Nyt se alkoi!

Nimittäin joululoma. Tänään oli viimeinen koe ja viimeinen koulupäivä. Nyt laitan koulupaperit laatikkoon, enkä etsi niitä sieltä ennen loppiaista! Kaupassa käynti kotimatkalla muuttuikin tunnin pakkoshoppailuksi, kun autosta oli tyhjentynyt rengas. Kauppakeskuksen parkkipaikalla. Mitäs muuta siinä pystyi tekemään, kuin kiertelemään kaupoissa odotellessa, että Isäntä tulee pelastamaan ja vaihtamaan renkaan yli 20 asteen pakkasessa. Voi harmi. En kyllä ostanut muuta kuin nämä:
Eihän näitä silkkivilloja voinut jättää sinne hyllyyn, kun olivat vielä tarjouksessakin. Olkoon nyt sitten vaikka oma joululahja. Taas.

Leikkelin sisustuslevystä lisää sydämiä. Tipun kanssa koristeltiin. Vasemmanpuoleiset on minun ja oikeanpuoleiset Tipun suunnittelemia. Neulojen työntäminen levyyn oli kyllä sen verran kovaa hommaa, että se ei Tipulta onnistunut. Sormenpäät oli kipeinä minullakin. Siis ylijäämä sisustuslevyä, seinämaalia, paljetteja ja pieniä nuppineuloja.

Tämä rouvasihminen raksuttelee nyt tuvannurkassa. Anoppi lupasi tällaisen joskus taannoin tuparilahjaksi, ennen kuin tarkisteli hintaa. Jotain kumman rauhoittavaa rouvan raksutuksessa on.

Minun päiväni meni koulussa ja Isäntä oli tyttöjen kanssa kotona tänään. Tipu sai eilen oikomiskojeen suuhunsa. Sellaisen, joka laitetaan ylätakahampaisiin kiinni ja asettuu kitalakeen. Takahampaat olivat aamulla kipeät ja puhuminen hankalaa, kun kieli ei vielä oikein osaa muodostaa kirjaimia uudessa ympäristössä. Eskaripäivä jäi väliin. Kätevästi Isäntä leipoi ruisleivät leivinuunissa siinä tyttöjä vahtiessa. Ja kävi sitten vielä vaihtamassa minulle ehjän renkaan alle. Ihana mies!