Tyttöritari

Pupu löysi kaapista varrastikun. Sellaisen kolmisenkymmentä senttiä pitkän puisen. Tyttö keksi heti, että tikusta tulisi hieno miekka. Mitäpä siinä sitten muuta, kaiveltiin lisäksi kartonkia, askartelufoliota ja tekotimantteja. Käyteltiin lisäksi vähän saksia ja kuumaliimaa. Miekasta tuli niin mieluinen, että Pupu kulki sen kanssa koko illan ja seuraavan aamun. Seuraavaksi miekalle piti tehdä tuppi ja päähän kypärä. Tuppi oli helppo, kypärä vaati jo hieman suunnittelua. Ja jotta varustus olisi täydellinen, Pupu pyysi vielä kilpeä.

Tämän varustuksen kanssa onkin sitten kuljettu viime päivät hyvin ahkerasti. Tipu on tehnyt miekkoja ja kilpiä myös Pupun lempileluille. Ritarin varusteet on tehty hyvin nopeasti, jopa huolimattomasti, mutta Pupulle ne ovat tärkeitä. Ei näiden kanssa kannattanut jäädä nysväämään yksityiskohtien kanssa, tärkeämpää oli saada nopeasti valmista ja varusteet käyttöön.

Minä nautin suunnattomasti, kun pikku tyttö leikkii innoissaan ritarinvarusteillaan. Ritarileikit ovat jotain, minkä tyttö on keksinyt ihan itse. Tipu ja Poika eivät ole niihin mallia antaneet, eikä hoidossakaan ole niitä leikitty. Pupulla on mielikuvitusta ja voimaa leikkiä sitä, mitä haluaa riippumatta siitä, mitä muut leikkivät. Onneksi ei ole pakko olla prinsessa, voi olla myös ritari, jos niin haluaa!