Elämää joulun jälkeen

Niin kuin vanhassa Kummeli-sketsissä lauletaan, "joulu meni jo". Tällä kertaa joulu jäi viettämättä täällä blogissa, koska sitä vietettiin ihan vaan kotona. Puolentoista viikon joululoma meni lähinnä tehdessä ei-mitään, ilmeisesti viime keväästä asti jatkunut lomaton työputki vaati nyt verojaan. Kelit eivät houkutelleen ulkoiluun, enkä viitsinyt edes blogata. Uudenvuoden aaton aattona kaiveltiin Pupun polkupyörä varastosta taas esille, kun pihasta sulivat viimeisetkin jäät ja päästiin taas harjoittelemaan pyöräilyä. Tipu ei viihdy pihalla ollenkaan, kun ei ole trampoliinia eikä lunta.

Joulun alla valmistui vielä kaksi paria virkattuja sukkia Taikalehden joulukalenterin ohjeella. Naisten sukat tein ohjeen mukaan Nallesta ja miesten sukat samalla silmukka- ja kerrosmäärällä seiskaveikasta. Ovathan nämä ihan hauskoja, mutta koska kiinteillä silmukoilla virkattu pinta ei ole läheskään niin joustavaa kuin neulottu, ne on vaikeampi pukea, eivätkä ne istu yhtä hyvin kuin neulotut.

Lisäksi joulun alla valmistui vielä yksi baktus-huivi vaaleanpunaisesta Novitan Bambu-langasta, mutta se jäi näköjään kuvaamatta. Nyt voitte kaikki kuvitella tähän sen huivin. Baktuksia löytyy aikaisemmista postauksista jo useampia, sieltä voitte käydä lunttaamassa, jos malli on vieras.

Joululahjaneuleiden jälkeen olikin aika tehdä jotain omalle porukalle. Ensimmäisenä vuorossa Pupu. Pupu on pitänyt paljon alunperin Tipulle tehtyä punaista neulesettiä, johon kuuluu mekko, polvisukat ja huivi. Mekon helma on viime kuukausina kuitenkin uhkaavasti lyhentynyt, nyt se peittää enää hädin tuskin pöksyt. Tein Pupulle mieluisan setin tilalle uuden, saman värisenä ja samaan tyyliin. Vanha setti oli pitsineuletta, tällä kertaa huvitti tehdä palmikoita. Lankana käytin Novitan Woolia ja Sinellistä ostettua pörrölankaa.

Pupu täytti joulun alla kuusi vuotta (mihin minun vauva on joutunut?), pituutta on pikkuisen toista metriä. Mekon aloitin yläpäästä kuudellatoista palmikolla. Puolet palmikoista jätin pois muutaman kierron jälkeen ja tein tilalle sileää nurjaa. Lisäykset jokaisen jäljelle jäävän kahdeksan palmikon molemmissa reunoissa joka 16. kerroksella. Helmaan tein muutaman kerroksen ainaoikein neuletta pörrölangalla. Ja lopuksi tein vielä kapeat olkaimet nappeineen.

Palmikkovartiset polvisukat on tehty ihan perussukan ohjella varresta alkaen. Pörröreunuksen tein viimeiseksi.

 Huivin tein Knittyssä 2006 julkaistun Calorimetryn ohjetta ulkomuistista mukaillen. Tipun alkuperäisen setin tein niihin aikoihin, kun ohje julkaistiin. Yllättävän mukavasti nuo palmikotkin taipuivat lyhennettyihin kerroksiin. Ja tietysti huivikin tarvitsi pörröreunukset.

Joulun, uudenvuoden ja loppiaisen vapaapäivät alkavat olla nyt takana ja paluu arkeen edessä. Neuleaikaa jää siis taas paljon vähemmän. Vaan ei auta, ja kyllä se arkikin on ihan mukavaa, vaikka kiireistä onkin. Nyt on puikolla heppakuvioinen neuleliivi Tipulle, ja sen jälkeen ehkä saapassukat Pojalle. Sitten ehkä lopulta itselle kovasti tarpeeseen tuleva neuletakki, joka on siirtynyt kiireellisempien neuleiden tieltä jo viime kesästä asti. Langat ja idea on, ohje vaatii vielä vähän suunnittelua.

Tossuja ja mökkejä

Ilosilmukan paja toimii jatkuvasti omalla painollaan. Tähän aikaan vuodesta pajalla valmistuu enimmäkseen pieniä neuleita. Pajan tahtia on hillinnyt yleisten työ-kotityökiireiden ohella Pojan tämänsyksyinen autokoulu. Pojan koulu on minun työmatkani varrella ja Poika kulkee minun kyydilläni. Meiltä ei oikein linja-autollakaan pääse. Poika on tässä syksyn mittaa käynyt autokoulun teoriatunnit. Autokoulu taas sijaitsee lähellä minun työpaikkaani. Koska teoriatunnit ovat olleet iltaisin, minun on pitänyt odottaa Poika kyytiini työpäivän päälle. Olen tehnyt autokouluiltoina tunteja sisään ja työpäivät matkoineen ovat venyneen kellonympäryksen mittaisiksi. Tähän kun lisätään muutama työstä johtuva ilta ja tietysti ne välttämättömät kotityöt, Pupun ja Tipun harrastukset (mistä toki osansa on hoitanut Isäntäkin), päivät alkavat olla melkoisen täynnä. Kuten sanottu, paja toimii omalla painollaan ja omalla tahdillaan. Jotain on kuitenkin valmistunutkin. 

Palatossuja. Isoja ja pieniä, lankana tässä seiskaveikka. 

Askartelin Taikalehden joulunumeron ohjetta mukaillen valotalon kartongista. Poika kysyi osuvasti, miksen saman tien tehnyt tästä Tardiksen näköistä, kun väri kerran osuu jo kohdilleen. Niinpä... Olisihan sitä voinut... Ei kuitenkaan tullut ajoissa mieleen, niin että nyt on tultava toimeen ihan vaan talolla. 

Ikkuna-aukoissa on kuultopaperia ja sisällä ledivalosarja. Valot päällä talo näyttää oikein kivalta.

 Kerrostalo sai kaverikseen vielä muropaketista tehdyn pienen mökin. Ledituikku mökin sisällä valaisee kuultopaperiset ikkunat mukavasti. Leimasinväriä näkyy nykyään olevan vähän joka askartelussa.

Pieniä neuleita

 Syksy tuli taas. Tällä viikolla on pihalampi ollut parina aamuna jo jäässä. Kelit ovat tänä syksynä hemmotelleet ainakin meitä keskisuomalaisia. On saatu paljon aurinkoa ja vähän sadetta. Ilosilmukan päivät tosin menevät töissä ja illat ja viikonloput sitten pääosin kotitöissä ja lapsia kuljetellessa. Nyt tosin tuli minullekin pieni rauhoittumisen hetki. Olen koittanut hoidella flunssaa viikon verran. Yhden päivän olen käynyt tällä viikolla töissä, minkä seurauksena menetin ääneni lähes kokonaan. Kuumetta ei ole ollut, paitsi taudin ihan ensimmäisinä päivinä ja eilen illalla. Ei ole vielä asiaa töihin. Tänään olisi sitten ohjelmassa lääkärireissu.

 Virkattu pitsitakki valmistui jo loppukesästä, en vain saanut aikaiseksi kostuttaa ja muotoilla sitä. Takki on tehty Novitan uudesta Bambu-langasta Novitan ohjeella. Miehustan ja kauluksen jälkeen loppui usko langan riittävyyteen ja tein hihoista lyhyet. Pitsitakki jää nyt odottelemaan lämpimämpiä päiviä.

Tein miesten perussukat tumman harmaasta ja punakirjavasta seiskaveikasta. Tuon kantapään nimeä en muista. Se on malliltaan vähän pyöreämpi kuin ihan perinteinen kantapää. Sukan kärjen tein Ullan tiimalasikantapään ohjeella. Sauman laitoin varpaiden yläpuolelle, päättelin vain kärjen ja sukkaosan silmukat kolmen puikon päättelyllä yhteen. Parin vuotta sitten Ravelryssä pyörineen mysteerisukkatempauksen sukat tehtiin muistaakseni suunnilleen samoilla spekseillä.

Tässä syksyn lehtien päällä köllöttelee kaksi Gafsa-myssyä. Malli on julkaistu neulelehti Ullassa. Molemmat myssyt on tehty Woolista, sininen ohjeen mukaisella silmukkamäärällä, ruskea on vähän isompi.

 Gafsan mallineule on varsin mielenkiintoinen. Verkkomainen neulepinta muodostuu neulomalla yhtä väriä kerrallaan ja käyttämällä vain oikeita ja nurjia silmukoita. Usko pois, kokeile vaikka itse!

 Tein samalla vauhdilla vielä kolmannenkin pipon Woolista, tällä kertaa kaksinkertaisella langalla. Malli on "hat and scarf with rhombuses" ja sen on kirjoittanut Nadya Kalakina. Wool kaksinkertaisenakin oli ohuempaa kuin mallipipon lanka, joten lisäsin pipoon yhden mallikerran. Samalla jouduin tietenkin lisäämään myös kerroksia, jotta pipon mittasuhteet säilyvät. Lisättyjen kerrosten myötä jouduin muokkaamaan vähän mallineuletta.

Tuubihuivin tein alennusmyynnistä ostetusta Novitan Silmusta. Samalla mallilla olen tehnyt aikaisemmin itselleni huivin. Viidestä kerästä puolet meni tuubihuiviin.

 Toisesta puolesta tein kaulaliinan ihan perus 2 o 2 n joustinneuleella. Mitään kovin kummallista mallineuletta ei tällaisen langan kanssa kannata käyttääkään. Silmu ei ollut mitenkään mukava neulomiskokemus. Isot puikot ja muovinen lanka eivät kumpikaan tuntuneet hyvältä. Valmista tuli sentään nopeasti.

Tämän postauksen kellonaika selittyy sillä, että yskä ajoi minut ylös tänä aamuna jo viideltä. Työaamuina lähden näihin aikoihin ajelemaan työpaikkaa kohti, vapaapäivinä käännän yleensä vain kylkeä vielä seitsemältä.

Syysneuleita

 Ruskanvärinen baktus valmistui pari viikkoa sitten ja on ollut ahkerassa käytössä. Tykkään kovasti! Baktus on tehty ohuesta sukkalangasta 3,5 mm:n puikoilla ja venähti reilusti, kun kostutin sen. Baktuksessa venähtäminen tosin ei haittaa.

 Neuletakki on tehty Lidlin puuvillalangoista. Napit puuttuvat vielä, saapa nähdä, milloin saan ne ommelluksi. Puolipitkähihaisena takille on tuskin kovin paljon tarvista seuraavaan puoleen vuoteen, niin että kiirettä napeilla ei ole. Takki jää odottamaan nappikeijun vierailua.

Seuraava malli on "Multidirectional diagonal scarf", joka löytyy Ravelrystä. Tähän huiviin riitti 100 grammaa ohutta sukkalankaa. Pituutta huivilla on reilut 1,5 metriä. Simppeli ja kiva malli tehdä.

 Sellaisia käsitöitä tällä kertaa! Paitsi käsitöitä, olen saanut myös aikaiseksi korjata talteen syksyn satoa. Pakastimessa on 40 litraa puolukoita, 20 litraa mustikoita, pari sangollista vadelmia, muutama sangollinen mansikoita, jokunen litra kanttarelleja sekä parikymmentä litraa herukkamehuja. Kaikkea en tosin ole kerännyt itse. Pakastin alkaa olla mukavasti täynnä, ja, kuten kuvistakin näkyy, omenat ovat vielä puussa. Mihinkäs ne työnnetään?

Taas langoilla

Ilosilmukan blogi on hiljentynyt kesäksi. Pahoittelut. Uusi työ, perhe ja koti tuntuvat täyttävän elämän niin tarkasti, että ylimääräistä koneellaistumisaikaa ei tahdo löytyä. Käsitöitä on kuitenkin valmistunut tasaiseen tahtiin. Ilosilmukan pää ei kestä arkea ilman jokapäiväistä käsityötuokiota television edessa sen jälkeen kun lapset on laitettu sänkyihinsä. Tai parhaimmillaan jopa ennen sitä. 

Tiskirätit tein alennusmyynnistä ostamastani Novitan Hangosta. Hanko toimii tiskirättinäkin, vaikka ei ole kokonaan luonnonkuitua. En viitsinyt säätää sen kummemmin, reunat on kahden kerroksen helmineuletta, keskusta sileää oikeaa. 

 Huivi on sovellettu Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numeron ohjeesta. Tupsujen tekeminen ja kiinnittäminen huiviin oli yllättävän työlästä, mutta eihän niitä poikaan voinut jättää. Ilman niitä huivi olisi paljon tylsempi. Huivi meni Tipulle, tosin lainasin sitä jo itsekin.

 Tätä piti kokeilla minunkin: maton virkkaamista trikookuteesta. Iso matto on ikävä käsitellä ja päädyinkin tekemään maton pienemmistä paloista, jotka virkkasin viimeisellä kerroksella yhteen. Maton halkaisija on 160 cm ja kudetta meni lähes neljä kiloa. Ehkä lievästi pääsi mopo karkaamaan käsistä, mutta hauskaa oli. Täytyy varmaan käydä hakemassa lisää kudetta.

 Villasukat tein työkaverille häälahjaksi. Kirjoneulemallit sovelsin Eeva Haaviston kirjasta "100 kansanomaista kuviokudinmallia". Muuten mallit ovat suoraan kirjasta, mutta ässänväärien silmukkamääriä piti vähän rukata.

 Haarukkapitsitopin ohje on myös Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numerosta. Haarukkapitsi on kyllä yksi lempitekniikoistani: helppoa, yksinkertaista ja näyttävää. Yhdistelemällä nauhoja eri tavalla saa aikaan erilaisia pintoja.

 Vanhat puuhenkarit saivat ensin ylleen kerroksen valkoista spraymaalia, sen jälkeen eri värisistä puuvillalangoista virkatut päälliset. Päädyin päällystämään joka henkarin erivärisellä langalla, tykkään, että näin on hauskempi kuin neljä samanväristä henkaria.

Tässä vielä lähikuva pitsipinnasta. Virkkasin koristeeksi vielä tuommoiset kierrejutut.

 Tein pannulappuparin Isännän mummulta joskus vuosia sitten saamieni pannulappujen mallilla. Värit ovat Tipun käsialaa. Toinen puoli on sateenkaariseiskaveikkaa, toinen puoli tumman harmaata ja reunus ja koristepistot pinkkiä. Kun yritin ohjata valintaa rauhallisempiin väreihin, Tipu melkein kimpaantui ja tokaisi, että hän kyllä ymmärtää näistä väriasioista. Ihan oikein, jos kerran itse kysyn Tipun mielipidettä, täytyyhän minun sitä silloin kuunnellakin. Sievähän tämäkin pari on, eiköhän se vielä löydä itsellensä kodin.

Syksyn, koulujen sekä harrastusten alun myötä elämä tuskin käy yhtään rauhallisemmaksi. Blogia päivittelen sitä mukaa kun ehdin ja jaksan. Palataan langoille sitten!

Kaappeja ja... lisää kaappeja

Olen toivonut askarteluhuoneeseen kaappeja. Isäntä toi tutun keittiöremontista vanhat kaapit meille. Rungot ovat ehjät ja siistit, ovet putsasin ja maalasin harmaiksi askaarteluhuoneen värien mukaan. Lupasin Tipulle ja Pupulle, että kumpikin saa oman kaapin ja että saavat itse valita värit kaappiensa oviin. Tipun ovi on nyt pinkki ja Pupun sininen. Työtason valo järjestyi näppärästi liimaamalla edullinen ledinauha alakaappien yläreunaan. Ledinauha ei tarvitse sen kummempia sähkötöitä, kunhan työntää töpselin seinään. Sopii tähän käyttöön mainiosti! Projekti on vielä vähän kesken, työtasoa on hankittava lisää. Taidan käydä etsiskelemässä kierrätystasoa. Se kelpaisi vallan hyvin kierrätyskaappien seuraan. 

 Myös keittiöön on muuttanut uusi kaappi. Ilosilmukan puuseppäisä teki kaapin vanhan tiikkikaapin mittojen mukaan. Aioin ensin maalata kaapin valkoiseksi, mutta päädyinkin lakkaamaan sen valkoisella lakalla. Lasiovien taakse on mukava laittaa vähän nätimpiä astioita ja säilytystilaa tuli lisää. Kiitos isä!

 Nelisen vuotta sitten perustin etupihalle kukkapenkin. Penkki on vähän koholla ja reunustettu kivillä. Eipä siinä monta vuotta mennyt, kun ruoho alkoi kasvaa kivien koloista ja kukkapenkki oli epäsiistin näköinen. Tänä keväänä väänsin kivet pois ja kaivoin kukkapenkin ympäri ojan. Sitten oja täyteen betonia ja kivet takaisin. Katsotaan, josko tämä olisi vähän pitempiaikainen ratkaisu. Kivien reunus on nyt helppo leikata ruohonleikkurilla ja sen saa tarvittaessa vaikka pestyä painepesurilla, jos näyttää, että kivien ja betonin väliin alkaa kasvaa jotain ei-toivottua.

Onpa muuten kukkapenkki rehahtanut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Taitaa olla jo jokunen viikko tästäkin.

Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, siitä todisteena tämä räsymaton näköinen baktus-huivi. Lanka väittää olevansa enimmäkseen bambua, mutta en ole ihan varma, uskonko sitä. Kovin muoviselta se ainakin tuntui neuloa. Kiva huivista silti tuli, vaikka tuskin jää omaan käyttöön. Niin että tänä vuonna ensimmäinen joululahja taisi valmistua jo toukokuussa. Ohhoh.

 Tytöt inusivat virkattuja pehmoja itselleen. Pupu saikin sitten pikku hämähäkin, isosisku-Tipun viime kesänä tekemän rakkaan Hämppis-pehmon mallilla. Hämppis kulkee nykyään Pupun mukana joka paikassa ja alkaahan tuo olla aikalailla rakastettu ruttuun. Taitaisi olla uusien täytteiden tarpeessa.

 Tipu toivoi valkoista pikkuista yksisarvista. Tässä yksisarvinen nojailee tillipionin varteen ja kuvittelee olevansa palmujen katveessa aurinkorannalla.

Tytöt valitsivat itse värit pehmoihinsa, Tipu viimeistelikin itse yksisarvisensa. Ompeli napit silmiksi ja kiinnitti harjan ja hännän. Yksisarvinen ehti kulkea pari viikkoa Tipun kanssa koulussa repussa roikkuen ennen kesäloman alkua.

Ilosilmukka viettää nyt "kesälomaa". Hipsut, koska työt jatkuvat normaalisti, lomaa, koska Isäntä ja lapset lähtivät tulevaksi viikoksi Lappiin. Olen ihan yksin kotona, ei tarvitse passata ketään, pyykinpesua on vain murto-osa normaalista ja ruoanlaittokin jää vähiin. Toisaalta tämän viikon to-do-lista on kyllä pitkä, kaikenlaista pitäisi saada aikaan nyt, kun on ei ole passattavia. Ja tokihan noita passattavia tulee ikävä. Jokohan he ovat päässeet perille? Kohta pitäisi puhelimen soida.

Toinenkin Wingspan

Ilosilmukka vaihtoi viikko sitten työpaikkaa. Uusi työ vie pidemmän työmatkan takia lähes tunnin verran enemmän aikaa päivittäin ja uusien kuvioiden opettelu vie myös vähän enemmän paukkuja kuin vanhat ja tutut kuviot. Edellisestä postauksesta onkin päässyt jo vierähtämään aikaa. En millään muotoa aio parantaa tapojani, vaan aion edelleen postata silloin, kun on jotain asiaa, ehdin ja jaksan. Ilosilmukan blogi on minulle mitä suurimmassa määrin huvia, ei pakollista työtä.

 

Käsitöitä valmistuu joka tapauksessa tasaiseen tahtiin, isompia hitaammin ja pienempiä nopeammin. Näinä aikoina kevätkelit houkuttelevat myös liikkumaan ja pihatöihin, mikä verottaa päivittäistä neulomisaikaa. Tällä hetkellä pajalta tuntuu kaikesta huolimatta valmistuvan huiveja.

Edellisen postauksen Wingspan muutti uuteen kotiin ja tein omaan käyttöön uuden, tällä kertaa vähän isommalla silmukkamäärällä. Tässä Wingspan roikkuu omenapuun oksalla kevättuulen leyhyteltävänä. Kuten näkyy, viikossa pihamaalta on lumet lähes hävinneet. Kevät on tullut uskomattoman nopeasti, sitten kun se lopulta pääsi vauhtiin.