Kirjoneulesukkia ja museota

Käytiin loppiaisena lasten kanssa Keski-Suomen ilmailumuseossa. Olikin jo pitempään ollut aikomus käydä. Poika ja Isäntä tutkivat koneita ja minä juoksin tyttöjen perässä pitkin hallia. Museossa on sellaisiakin koneita, joiden ohjaamoon pääsee sisälle ja tytöt ravasivat koneelta toiselle ja leikkivät lentäjiä. Pupu nenittelee lentokoneen kanssa. Hassu Pupu.
Asiallisen väristen joulunalusaherrusten jälkeen piti saada puikoille väriä. Tällä kertaa puikoilta tuli kirjoneulesukkia. Nämä on tarkoitettu yksivuotiaalle. Laitoin pohjiin jarrut, niin että eivät ole liukkaat.

Sitten naisten sukat. Kävin hakemassa lisää Nallea, kun vanhat alkoivat käydä vähiin. Värivalikoima oli niin huono, että päädyin lopulta ottamaan kirkkaan sinistä ja syklaamin väristä, joista kumpikaan ei todellakaan lukeudu lempiväreihini. Novitan viime syksyn lankakarttojen vilkaisu osoitti, että tilanne on huolestuttava. Paras väri on lämmin oranssi, joka sekin on jäämässä pois keväällä. Mistähän löytäisi kohtuuhintaista sukkalankaa lämpimissä, mausteisissa sävyissä? Mieli alkaa jo haikailla Vuorelman Vetoa, vaikka hintahan tuolla on eri luokka kuin Nallella. Näihin sukkiin menivät melkein viimeiset mieleisen väriset sukkalangat. Kauanhan nuo kestivätkin!

Ja kun nyt sitten pääsin vauhtiin, tein vielä toisetkin naisten kirjoneulesukat. Näiden sukkien kirjoneule on mukailtu Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjasta. Oli muuten hauskat sukat tehdä, ei tullut aika pitkäksi. Tykkään kovasti näistä vanhoista suomalaisista kirjoneulemalleista. Kirjan mallit ovat paitsi kauniita, myös helposti muokattavia ja monikäyttöisiä. Kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos jossain kirppikseltä sattuu ko kirjan löytämään. Neulemallien lisäksi kirjasta löytyy paljon virkkuu- ja kirjontamalleja.

Tällä hetkellä nuo sininen ja syklaami ottavan sen verran ropeliin, että enpä tiedä viitsinkö pitää itse kumpiakaan näistä sukista. Katsotaan, löytyykö tarpeeksi pöllö vastaanottaja näin hölmönvärisille sukille.

Ensi viikoksi Ilosilmukka lennähtää koulunpenkille. Tiedossa on neljänkymmenen tunnin verran mittaustekniikkaa, runkorakenteita, rakennusfysiikkaa ja teknistä piirustusta sekä monta muutakin ainetta. Melko varmasti voin siis sanoa, seuraava postaus tulee aikaisintaan ensi viikonloppuna.