Myyriä vain tuntuu riittävän! Tänään ajoin yhden pään mäsäksi autolla pihassa. Huomasin, kun purin tyttöjä kyydistä. Onneksi huomasin, niin sain heitettyä raadon pusikkoon, ei jäänyt lasten ihmeteltäväksi.
Viime päivät ovat olleet ihanan lämpimiä ja aurinkoisia. (Nyt sataa tietysti vettä.) Eilen vein Pupun päikkäreille vaunuihin työmaalle ja painelin itse perennapenkkiin. Evakuoin aikaisemmin rakennuksen alta vanhoja kukkasia syrjemmälle, nyt kävin vähän laajentamassa penkkiä ja jakamassa juurakoita. On sitten enemmän istutettavaa, kunhan piha saadaan joskus tehtyä. Siis aikaisintaan vuoden päästä kesällä. Lisäksi maisemoin pihapuroa nakkelemalla kiviä (pitäähän minunkin päästä tekemään patoja puroon!) ja siirsin pari saniaisen juurakkoa. Hiki hatussa sai huhkia, suojainen etelänpuolen rinne oli kesäisen lämmin! Pupua vaunuihin nukuttaessa huomasin, että sammakoilla on keväiset leikit menossa pihalammessa. Päästään lasten kanssa ihmettelemään sammakonkutua. Ja taitaa lammikossa asustella pari piisamiakin. Piisamille kyllä tulee lähtö, kunhan ehditään ruoppaamaan lampea.
Suunniteltiin Isännän kanssa keittiötä eilen siinä rakennuksella tillustellessa. Nyt tuntuu siltä, että keittiö alkaa olla suunnilleen selvä. Ensimmäisen kerran suunnitelma selviintyi siinä paikan päällä niin, että kaikki tuntuu olevan kohdallaan.
Tekele edistyy. Kohta joudun taas miettimään, että mitäpä sitä seuraavaksi tekisi. Näyttääpä Tennessee hurjan kiiltävältä salaman loisteessa. Tiedättehän te, miltä se oikeasti näyttää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti