Pitsineuletta ja kukkatilkkuja

Ehdin lopulta ulos sellaisena hetkenä, kun ei sada vettä tai ole pimeää, ja sain edellisessä postauksessa vilahtaneen huivin kuvattua. Savusaunan räystään alla oli tosin nytkin vähän turhan hämärää. 

Huivin malli on Knitted Lace of Estonia -kirjasta ja lankana käytin samaa Holstgarnin villa-puuvillaa kuin aikaisemmin esitellyssä neuletakissa. Huiviin kului lankaa vajaa 100 grammaa. 

Alla vielä tarkempi kuva huivin kuviosta. Tämä on ihka ensimmäinen neulomani tämän tyyppinen pitsihuivi ja neulominen oli kyllä pahemman kerran koukuttavaa. "Minäpä teen vielä tämän kerroksen loppuun." Aina uudelleen. 

Löysin kirppikseltä pari kukallista verhokangasta, jotka halusivat päästä peitoksi. Siihen lisäksi vanhaa varastoa, reunusta lukuun ottamatta kukkakankaita kaikki. Tämä malli on kyllä helppotekoinen. Ruudullisissa blokeissa voi hyvin käyttää pikatekniikkaa ruutublokkien välissähän on vain kangasneliöitä. Peiton koko on noin 170 x 170 cm. 

Tässä toisessa kuvassa näkyy peiton rakenne ehkä paremmin kuin ylemmässä kuvassa. Kokeilin ruutublokkien väleissä ompelukoneen vapaaompelua.

Ja taas jatkuu

Elämäntilanteen muuttumisen myötä nyt on hyvä hetki puhallella jälleen henkeä tähän blogiinkin. Käsityöt ovat Ilosilmukalle tärkeä henkireikä lapsiperheen arjen keskellä ja niitä onkin valmistunut tasaisesti. Läheskään kaikkea ei ole tullut kuvattua ja yhtä ja toista on jo lähtenyt maailmallekin. Joitain kuvia menneen vuoden ajalta kuitenkin löytyy. Juostaanpa niiden avulla pikaisesti viime talvi läpi.

Syksy 2015: Ompelin Pupulle huolisyöpön varastosta löytyvistä tilkkukankaista. Pupu antoi syöpölle nimeksi Baa-baa ja aika monta lappusta se on jo syötäväkseen saanut. Pikkukoululaisen elämä on välillä kovaa.

Joulu 2015: Tipun pipo. Tein lyhennetyillä kerroksilla takaosasta vähän pitemmän kuin etuosasta, jotta pipo suojaisi paremmin korvia ja neuloin pipoon vuorin. Palmikkokuvion otin Tipulla käytössä olleista lapasista. Piposta tuli todella mieluinen ja se oli ahkerassa käytössä kevääseen asti.

Huhtikuu 2016: Pupun kevätpipo. Hämähäkkejä rakastava Pupu näki Ravelryssä kuvia hämähäkkipipoista, joilla on silmät otsalla ja jalat. Virkkasin sellaisen tyttären toiveiden mukaisesti pinkistä langasta. Ei ainakaan sekaannu koulussa toisten pipojen kanssa...

Vappu 2016: Pupu on nyt ihastunut Soturikissat-kirjasarjaan. Koulun vappunaamiaisiin Pupu tahtoi mennä Korppitassuna. Ompelin mustaan T-paitaan palan valkoista fleeceä, jalkaan vedettiin mustat farkut, hännän ompelin itse, se on kiinnitetty paidan alle vyötärölle kuminauhalla ja päähän korvapanta. Hyvin kohtuullisella vaivalla ja hinnalla saatiin Pupulle mieluinen asu.

Toukokuu 2016; Neuletakki itselle. Malli on itse suunniteltu ja lankana on Holstgarnin villa-puuvillalanka. Tähän neuletakkiin lankaa kului vajaa 200 grammaa! Kovin on riittoisaa. Ihanan kevyt ja pehmeä neuletakki on, taitaa olla Ilosilmukan uusi lempikesäneule.

Pitsimalli on pihlajanmarjamalli Knitted lace of Estonia -kirjasta. 

Koulujen kevätjuhla 2016: Tipun viimeisen kyläkoulun kevätjuhlan kunniaksi päätimme panostaa asuun tavallista enemmän. Ompelin nettikaupasta tilatun mekon kaveriksi tyllialushameen helmaa kohottamaan ja rusetin päähän sidottavaksi. Käteen aikaisemmin virkkaamani pitsihanskat, harteille pitsihuivi ja jalkaan pitsisukkahousut ja mustat kengät. Tipun kiinnostus cosplayhin näkyy asussa. Pupu sai mennä vanhassa mekossa, mutta omi sentään edellisen kuvan neuletakin ylijäämälangoista neulomani pitsihuivin lisälämmikkeeksi. Huivi odottelee vielä kuvaamista, niin että ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Ilosilmukan äiti toi ulkomaanmatkalta tuliaisiksi pitkän pätkän kangasta. Ensin tein Tipulle kesähousut (jotka ovat vielä kuvaamatta, 13-v. neitokainen kun ei aina ole kovin innokas auttamaan äidin käsityöhömpötyksissä) ja lopusta kankaasta tein Pupulle niin pitkän täyskellon hameen kuin kangasta riitti. Pupu pitää sinisestä ja hulmuavista helmoista. Kevyttä hamosta on hyvä hulmutella.

Paljon muutakin on tehtynä ja tekeillä. Katsotaan niitä porukalla sitten myöhemmin. 

Pikkuneuleita ja askarteluja

 Tipu-tytär oli pienenä ollessaan varsinainen prinsessa. Pupu taas on selvästi enemmän ritarityttöjä. Kesällä käytiin tutustumassa Hämeen linnaan, jossa Pupu pääsi kokeilemaan ritarivarusteita. Kotona Pupu sai omat varusteet. Nämä varusteet ovat onneksi kevyemmät kuin Hämeen linnan rautaiset!

Puumiekka on ostettu käsittelemättömänä, Pupu on maalannut ja koristellut sen itse. Kilven Isäntä teki puusta, Tipu piirsi siihen lohikäärmeen, minä maalasin ja Pupu lisäsi timantit ja muut koristeet. Kypärän tein kartongista Pupun toiveiden mukaan, kasasin sen haaraniiteillä ja maalasin ensin mustalla spraymaalilla ja siihen päälle suihkutin vielä vähän hopeanväristä. Ritaritar on valmis käymään lohikäärmeitä vastaan!

Askartelujen lisäksi pajalta on valmistunut muutamia pikkuneuleita:

Kahdet rannekkeet Drops Cotton Merinosta. Pinkkien kämmenselän mallineule on Neulojan käsikirjasta, muuten molemmat omasta päästä. Eipä näihin paljon ohjetta tarvitakaan. Nämähän on vain suoria putkia, joissa kämmenpuoli on joustinneuletta ja peukalolle aukko.

 Sininen kauluri Dropsin Papy Alpaca Silkistä. Kerän verran riitti tähän pikkukauluriin. Tai oikeastaan kauluri on sen kokoinen, kuin kerästä tuli. Ihan vaan 2o 2n joustinneuletta kunnes kaulaosan on tarpeeksi pitkä ja sitten silmukoita tasaisesti lisäillen niin kauan kuin lankaa riittää.

Vihreävalkoinen kauluri on isompi, sen tein vuosi sitten Norjasta ostamistani edullisista alpakkalangoista. Siis niistä, jotka jäivät yli tästä villapaidasta. Ärsyttävästi lankaa jäi vajaa puoli kerää molempia värejä.

Näiden pikkuneuleiden myötä joululahjajemma on saanut jo kivasti täytettä. Jee jee! Nyt on ollut kiva tehdä tällaisia pieniä töitä, jotka valmistuvat nopeasti - varsinkin lomalla. Kohta varmaan hotsittaa tehdä vaihteeksi jotain isompaa.

Edellisessä postauksessa viittasin jo toiseen kokeiluun pitsiliinalla ja kangasväreillä. Alla pari kuvaa siitä. Tällä kertaa käytin liinaa maskina ja väreinä suihkutettavia kangasvärejä. Uhrina tällä kertaa alennusmyynnistä neljällä eurolla ostettu toppi.
Etupuoli:

Ja takapuoli:

Kangasvärin ohjeista poiketen toppi on viskoosia, värejä suositellaan vähintään 90 % puuvillaa sisältäville kankaille. Silitin topin reippaasti kuumemmalla kuin sen pesuohje antaa luvan, ja hyvin väri näkyy pysyvän kiinni. Kuvatessa toppi on jo käynyt parikin kertaa pyykinpesukoneessa. Tästäkin tuli kiva!

Kesäkäsitöitä

Ilosilmukan 12-vuotias Tipu-tyttönen pyysi tekemään itselleen pitsihansikkaat. Ai että pitsihansikkaat? Siinäpä kiinnostava haaste, sellaisia en ole ennen tehnytkään. Ihan vaan simppeliä pitsiä ketjusilmukkakaarilla valkoisella virkkauslangalla, pieni röyhelö reunaan ja musta rusetti viimeistelemään ja pitämään hansikkaan suuta venymättä kuosissaan. Juu, toimii. 

 Täytyy myöntää, että tyylitajua Tipulla ainakin on. Hansikkaat täydentävät söpösti sen asuja. Tänään päällä valkoinen puuvillamekko, vaalea farkkutakki ja hansikkaat. Hansikkaihin ei ollut ohjetta, ihan vaan tehdessäni sovelsin. Tiesin jo aloittaessani, että puuvillainen virkkauslanka kutistuu aika tavalla, ja kieltämättä vähän jänskätti, kun pesin kokeeksi ensimmäistä hansikasta ennen toisen tekemistä. Onneksi ketjusilmukkaverkko on joustavaa ja koosta tuli riittävän sopiva ensi yrittämällä.

 Välipalana virkkasin pienen, hassun liinan afrikankukista. Olen minä puikkojakin heilutellut, mutta edellinen isompi neuleprojekti meni harjoittelun piikkiin. Purin pois. Ehkä siitä langasta tulee sitten jotain muuta. Sitten joskus.

 Seuraavaksi kiva pikku projekti kangasväreillä. Alussa oli valkoinen T-paita ja pieni virkattu liina.

 Sitten tuli pitsiliina-T-paita. Ihan vaan levitin siveltimellä mustaa kangasväriä liinaan ja painoin sen paidan rinnuksiin.

 Tässä vielä lähikuva kuviosta. Tein samalla pitsiliinalla vielä toisenkin paitaprojektin eri tekniikalla, mutta sitä ei ole kukaan vielä valokuvannut. Luvassa kuvia siitä joskus myöhemmin. Liina alkaa kyllä näyttää varsin mielenkiintoiselta jo tässä vaiheessa.

 Kesälomalla on tullut ommeltua yhteen tilkku jos toinenkin. Alla olevan peiton nimi on Muisto. Muisto-peitto on tehty kokonaan vanhoista kirjailluista tai pitsikoristeisista tyynyliinoista ja edellisen postauksen verhoista yli jääneistä lakananpaloista. Siis kokonaan valkoinen tilkkupeitto.

 Ajatus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa. Pohdiskelin, onko ihan tyhmää tehdä kokovalkoinen tilkkupeitto. Voin nyt todeta, että ei ollut. Peitosta tuli tosi kaunis. Eri ikäiset tyynyliinat olivat tietysti vähän eri sävyisiä. Näiden kanssa ei kannattanut miettiä mitään erikoista tilkkumallia, peitto on tehty ihan vaan neliötilkuista, jotta tilaa jää pitseille ja kirjailuille. Alla muutama lähikuva peitosta, ihan vaan koska se on niin kaunis.

 Aloitin heti Muisto-peiton perään vielä toisenkin tilkkupeiton. Tämän peiton kankaat olen saanut tuliaisina Intiasta. Kankaat oli tarkoitettu ommeltavaksi mekoksi ja housuiksi. Kun nyt en kuitenkaan sellaista asua osaa oikein kuvitella käytettäväksi Suomessa, ompelin kankaat peitoksi. Tämän peiton malli on Rosemary Wilkinsonin toimittamasta kirjasta "Nopeat ja värikkäät tilkkutyöt", ja on kirjan nimelle uskollisesti helppo ja nopea.

 Vuoritin tämän peiton fleecehuovalla ja siitä tuli kevyt ja notkea. Tyttäret omivat sen heti kuvauksen jälkeen trampoliinille köllöttelypeitoksi.

Sellaisia käsitöitä on syntynyt kesälomalla tähän mennessä. Harmi, että töihin on palattava jo ensi viikolla. Tuppaa tuo työnteko häiritsemään vähän näitä harrastuksia.

Juhlien jälkeen

 Meillä on pidetty tänä keväänä juhlat. Tokihan lasten syntymäpäiviä sun muita pikkujuhlia pidetään useampia vuosittain, mutta tänä keväänä Poika sai valkolakin ja Isäntä täytti pyöreitä. Päätettiin juhlia molempia samalla kertaa, kun ajallisesti merkkipäivät olivat lähellä toisiaan. Isommista juhlista sain lopulta tarvittavaa lisäpotkua ja ompelin tupaan kauan haikailemani verhot. Verhot on tehty vanhoista pitsilakanoista, joita ei tietenkään riittänyt samanlaisia kaikkiin viiteen ikkunaan. Pitsit olivat kuitenkin suunnilleen yhtä kaukana reunasta joka lakanassa ja suunnilleen yhtä leveitä. Alla kuva tuvasta verhoineen yhteen suuntaan.

 Kuvissa tupa on jo palannut juhlien jälkeen arki-asuun. Läjä tilkkupeittoja ja muutama kukkanen on vielä juhlista näkyvissä. Tuvan toisesta päästä on meillä käynti keittiöön, jossa on myös ruokapöytä arkikäyttöön. Tuvalla ei siis arkena ole varsinaista käyttötarkoitusta. Kaikenlaista puuhailua sinne näkyy kuitenkin keskittyvän, niin kuin kuvistakin huomaa. Monopolipeli on kesken pöydässä. Vieraiden kanssa tupa ja erillinen keittiö siinä vieressä on osoittautunut toimivaksi. Tuvan isoon pöytään mahtuu vähän isompikin porukka ja keittiö on ihan siinä vieressä, niin että kattaminen käy helposti. Telkkarin katselutila on meillä yläkerrassa, niin ettei sekään ole rumentamassa tupaa. Alla vielä tupa toisesta suunnasta kuvattuna.

 Sitten niistä verhoista. Sain pitsilakanat anopilta. Neljä viidestä on hänen kirjailemiaan ja ompelemiaan. Vanhimmat on kirjailtu anopin tyttönimellä, mikä ajoittaa ne jonnekin 60-luvun alkuun. Kiitoksen anopille, kun hennoi antaa pitsilakanansa leikeltäviksi!
Mehän ollaan asuttu talossa jo viisi vuotta ja tähän asti tupa on ollut ilman verhoja. Naapuriin on sen verran pitkästi, ettei näkösuojaa tarvita.

Alla vielä lähikuva minusta kauneimmasta pitsistä. Ruutumalli on niissä anopin vanhimmissa lakanoissa, ei tosin anopin itsensä virkkaama. Lanka on ohutta, näihin on joku käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Kaunis malli, saattaa olla, että sitä löytyy jossain vaiheessa Ilosilmukankin virkkuista.

 Väsäsin itselleni hernemaan vanhaan naulalaatikkoon. Toivottavasti kaksinkertainen paksu muovi pitää veden enimmäkseen laatikon sisällä. Nyt herneet ovat jo kasvaneet yli tuon rautalankatuen, täytyy varmaan väännellä niille lisää tukea myöhemmin. Paperiperhosten malli on jostain vuosien takaisesta Taikalehdestä. Hassua ja lapsellista, juu. Mutta silti kivan näköistä, minusta. Ei näitä tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Tai itse asiassa on parempi jättää vähemmäksi ne ajat, kun ottaa käsitöiden kaltaisen harrastuksen vakavasti.

 Kevään juhliin tein itselleni mustan boleron pidettäväksi värikkään mekon kanssa. Boleron malli on Dropsilta, nimeltään Marcia ja löytyy numerolla 119-27 Dropsin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein boleron yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja tein hihoista lyhyiden sijaan puolipitkät. Niin ja lanka oli Novitan puuvilla-bambua, jossa neuletiheys täsmäsi alkuperäisen langan kanssa. Aika tavalla säätöä siis, mutta eipähän tarvinnut ommella saumoja.

En ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin tilkkutöitä. Tipu on alkanut kiinnostua vaatteiden ompelusta ja minä taisin saada Tipulta pikku tartunnan. Ompelin itselleni kesähameen joskus pari vuotta sitten kirpputorilta ostamastani kukallisesta verhosta. Ostaessani ajattelin verhokangasta tilkkutöihin, mutta melkein vahingossa se päätyi vaatekankaaksi. Ompelupää oli kyllä kateissa... Näköjään ompelutaidonkin voi unohtaa. Hameen kaava on Suuresta käsityölehdestä muutaman kuukauden takaa.

Pupukin sai juhliin boleron hihattoman mekon kanssa lisälämmikkeeksi. Tämä bolero on myös tehty ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lanka on puuvillasekoitteista nauhalankaa ja väri on Pupulle mieluinen. Malli on omasta päästä, tehdessä sovellettua.

Tipu sai keväällä syntymäpäivälahjaksi pikkutabletin. Virkkasin tabletille kassin sitä suojaamaan ja myös helpottamaan sen kuljettamista mukana. Tipu valitsi värit ja sanoi haluavansa siksakraitaa. Saamansa piti. Kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta virkattu pinta on tukevaa ja suojaa tablettia hyvin. Ohjetta ei tähänkään ollut

Ja kun ne puuvillalangat nyt olivat esillä, leikittelin niillä vähän ja tein kolme kukkakoristetta. Kukan malli on alunperin Happy Flower Decoration, joita olen joskus tehnyt muutaman kappaleen. Nekin löytyvät jostain täältä blogista. Tällä kertaa en etsinyt alkuperäistä ohjetta, katsoin vain mallia seinällä roikkuvasta kukkasesta, ja tein pelkän kukkaosan ilman vartta. Nämä eivät siis välttämättä vastaa täysin alkuperäistä kukkasta.

 Ilosilmukan kevät on ollut täynnä kaikenlaista touhua, osa raskastakin. Olo on ollut uupunut. Nyt enimmät näyttäisivät olevan tältä erää takanapäin ja kesää kohti on hyvä mennä. Päivä ja viikko kerrallaan. Joka päivään on onneksi oma voimansa.

Pitkästä aikaa

Langoilla ollaan taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa tulee vain pikainen esittely pajalta valmistuneista töistä, sen enempään ei tänäkään iltana ole aikaa. 

Lassi ja Leevi -sarjakuvan Leevi tiikeri on tilaustyö. Puuvillalangalla virkkasin ja ohje löytyy täältä. 

Tilkkukuume on sellainen tauti, ettei siitä noin vain pääsekään eroon. Alkoi tilkuttaa niin vietävästi, että peittohan siitä seurasi. Peitto on n. 160x130 cm kokoinen. Mallin piirtelin itse ruutupaperille, mutta sen verran ilmeinenhän tuo tähtimalli on, että kuvittelen jonkun toisenkin sen keksineen jo aikaa sitten ja kenties myös nimenneen. Alla toinen kuva samasta peitosta pihakiven päällä. Kuva on otettu jokunen viikko sitten, kun lunta oli vielä kiven kupeelle asti. 

Kun nyt kerran tilkkukankaitani levittelin, tein samasta varastosta myös pari pehmolelua. 

Pupu ja aasi menivät sukulaislapsille syntymäpäivälahjoiksi. Jengiä täydensi myös delfiini, mutta sen ehdin antaa pois ennen kuvaamista. 

Kesään on vielä aikaa. Sitä odotellessa virkkasin värikkäistä puuvillalangoista afrikantähtiliinan. 

Kirjoneulepaita on Rowanin malleja, julkaistu Suuren Käsityölehden tammikuun numerossa. Vaihdoin langan toiseen ja värit määräytyivät alelaarin valikoiman mukaan. 

Pientä säätöä harrastin tämän mallin kanssa, vaikka neuletiheys täsmäsi langan vaihdosta huolimatta. Ohjeen mukaisessa kirjoneuleessa olisi ollut useampia kierroksia kolmella värillä tehtynä, mikä olisi ollut paitsi työlästä, siitä olisi tullut myös järjettömän paksua neuletta. Noinkin paksulla langalla kirjoneuleesta tulee - noh - riittävän lämmin. Tuo hihamalli näyttää pitkästä aikaa kivalta. 

 Oikeanpuoleiset lapaset on Pupulle, koska vanhat alkaa olla pieniä, vasemmanpuoleiset tein ihan vaan koska raitoja, pilkkuja ja värejä on vaikea vastustaa. Näissä on lankana Regia Active, jota saa nykyisin näppärästi ruokakaupasta.

 Ja tässä vielä Pupun lapasten neulepintaa. Pilkuissa on nurjat silmukat, jotta ne nousevat paremmin esille. Koska raitoja ja pilkkuja ja värejä on niin vaikea vastustaa.