta aion hankkiutua eroon lähiaikoina. Uusia itse tehtyjä tai minun puuseppäisäni tekemiä kalusteita on myös muutamia. Muuten kalustus periytyy vuosikymmenten takaa ja on meille tullut mikä mistäkin. Nyt, kun kaikki huoneet alkavat olla valmiita, pitäisi saada kalusteet oikeille paikoilleen suunnilleen oikean näköisinä. Huonekalujen rapsutusta ja maalailua siis riittää.

Kirkkaan punainen sohvasänky sai vaaleanvihreän maalin ja muutti tupaan. Tämän värisenä se sopii paremmin sekä tummaa puolipanelia vasten että tuvan pöydän rinnalle. Sohva on yksi niistä harvoista kalusteista, jotka kuuluvat paikalta puretun talon kalustukseen ja on kuuleman mukaan hankittu taloon 50-luvulla. Pehmustepatja on toisesta samanlaisesta sohvasängystä, tosin uudemmasta. Tämä sohva on 180 cm pitkä, uudempi kymmenen senttiä lyhempi. Jouduin siis vähän lyhentämään patjaa päällisineen. Saatiin tupaan kaivattu pehmustettu pötköttely-/istumapaikka.

Tässä vielä yksityiskohta sohvan nurkasta. Suloiset nämä pyöreät nupit!

Singereitä

Tästä tämä lähti:

Malli: Singer 12
Sarjanumero: 3947758
Valmistusvuosi: 1881
Tämä kone kannettiin aitasta tupaan pari viikkoa sitten. Sarjanumeron perusteella netistä löytyi valmistusvuosi. Koneen historiasta ei juuri ole tietoa, meille se on tullut talokaupan mukana. Alan harrastajia tuntuu olevan maailmalla sen verran, että tietoakin netistä löytyy. Esimerkiksi: tämä kone on Amerikassa maksanut uutena miehen palkan verran ja se on usein ostettu kymmenen vuoden maksusopimuksella. Paljonko se sitten on ollut Suomen silloiseen palkkatasoon verrattuna, sitä voi vain arvailla.

Kun nyt sitten vauhtiin päästiin, tuotiin anopin varastoista vielä kaksi Singeriä lisää. Tätähän voi jo kutsua vaikka kokoelmaksi, pieneksi kokoelmaksi.

 Malli: Singer 66
Sarjanumero: H963084
Valmistusvuosi: 1906
Valmistuspaikka: Elizabeth, New Jersey, USA
Tehdas: Elizabethport
Tällä sarjanumerolla löytyikin jo tarkempaa tietoa. Tämän koneen historiaa voi yrittää arvailla. Anoppi on ostanut koneen muutama vuosi sitten kuolinpesästä. Koneen jälkeensä jättäneen perhe on ollut Amerikassa ainakin 1910-luvulla. Todennäköisesti perhe on ostanut koneen siellä ollessaan ja tuonut mukanaan palatessaan Suomeen joskus 20-30-luvulla. Laatikoista löytyy kaikenlaista sälää, uutta ja vanhaa. En ole vielä ehtinyt kunnolla pengata, mutta ainakin nämä kuulunevat koneen alkuperäisosiin.

 Vasemmanpuoleinen näyttäisi olevan yläsyöttäjä tai poimutuslaite, oikeanpuolimmaista veikkaisin jonkinlaiseksi laskostusapuvälineeksi. Jos joku tietää tai arvaa jotain muuta, olisin kiitollinen avusta!

Sitten seuraava kone:

 Malli: Singer 66K
Sarjanumero: Y5044709
Valmistusvuosi: 1927
Valmistuspaikka: Clydebank, Skotlanti
Tehdas: Kilbowie
Sama malli kuin edellinenkin, valmistettu Clydebankissa, josta numeron perään kirjain "K". Tämä kone on paitsi uusin, myös parhaassa kunnossa. Tästä löytyy myös suomenkielinen käyttöohje valmistusvuodelta, joten ilmeisesti tämä on tullut jo uutena Suomeen. Tässä koneessa on myös Singerin sähkövalo, veikkaisin sitäkin alkuperäiseksi. Joitakin pieniä eroja tämän 66K:n ja tuon vanhemman 66:n välillä on. Koristestanssauksissa, puuosissa ja jaloissa on pieniä eroja, myös puolauslaite on tainnut kehittyä hieman kolmessa vuosikymmenessä. Paininjalan kiinnitys on erilainen, joten lisäosia ei voi vaihdella keskenään.

 Tässä näitä lisäosia. Näiden toimintaa en tiedä, en ole ehtinyt tutkia. Jälleen, kaikki arvaukset tai tiedot ovat tervetulleita!

 Vilautan vielä kuvan 12:n sukkulakotelosta. Tämä on ollut aikanaan mullistava keksintö, niinkin tärkeä, että sukkulakotelon kuva löytyy ompelukoneen jalassa olevasta Singerin logosta. Siinähän se, lankarullan yläpuolella.

 Sukkulan merkitystä keksintönä osoittaa sekin, että sama kotelo löytyy myös 1927 vuoden 66K:n jalustasta, vaikka tekniikka on jäänyt pois käytöstä jo 1900-luvun tienoilla. Kuinkahan kauan sukkula on logossa pyörinyt? Täytyy ruveta katselemaan uudempia koneita sillä silmällä.

Kaikki koneet ovat ompelukunnossa, kuusikuutoset pyörivät vähän nahkeasti. Juu, en ole vielä ehtinyt öljytä niitä.

Tunikoita

Tytöt saivat uudet tunikat. Kaupassa oli Novitan pretty baby alennuksessa, ja tytöt kinusivat niistä itselleen jotain. Hellyin sitten ostamaan muutaman kerän. Tipulle kelta-turkoosia ja Pupulle sini-lilaa. Arvatkaa, oliko kiva nirskutella täyskeinokuituista lankaa heinäkuun helteillä! Malli on Ravelrystä, Georgie Hallamin "Oriental Lily". Ja taitaa muuten olla ihka ensimmäinen neuleeni englanniksi. Tulipahan tehtyä, ei ainakaan kutita ja onhan tämä kaunis malli.

 Tipu poseeraa vanhan amerikan arkun päällä. Sininen lanka on myös jotain keinokuituista, mitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pupu ei halunnut omaansa päälle, ja onhan nämä vielä liian lämpimiä. Tipulle ostin 300 g ja Pupulle 200 g. Pupulta jäi pikkuisen yli, Tipun langan käytin kaikki.