Tulossa on taas hyvin sekalainen postaus. Ensin kutileita, sitten virkkuita ja ompeluksia ja lopuksi vähän sisustustakin. Koittakaahan pysyä kärryillä.
Pikkulapsen hiirisukat eivät ehkä sovellu kovin hyvin kengän sisään, mutta hauskat ne on. Mallina on ihan perussukka, johon lisäsin korvat, hännän, silmät ja nenän.
Pupu sai pipon heijastinlangasta. Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa ja toinen salamalla.
Villasukat miehen kokoa, lankana Nalle. Mitäpä näistä sen enempää.
Ehkä maailman rumimmat pannulaput. Viidakko-seiskaveikka saattaa toimia neulottuna, mutta näin virkattuna on kyllä aika järkyttävän näköistä. Pitkällä värinvaihdolla oleva, raidoittuva lanka toimii tässä mallissa hyvin, pätkävärjätty näköjään ei. Paksut ja hyvin eristävät nämä kuitenkin on.
Afrikankukkia näkee nykyään joka puolella, samoin pöllöjä. Pöllöön löytyy maksullinen ohje Ravelrystä
(täällä), mutta minä tein nämä omasta päästä. Vaati kolme yritystä ja aika paljon aivotyötä saada pöllö sellaiseksi kuin ohjeessa. Tai ei tuo taida ihan samanlainen olla vieläkään...
Pupulla oli koulussa naamiaiset, ja asu tehtiin itse. Viitta on kaapista löytynyt musta hame, josta oli ratkottu vyötärönauha irti. Hameessa oli näppärästi napit keskellä edessä, niin ettei minun tarvinnut kuin ommella kuminauhakuja yläreunaan. Hattu teetti vähän enemmän töitä. Siihen löytyi kaapista pala mustaa keinonahkaa, ja kyllähän siitä ihan hatun näköinen tuli. Pupu oli kuulemma velo-oppilas, koska oikealla velholla pitäisi olla parta.
Kaapin kätköistä löytyi myös yllä oleva kangas. Muistan ostaneeni sen joskus tilkkukankaaksi, mutta en ole hennonut sitä leikellä. (No en tietenkään, tuollaista kangasta.) Pikaisella nettihaulla selvisi, että Printex on ollut Marimekon edeltäjä, ja että Marimekko on perustettu vuonna 1951. Olikin sitten vähän iäkkäämpi, tämä kangas. Kangas oli päärmäämätön, ilmeisesti siis käyttämätön, ja se on reilut 150 cm pitkä. Muistelen maksaneeni siitä jotain viiden euron luokkaa. Päärmäsin päät, ja nyt kangas palvelee pöytäliinana.
Meillä on paljon kaikenlaista vanhaa tavaraa piharakennuksissa. Osa on talon mukana tulleita ja osa mikä mistäkin meille kulkeutuneita. Toin sisälle vanhan AIV-happopullon, jota tiettävästi on käytetty sen jälkeen kotiviinin valmistukseen. Pullo on sen verran muhkean kokoinen, ettei meillä ollut välineitä sen pesuun. Poika teki tiskiharjaan jatkovarren, ja kuvassa Pupu pesee pulloa sisältä. Pullon kokoa voi arvailla vertaamalla sitä sisällä olevaan tiskiharjaan.
Pullon mukaan kuuluu metallikehikko. Kuvassa pullossa on vielä kosteutta sisällä. Nyt pullo kehikkoineen majailee tuvassa. Mitähän siitä keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti